Mysteeripollesta vuokrahevoseksi!

Lopultakin, löysin itselleni hevosen. Itseasiassa kaksi!

Koska omaottamia kuvia ei vielä ole ja sukupostista kopsaaminen on laitonta, tämä postaus on kuvitettu mahtavilla cliparteilla Picgifs.comista. Tässä myös linkki sukupostiin. :)

Yritin löytää jotain Päikkämäistä..

Inkan Päivänsäde eli Päikkä on 8-vuotias risteytystamma. 50 % suokkia, 25 % welsh B:tä ja 25 % arabia. Tutustuin Päikkään juuri ennen kuin aloin vuokrata Miinaa. Etsiskelin uutta vuokraheppaa ja sain sähköpostia Päikän omistajalta, että tamma tarttis vuokraajaa. Menin, kokeilin, ja totesin että onpas jääräpäinen otus! Kesti varmaan kierros kentällä saada laukka nostettua ja sitä ennen kaveri kuskas mut kentältä pois ja melkein omaan karsinaansa... :D Aattelin silloin että tässä arabiristeytyksessä on liikaa suokkia mun makuun. Kun Miinan kanssa kemiat kohtasi, ilmotin Leealle että ei tällä kertaa kiitos.

Nyt mulla oli taas hakemus vetämässä ht.netissä ja sain uudestaan sähköpostia. Edellinen vuokraaja on hankkimassa omaa hevosta, niinpä hän lopettaa Päikän ja Velmun viihdyttämisen. Tällä kertaa Leea tarjosi molempia heppojaan vuokralle. Päätin mennä koittamaan uudestaan, sillä tonne tallille mulla on vain 9 kilsan matka, joka taittuu kätevästi yhdellä/kahdella bussilla ja/tai reippaalla kävelyllä. Muistelin että joo, olihan se Päikkä vähän omapäinen, mutta tiiän nyt mihin varautua. Ootin myös että millainen se Velmu on, kun en sitä ollut ekalla kerralla päässyt koittamaan.

Velmusta ei ollut sukupostissa kuvia (jos oikean hevosen sieltä löysin). Hän on 21-vuotias suokkiruuna, ex-ravuri. Vielä oikein virkeässä ja vetreässä kunnossa. Kuulemma sekä Velmulla että Päikällä saa tehdä seuraavaa: vääntää koulua, treenata westerniä, hypätä esteitä, pumputella maastossa, ajaa kärryillä... Siis aivan kaikkea! Maastakäsittelyn kysyin erikseen ja sitäkin saa tietty harrastaa. Eihän tosta puutu ku hevospoolo ja vikellys! Siitä sit opettamaan... ;)

Talli on yksäritalli, vetää vähän alle 20 hevosta, joista osa on ratsuja ja suurin osa(?) ravureita. Kenttä on hyväkuntoinen ja suuuuri. Estekalustot, maastot ja  kilometrin mittanen harjoitusratakin löytyy. Lauantaina kun tallilla piipahdin, siellä kävi sellanen vilinä että aivan varmasti saa maastoseuraa kun kehtaa kysyä!

Koeratsastuksen aloitin Päikällä, enkkukamoilla vaihtelun vuoksi. Lähdin Annin (joka kulkee Leean mukana tallilla ja liikuttaa myöskin näitä heppoja) ja Velmun seuraksi radalle. Paikoittain se oli vähän jäinen, joten kävelyksi jäi se kerta. Yhen kiekan jälkeen suunnattiin kentälle ja voi sitä muutosta hevosessa allani... Rennosti eteenpäin käppäillyt hörökorva muuttui joka suuntaan matelevaksi tahmakavioksi. Jopa suoraa uraa ratsastaminen käynnissä tuntui haasteelta! Pysähdykset ja peruutukset oli hyviä, ne toimi kevyillä avuilla, mut auta armias kun halusin liikkeelle... Siinä tuli pitkästä aikaa raipalle käyttöä, kun ei meinannut poni uskoa pohkeita - eikä ääntä. Alkuun sain toden teolla hätistää Päikkää liikkeelle, ja loppua kohden alkoi olla edes vähäsen selvää, kuinka mun kanssa toimitaan. Laitan tämän käytöksen testaamisen piikkiin (mm. Annin kanssa se näytti protestoivan vähemmän). Jos olisin lakannut pyytämästä, koska poni ei heti totellut, se olisi todennut että "Hahaa, olin oikeassa! Ei tämän tyypin kanssa tarvitse ravata!" Kun sain tahtoni läpi, kehuin sitä ja hellitin avut. Naksauttelin ja muistuttelin pohkeella vaan jos tahti meinasi hiipua. Ja se ravi oli yllättävän mukavaa! Päikkä kulki oma-aloitteisesti matalassa muodossa (tai sinne päin ainakin) ja askel oli tosi tasainen ja rauhallinen. Tulin ihan haaveilleeksi pleasure-luokista! :) Laukankin kanssa tehtiin töitä, että se nousi - ei yhtä kauan kuin silloin läpeensä lumisella kentällä, onneksi. Välillä neiti viskeli jo käynnissä päätä ja taisi se nostaa takapäätäkin välillä, sellasen minimalistisen huomautuksen närkästyksestään. Laukkaankin olin aika tyytyväinen, kunhan se nousi.

Ei tee kyllä Velmulle oikeutta tämä... :D

Vaihdettiin Annin kanssa heposia ja kokeilin Velmua kentällä. Uskomatonta, miten se siro pieni otus, jossa on arabiverta ja welshiäkin, on niin saakelin tahmanen että tuntuu ku ratsastaisit tynnyrillä tervassa. Ja sitten se pullea, jäykän näkönen suokinvanhus on niin herkkää ja ketterää poikaa että! Olin positiivisesti yllättynyt, kun Velmua testailin, vaikka se jäi vähän käyntipainotteiseksi. Ravissa ruuna lähti vähän ontumaan toista etujalkaa. Arvelivat että hokit olisi rasittaneet tms. Mutta päätin joka tapauksessa että näitä mä alan vuokraamaan - todennäkösesti etupäässä Päikkää mut molempia haluan kyllä ratsastaa kun kerran mahdollisuus on - niin pääsen kyllä Velmun ravin ja laukan vielä kokemaan. :)

Olen siis ottanut melkoisen haasteen itselleni. Oikeastaan se tuntuu just oikealta ratkaisulta. Miinakin tuntui siltä silloin alussa, joskaan ei ihan näin haastavalta. Väitän että Päikkään tehoaa teoria Rajoja & Rakkautta. Komennan niin kauan kunnes se tekee mitä haluan ja palkitsen heti. Väitän myös että luottamuksen ja yhteistyön saavuttamiseen menee aikaa, hermoja, sun muuta ja paljon. Vaikka automaatitkin on kivoja, luulen että oon aina tykännyt haastaa itseäni näiden elukoiden kanssa, ja muutenkin. Kun sen päämäärän lopulta saavuttaa, se on varmaan maailman hienoin tunne.