Päikkäilyä

Joo olin taas tallilla, ratsastin Päikkää. Kaikki oli ihan täydellistä,

 ku oon niin hyvä ratsastaa, kuten kuvasta näkyy. Ei mul sit muuta!

Mietin just näitä kuvia katellessa, miten kaikki mainosfirmat toimii ja ehkä jotkut bloggaajatkin. Esitetään vain asian parhaat puolet niin tekstissä kuin kuvinakin, jolloin luodaan illuusio, että ko. asia olisi tosiaan juuri näin hyvä. Kun taas tässä tapauksessa esim. tuo kuva on satuttu ottamaan juuri sillä hetkellä, kun Päikkä vähän laski päätään - ja hetken päästä viskasi taas ylös. Että olis niin helppo sepitellä tänne että joo meillä synkkaa ihan mielettömän hyvin ja laittaa aina vaan ne pari vahingossa onnistunutta kuvaa. Kukaanhan ei pakota nöyryyttämään itseään postaamalla näitä todenmukaisempia kuvia. Mutta. Mitenkä sitä sitten enää jälkikäteen näkisi ja muistaisi, mistä sitä on lähdetty ja mitä kaikkea päämäärän saavuttaminen on vaatinut? 

Issikka!

Eilen meidän yhteinen taival siis jatkui. Katja & Ruffe oli taas mukana hakemassa koiralle talleilukokemusta ja Katja kuvaamassa. En kerenny kissaakaan sanoa, kun se hölmö sheltti viilettää suoraan Päikän nenän edestä sen heinäkasan läpi. Niin siis tämän hevosen, joka on aika arvaamaton kun kyse on sen ruuasta. Eikä sana hokkikenkä myöskään merkinnyt koiralle mitään, takajalkojen takaakin oli ihan hyvä huidella menemään. Itsemurha-alttiudesta huolimatta Ruffe pärjäsi tallilla hienosti eikä saanut osumia niin hepoilta kuin koiriltakaan.

Alkuun käveltiin yks kiekka radalla, Katja ja Ruffe siinä vieressä, minä Päikän selässä. Nyt olin muistanut ottaa ne omat länkkäohjat mukaan, niin pääsin niitä testailemaan kentälle. Ja voi apua sitä tahmeutta! Taas sama reaktio kuin koeratsastuksessa. Selvästi ei ole hyvä ajatus mennä eka kävelemään radalle ja yrittää tulla sieltä enää kentälle, sillä vaikka suurella huhkimisella päästiin portista sisään, jatkui se muulimeininki aitojen sisälläkin. (Sillon pienellä juoksuttamisella Päikkä oli heti virkeempi selkään noustessa, täytynee jatkossa toimia niin.) Totesin että tää poni pitää nyt laittaa juoksemaan ja keventelin oikein reipasta ravia jokusen kiekan. Perään otin myös laukat molempiin suuntiin ja sen jälkeen kokeilin vähän taivutuksia käynnissä. Paljon notkeampi otus löyty sieltä satulan alta!

Mut eipä ollut Päikkä silti kovin mielissään käyntitehtävistä. Sulkutaivutus oli hirveän tylsä idea, eihän hänen kroppansa nyt semmoiseen taivu mitenkään! Yhden ohjan käännökset sujui tälläkin kertaa aika näppärästi eivätkä aiheuttaneet yhtä suurta närkästystä. Jatkoin viimekertaisia siirtymäharjoituksia, ravi-käynti-ravi. Laukkojen jälkeen Päikkä vertyy ihan eri hevoseksi ja nytkin se tarvitsi pelkän pohkeen ravin nostoon ja edelleen vain istuntaa käyntiin siirryttäessä. Kentälle tullessa ne avut oli luokkaa: Pohje. Naksautus. Kovempi pohje. "Ravi!" Raippa. Pohje pohje pohje raippa. "Naks naks raviiii!" Ja sitten se siirtyy. :D Vielä on herkisteltävää! 

Ette nähneet mitään! Se lurjus pullisteli kun laitoin ton
takavyön kiinni niin saatto jäädä vähän löysälle... :)

Lopuksi jogailtiin vielä ja laukattiin. Hain terävää reagointia nostoihin sekä tasaista rauhallista tahtia pää alhaalla. No, sain minä sellaista aina hetkittäin. Jotenkin se laukka vissiin tuntuu selkään isolta, mutta kun kattelin Katjan ottamia videoita, ei se niin hurjaa kyllä ole. Mun silmään (ja takapuoleen) Päikällä on länkkäriä ajatellen aika hyvät askeleet ihan luonnostaan ja kulkee mielellään puolipitkällä/pitkällä ohjalla. Siinä mielessä mulla ei ole juurikaan sille uutta opetettavaa, vaikkei ponilla oo länkkäriä oikeastaan menty. Ens kerralla vois kokeilla jotain helppoja trail-tehtäviä, mitä se niistä sanois. :)

Taisin tossa jo lipsauttaa, että videotakin otettiin. Koitan koostaa niistä pätkistä jotain kivaa katsottavaa seuraavaan postaukseen, mikäli koulukiireiltäni ennätän. Sillä välin mää toivon taas kommentteja kauhean kasan luettavaksi, mm. uudesta bannerista. :) Risut, ruusut, postausideat, kysymykset.. Kaikki tänne vaan! Ja tähän loppuun vielä kuvia eiliseltä, olkaa hyvä: