Horse Fair -kuvakisan arvostelut

Synkältä näyttänyt tilanne kääntyi huomattavasti kirkkaammaksi, kun kilpailuun ilmoittautui loppumetreillä muutama valokuvaaja. Tässä postauksessa pääsette näkemään kolme erilaista näkemystä viimeisimmiltä hevosmessuilta, ja mikä parasta: kaikki kilpailijat pääsevät ns. mitalisijoille! Tässä ei siis voi kuin voittaa. :) Ja onneksi vain kolme - näin jaksoin paneutua arvostelun kirjoittamiseen ja sitä tuli aikas paljon!

Pitemmittä puheitta, esitän teille kilpailijoiden kuvat ja arvosteluni. Voittajan paljastan vasta lopussa. ;)

Kilpailijan nro 1. Anu (ja Milla) kuvat:

1

2

3

Kilpailijan nro 1. Anu (ja Milla) arvostelu:

Valotetaan lukijoille taustoja sen verran, että kuvien takana on kekseliäs äiti-tytärtiimi, jossa äiti on ollut kuvaajana ja tytär mallina, sekä ilmeisesti suunnitellut ja valinnut lopulliset kuvat. 

Kokonaisuudesta:

Tämä sarja erottuu joukosta monellakin tavalla. Suurimpana erona se, että kuvat ovat niinsanotusti lavastettuja, kun taas muut sarjat ovat puhtaasti dokumentaarisia. Lavastaminen ei ollut kiellettyä ja toimii tässä sarjassa hyvin - messutunnelma vaikuttaa aidolta. Lavastamalla on saatu aikaan mm. tyylikäs potretti (2) sekä hauska "tilanne"kuva (3).

Aihe on rajattu viisaasti. Kuvat kertovat messuista keppariharrastajan näkökulmasta. Sarjassa on myös tarinallinen aikajana: Ensin kilpaillaan, sitten fiilistellään hyvää suoritusta ja rankan päivän päätteeksi hevosten täytyy tietysti saada mahantäytettä. 

Kokonaisuus on kiinnostava, viihdyttävä ja kuvat toimivat hyvin yhdessä.

Yksittäisistä kuvista:

1. Varsinkin kännykällä kuvatessa liikekuvat ovat hankalia. Tässä kuvassa kohde on valitettavasti jäänyt epätarkaksi - toisaalta kuvassa näkyy hyvin liike, mikä kertoo että kisassa on annettu kaikkensa eikä yhtään hissuteltu. Kuvakulmaa ja sommittelua olisin ehkä miettinyt toisin, nyt kuvasta jää hieman puolihuolimaton vaikutelma, mm. siksi että horisontti on vinossa. Tykkään miten tässä kuvassa näkyy yleisön määrä ja miten kiinnostuneesti he kilpailua seuraavat. Tulee fiilis, ettei siellä tarvinnut yksinään olla. 

2. Loistava kuvakulma! Alhaalta päin kuvaaminen nostaa kuvattavat ikäänkuin katsojan yläpuolelle ja voittajafiiliksiinhän se sopii kuin nakutettu. Kiva potretti. Ruusuke on hienosti näkyvillä ja vaikka mallin ilme on ehkä vähän vakava, hevosella ainakin on mukavaa! Ainoina miinuksina turvan katkeaminen rajauksessa sekä ns. turhaa tyhjää tilaa päiden yläpuolella.

3. Viimeinen kuva tuo koko sarjaan vähän komiikkaa. Rajaus on sinänsä hyvä: kuvassa keskitytään tiukasti vain hevosiin. Kuva jää minulle hieman sekavaksi ja vaati hetken tuijottelua, ennen kuin ymmärsin mitä siinä tapahtuu. Jos kuvassa näkyisi vielä pizzapalaa tai ranskalaisia, tekisi se tästä otoksesta vielä paremman. Joka tapauksessa hyvin keksitty, hauska!

Kilpailijan nro 2. Karoliina, http://leksunmenoa.blogspot.fi kuvat:

1

2

3

Kilpailijan nro 2. Karoliina, http://leksunmenoa.blogspot.fi arvostelu:

Kokonaisuudesta: Tässä sarjassa on haettu yhtenäisyyttä myöskin tiukasti aihetta rajaamalla: pelkkiä hyppykuvia. Jokainen kuva kuitenkin kertoo jotakin uutta, mikä ei ole ihan helppoa saavuttaa. Siitä huolimatta kokonaisuus jää hieman yksitoikkoiseksi, sillä rajaus on kaikissa kuvissa lähes sama: laaja, jotta ratsukko ja este näkyvät kokonaan. Vaikka ratsastusta kuvatessa tämä on tavallista, mielenkiintoa olisi lisännyt esimerkiksi yksi lähikuva. 

