Eka Päikkä-päivä!

Tällainen hörökorva odotteli tarhassa.

Päästiin tänään koulusta jo kaheltatoista, joten ehdin tallille ihanasti vielä valosaan aikaan. Vaikka keli oli vähän harmaa, otin kameran kuitenkin mukaan ja suuntasin heti alkuun tarhalle näpsimään muutaman blogintäytteeksi kelpaavan otoksen päivän päätähdestä. :)

Voi kurja kun se on niin arka heppa ettei uskalla tuon lähemmäs ihmistä tulla... :D

Tällä tallilla ollaan paljon ulkona: ei maneesia, osa hepoista asuu pihatoissa tai ulkokarsinoissa ja hevoset laitetaan kuntoon aina pihalla olevilla puomeilla. Päikkä on tottunut saamaan nenänsä eteen vähän tekemistä. Ennen kuin sai, oli olo hyvin kiukkuinen, sen jälkeen helpotti. Ennen kuin ojensin sille heinät, odotin Leean neuvojen mukaisesti, että Päikkä höristää korvat ensin. Tämä siksi, että se luimii kovasti ruokintatilanteissa, sillä sitä on varsana hakattu aina silloin... Aiemmalla tallilla joku elämäänsä kyllästynyt tallityöntekijä keksinyt tällaista tekemistä. Päikästä näkee että se on pohjimmiltaan utelias ja ystävällinen otus, mutta ruokansa suhteen se on tarkka ja varmasti kääntää korvat niskaan, jos menet sen heiniä haravoimaan maasta pois. 

Kantapään kautta (tyhjempi) leipäpussi ja satula siirtyivät kuvan oton jälkeen hieman loitommas turvaan... :)

 Halusin aloittaa uuden hevosen kanssa maasta. Se on yhteistyön ja luottamuksen alkulähde, eikä oo mitään asiaa selkään jos ei hallitse hevosta maasta käsin. Tein lyhyitä juoksutusharjoitteita, vähän käyntiä ja ravia. Päikän pidin koko ajan liinan päässä näin ekalla kerralla, sillä kontakti oli, kuten odottaa saattoi uuden tuttavuuden kanssa, välillä hakusessa ja tamma haahuili vähän siellä täällä, vaikka perässä tulikin. Tehtiin myös follow-upia eli seuraamista; pysähdyksiä, käännöksiä, ravisiirtyminen... Peruutukset tuotti Päikälle päänvaivaa, todennäköisesti sitä ei oo opetettu pakittamaan kuten Miinan kanssa toimin tolla aikasemmalla videolla. Ryntäistä painamalla tuli peruutus, muuten tuli vaan ympäri pyörimistä ja ihmettelyä. Laitetaan "näitä pitää treenata"- listalle. Myöskin juoksutuksessa Päikkä on todennäköisesti opetettu pysähtymään kulkemalleen uralle eikä tulemaan luokse, kuten itse tykkään tehdä join-up -tyylisesti. Täytyy kysyä erikseen haluaako omistaja pitää asian näin vai saako houkutella ponia luo.

Tämän jälkeen palattiin puomille ja satuloin Päikän. Suitset sillä jo oli päässä, en ollut tietoinen onko sillä naruriimua erikseen, niin mentiin suitsilla maastakäsittelykin. Tallilla on ihanan suuri koroke, josta pääsee laskeutumaan hevosen selkään pehmeästi, jalustimiin koskematta. Tohon kun totun, kohta en enää pääse selkään oldskoolisti maan tasalta ähkimällä.

Varustin Päikän siis länkkäpenkillä ja toistaiseksi enkkusuitsilla. Turparemmi niistä puuttuu, joten aika lähellä ovat lännensuitsia, mutta ohjat on vaan enkut. Onneks mulla on yhdet lännenohjat kotona, niin jatkossa alan todennäköisesti ratsastaa niillä. Ne kyllä ei mitkään mahtavat ole, mutta meidän menoon ihan riittävät. :)

Kentällä taivuttelin ponin molempiin suuntiin käynnissä. Tein samat yhden ohjan käännökset uudestaan ratsastuksen loppupuolella ja sittenhän se ois kääntyny vaikka kolikon päällä! Päikällä on kyllä ravi just mun makuun, niin lähellä jo jogia, vaikka onkin nopeampaa. Mut se on niin tasaista... Ei tee yhtään mieli keventää! Edelleen se ravin nouseminen oli asia erikseen ja siitä käytiin alkuhölkkäilyn jälkeen keskustelua tehtävän muodossa: jokaisen sivun keskellä siirryin käyntiin ja parin askeleen jälkeen takaisin raviin. Mitä pidempiä käyntitauot oli, sitä suurempi haaste, joten nopeimmat reaktiot tuli just siinä 2-3 askeleen jälkeen. Käyntiin siirryin joka kerta täysin istunnalla (hyvä poni!!), mutta raviin vaadittiin napakka pohje ja ääni. Raipasta se tuntui vaan hermostuvan ja loppua kohden pohje riitti hyvin. Päikällä oli tietysti kenttään tarkasti merkityt omat tahmailukohdat, joissa sai apujen kanssa olla extratarkkana että liikutaan yhtään mihinkään. Olin tyytyväinen tamman suoritukseen, ja oon taas varmempi että vielä se mulle pehmenee kun näin jatkan. :) 

Kuten raviin, laukkaan on niin ärsyttävä siirtyä.. Silloin tekee mieli luimistella ja heitellä päätä, mutta kun se ratsastaja vaan käskee ja käskee, niin kyllä se laukka on lopulta aina nostettava. Sit saa köppäillä ihan rauhassa eteenpäin ja saa kehujakin! Tuntuu hassulta että kun toi ravi on luonnostaan aika matalaa kipittelyä, niin laukka onkin suht ison tuntuista. Sitä lähtee ihan jumppaamaan messissä pitkin satulaa.. :D Enkä uskalla vielä rentouttaa itteäni liikaa, kun sitten tipahtaa käynnille. Nostot siis tahmaa, mutta ravin tavoin laukka rullaa hienosti kun sen saa nousemaan. Niissä taivutuksissa jo huomasin, että Päikkä on "oikeakavioinen" eli vasemmalle vähän jäykempi, ja laukassa se näkyi myös.

Lopuksi keventelin vähän reippaampaa ravia ja käytiin radalla kävelemässä pari kierrosta. Päikällä on aika hyvä kunto, mihin olen tyytyväinen. Ei ollut yhtään hikinen lähes 1,5h liikutuksen jälkeen eikä ruvennut kertaakaan puuskuttamaan tai vaikuttamaan väsyneeltä. Harjoitusradalla kokeiltiin myös parit pienet pätkät ravia ja uskallettiin laukatakin! Aika lyhyt pätkä, mutta siihenkin olin tosi tyytyväinen. Itteä vähän hirvittää millä tahansa hevosella rataa pitkin baanailu, ja Päikästä huomasi että vauhti kyllä maistuisi. Taitaa tosiaan olla enemmän sen juttu toi rata ja/tai maastoilu kuin kenttä. Hienosti se meni ihan rentoa laukkaa ja hidasti pienistä avuista nopsaan.

Talli itsessään vaikuttaa tosi mukavalta. Porukkaa oli tänäänkin paljon. Kun ennen kahta tulin, olin eka paikalla ja sit kun neljän jälkeen lähdin, oli varmaan kaheksan autoa pihassa. Ja kolme koiraa, jos oikein laskin. Ne on kans hauskoja, kun ovat niin urheilullisia ja juoksevat heppojen perässä radalla. Muutaman tyypin kanssa juttelinkin lyhyesti ja tuli taas puheeksi tuntimahdollisuudet. Sen lisäksi että siellä käy ns. ulkopuolisia opettajia, tallin omistaja sekä yks toinen vakiokasvo pitää myös tunteja. Enkkua tietenkin. Länkkävalkut mie tiiän kyllä omasta takaa ketä kysellä kun hinku iskee... ;) Tulevaisuudessa tekis kyllä mieli ottaa vähän este- ja länkkäritunteja. Hyppely on ihan hauskaa, kun se ei mene pelottavaksi, ja paras tapa aloittaa se vieraalla hevosella on opettajan valvovan silmän alla, ihan puomi- ja kavalettitehtävillä. 

Ekasta Päikkä-päivästä jäi siis tosi hyvä fiilis ja odotan innolla miten meidän yhteinen matka jatkuu. :)