Kun vieraat lähti, kyseli yks meidän kaveripariskunta, että mitäs iltasuunnitelmia. Hetken pohtimisen jälkeen kutsuttiin ne yökylään, matkassa vaan yksi mutta. Niillä oli vanhempien mopsi hoidossa ja se piti ottaa mukaan. Itsekkäästi sanoin että joo voi se tulla. Jälkeenpäin mietittynä olis pitänyt rauhottaa se ilta vaan oman pikku perheen kesken, eikä aiheuttaa turhia sydänkohtauksia kellekään.
Pidettiin uutta ystäväämme Mariota fleksissä, kun näytettiin sitä kissoille ja toisinpäin. Joo, loistava idea tämä yövierailu, kun koira ei ole ennen kissojen kanssa ollut... Yli-innokas röhisijä lähti juoksemaan päin välillä öristen ja välillä haukkuen. Molemmat kissat sähisi, pörhisti itsensä niin isoiksi kun vaan pystyivät ja jossain vaiheessa loppui pakoreitit. En tiedä mistä se vaisto tulee, mutta vailla mitään paikkaa minne ponnistaa, molemmat katit sinkosi suoraan ylöspäin seinää tai kaappia vasten - ja putosivat tietenkin aina lattialle, suoraan koiran nenän eteen. Siitä seurasi entistä hirveämpi paniikki ja niin täällä juostiin ihmiset kissat ja koirat peräkanaa pitkin seiniä...
Loppuillaksi laitettiin kissat makkariin ruokakuppeineen ja hiekkalaatikkoineen. Ninni on niin rohkea nuori neiti, ettei se tommosesta paljoo hätkähtänyt ja käyttäyty ihan normaalisti. Niilo puolestaan loukkaantui syvästi. Se muutti asumaan Kimmon työpöydän taakse. Se on sellanen kulmapöytä, ja siinä nurkassa on sopivasti puinen kulma, jonne mahtuu vähän johtoja ja jonne ei näe. Mä menin rauhottelemaan niitä kissoja makkariin ja etsin varmaan viis minuuttia tosta kymmenestä neliöstä että missä se on! Katoin jo kaapeista ja repuista, kunnes tajusin kurkata sinne kulmaan. Raukka tuli sieltä pois vasta aamulla ja oli koko päivän vielä koiran lähdön jälkeenkin varuillaan. Varsinkin oven käyminen sinkosi kissan tiehensä.
Tällasista sitä oppii, ja on aika epätodennäköistä että tuo koira enää meillä käy tai että sen tarvitsisi käydä. Ruffe tuli heti seuraavana päivänä kylään ja kissat oli ihan normaalisti sen kanssa, joten mitään yleistä koirakammoa ei kummallekaan syntynyt. Onneksi, podin muutenkin ihan riittävästi huonoa omaatuntoa kissakultieni rääkkäämisestä - vaikkei sattunutkaan mitään henkisiä kolhuja enempää.
Ja Niilokin antoi anteeksi, nopeammin kuin odotin. Eilen se jo kehräili mulle ja halusi olla sylissä, tuli mukaan suihkuunkin. :D Makoili siinä pesukoneen päällä ja verhon takana maukaisi välillä että tuutko jo sieltä. Kimmo meni sinne kavereille vuorostaan yöksi, ja mä tunsin muuttuneeni yhdessä yössä Crazy Cat Ladyksi. Yks tulee mukaan suihkuun ja Ninni puolestaan viihdytti aamiaispöydässä kiikkumalla olkapäälläni omatoimisesti. Illalla en saanut unta, kun se pikku pallero käpertyi mun päälle ja kehräsi niiiin kovaa. Aamulla herättiin samalta tyynyltä. :) Heräsi pieni pelko, että tuun vielä allergiseksi jos nukun useamminkin kissanhäntä nenän alla.. Onneksi ne yleensä voi sulkea makkarin ulkopuolelle yön ajaksi, nyt en jotenkin raaskinut, kun kaipasin itsekin seuraa. :)
Team N & N:stä on tulossa tuoreita kuvia seuraavaan kissa-aiheiseen postaukseen lähitulevaisuudessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ja kehitysideat otetaan aina ilolla vastaan! :)