Sarja kertoo siis messujen tarjonnasta vauhdin ja esteratsastuksen ystäville. Yleisömäärää sekä yleisön roolia on onnistuttu esittelemään realistisesti - porukkaa oli paljon, ja areenoiden laidoilla kova tunku niin katsojia kuin kuvaajia.

Kokonaisuutena sarja on onnistunut taidonnäyte dokumentaarisen kuvauksen sekä urheilukuvauksen osaamisesta.

Yksittäisistä kuvista:

1. Vino horisontti tuo kuvaan hieman epätasapainoisen tunnelman: ikäänkuin poni olisi kaatumassa eteenpäin. Pienellä suoristuksella tästä saisi helposti ryhdikkäämmän! Toinen miinus on epätarkaksi jäänyt kohde, tarkennuksen osuessa aidan mainoksiin. Tämä on liikkuvaa kohdetta kuvatessa yksi suurimpia haasteita,johon auttaa vain a) harjoittelu, b) harjoittelusta huolimatta suuren kuvamäärän räpsiminen, jotta edes osa on tarkkoja siitä mistä pitääkin. Sitten vähän plussaakin! :) Hyppy on pysähtynyt hienosti sopivaan kohtaan ja yleisö on mukavan läsnä juuri tässä kuvassa. Kuvaan on myös luotu etuala rajaamalla mukaan hiukan aitaa, ja se korostaa kolmiulotteisuutta mainiosti. 

2. Tämä kuva on valitettavan alivalottunut. Kyllä siitä vielä yksityiskohtia erottaa, mutta käsittelyssä voisi yrittää vähän nostaa koko kuvan valoisuutta. Samasta syystä tumma kohde (hevonen) uppoaa tummaan taustaan (katsomo) eikä kohde ns. irtoa kuvasta yhtä hyvin kuin 1. kuvassa. Tässä myös erinomaisesti ajoitettu laukaisu, hevonen hyvässä asennossa esteen päällä. Parasta tässä kuvassa on ratsastajan katse. Ratsastaja tekee jo ajatustyötä, mihin seuraavaksi lähtee hevosta ohjaamaan, kun taas hevonen näyttäisi olevan menossa suoraan eteenpäin. Kiva, että tämä on vähän laajempi, näkyy muita esteitä ja myöskin se, kuinka isot puitteet ja systeemit messuhallissa on.

3. Olisin itse ehkä tätä kuvaa ottaessa nostanut rajausta hieman ylöspäin, jotta saisin takana juoksevan avustajan pään sekä enemmän yleisöä mukaan. Varaa olisi, tällaisenaan kuvan alaosassa on paljon ns. tyhjää tilaa, kun taas ylhäältä se katkeaa jyrkästi. Toisaalta, rajaamalla näin saadaan katsojan keskittyminen vain pikkupojan ja ponin välisiin tapahtumiin (kun taas minun ehdotuksessani tilanteessa olisi paljon enemmän ihmisiä "mukana", jos ymmärrätte mitä tarkoitan). Tässäkään kuvassa en ole ihan varma, mihin tarkennus on osunut ja onko se ihan kohteessa. Sekä poika että poni ovat selvästi nähtävissä liikkeessä, mistä tykkään. Molemmilla on myös mainiot asennot, etenkin pikkupojan katse: huolehtii, että tuleehan se ponny sieltä mukana. Ponilla toki voisi olla iloisempi ilme, mutta siihen on kuvaajan hirmu hankala vaikuttaa näin "sivusta kuvaajana". Toki jos kamerasta löytyy otos paremmalla ilmeellä, valitsisin semmoisen mieluummin kuin tämän vähän jännittyneen nassun.

Kilpailijan nro 3. Susanna, http://suvililjanet.blogspot.com kuvat: 

1

2

3

Kilpailijan nro 3. Susanna, http://suvililjanet.blogspot.com arvostelu: 

Kokonaisuudesta:

Nyt nähdään vähän sitä osastoa, millaisen sarjan olisin itse saattanut kuvata ja koostaa, jos olisin lähtenyt tätä tehtävää tekemään. Kuvakokoja on lähikuvasta laajaan ja kaikki kuvat ovat paitsi keskenään kovin erilaisia, myös hirmu hallittuja - niitä on helppo katsoa ja ymmärtää. 

Sarja esittelee messutarjontaa ohjelman laajan kirjon kautta: kilpailuja, luentoja, koulutus-/valmennusdemoja. