Mistä tietää mitä oikeasti haluaa?

Kertokaapa mulle. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en itse pysty hahmottamaan, mitä oikein haluan. Miinasta luopumisen jälkeen pakka on edelleen hajalla. Sopivat hevoset on liian kaukana, ja todennäköisesti nekään ei ole "sopivia". Oon nyt kokeillut kahta hevosta, joista en löytänyt mitään vikaa. Hienoja hevosia, jotka vastaa mun tarpeita harrasteratsastajana. Ne ei vaan ole "just mun tyyppisiä hevosia".

Mikä se sellanen hevonen sitten on? Päivi kysyi multa tänään autossa, kun ajeltiin tallilta pois, että "Onko sellasta hevosta olemassa, mitä sä etsit?" Vastasin että ei. Ehkä joskus olisi, jos hommaisin hirveän läjän rahaa, kahlaisin läpi miljoona hevosten käsittely- ja koulutuskurssia, ostaisin varsan suoraan kasvattajalta ja tekisin siitä just sellaisen kuin haluan. Ja hyvällä todennäköisyydellä sekään ei menis juuri niin kuin haluan, tietenkään. Puhutaanhan nyt oikeasta elämästä. Aina sattuu ja tapahtuu.

Olin tänään Päivin mukana Miinan uudella tallilla, koeratsastamassa Miinan karsinanaapuria Hetaa. Tästä mahdollisuudesta olin aika innoissani, sillä pääsisin näkemään Miinaa viikoittain. Heta on sympaattinen 6-vuotias pv-tamma. Toimi kentällä lännenkamoilla, enkkupenkkiä kokeilin myös ja maastoilua. Kätevä pakkaus, meni mistä pyydettiin, teki mitä pyydettiin... Miksi en sitten julista sitä uudeksi vuokrahepakseni nyt heti? Koska. Tähän on monta pientä syytä, jotka yhdessä on tarpeeksi suuria.

Kulkeminen. Autottomana joutuisin pummimaan kyydit Miinaa liikuttavilta. Joo, se onnistuis varmaan ihan ookoo, mutta tähän yhtälöön lisätään se, että Hetaa liikuttaa omistajansa lisäksi jo ennestään kaksi vuokraajaa. Niinpä mun pääseminen tallille olis about viidestä muusta ihmisestä kiinni. Hiukan hankalaa.

Se minkä tiedän varmaksi on, että haluan hevosen joka pysyy. Sellasen jota voin ratsastaa vuosi toisensa jälkeen ja jonka kanssa yhdessä kehitytään koko ajan. Heta taas on myynnissä. Pikkuvikaisena se on loistava maastomopo ja kestää hyvin käyttöä, vaatii vaan aktiivista liikuntaa. Toivon että joku hevosrakas sen ostaisi, joku jolle kisaaminen ja kentällä hinkkailu ei ole tärkeintä. Mun tarpeisiin Heta ehkä riittäisikin, mutta tuossa jo tulikin liuta riittävän painavia syitä jättää asia sikseen. Jos joku tämän perusteella tammasta kiinnostui, tässä linkki myynti-ilmoitukseen. Itse en saanut aikaiseksi kuvata tänään, mutta omistajan ottamia kuvia ja videoita löytyy täältä.

No mitenkäs se Riima sitten? Miksen sitä vuokraisi? Sinne pääsen kyllä julkisilla - tunnin välein. Se ei ole lähdössä minnekään ja niin pois päin. Emma kuvaili hyvin kommentissaan aiempaan postaukseeni Riimasta, että se on välillä "tosi erikoinen sekoitus herkkyyttä ja tuupattavuutta". Sitä ehkä yritin aiemmin selittää, en vaan osannut muotoilla oikein. Ei se että hevosta pitää pyytää eteenpäin, vaan se, että Riiman kanssa en tiedä koska pitää pyytää ja koska ei. Ajan kanssa oppisin sitäkin ratsastamaan, mutta nyt päästään takaisin alkuun: onko se sitä mitä oikeasti haluan?

En minä tiedä. Haluan hevosen, joka on maastovarma, muttei pystyynkuollut, herkkä muttei liian herkkä, taitava western-polle mutta toimii myös enkkukamoilla, asuu kätevän matkan päässä, on riittävän edullinen näin opiskelijalle, omaa mukavan omistajan, ja satulan joka sopii just mun takapuolelle, antaa mahdollisuudet rentoon harrasteluun sekä tavoitteelliseen valmentautumiseen ja kisaamiseen, toimii myös maastakäsin esim. irtojuoksutuksessa, ja muutenkin sellanen symppis kaveri joka on aina hyvällä tuulella.

Et jos jollain on tarjota tällasta, let me know. Sillä välin koitan löytää tien alas pilvilinnoistani ja päättää vaikka alkuun sen, tyytyisikö nyt hakemaan hevosta vain rentoon maastoiluun vai jättäisikö vuokrailun hetkeksi kokonaan tauolle ja kävis vaikka tunneilla silloin tällöin. Jotenkin nyt tuntuu, että jälkimmäinen vois olla järkevää.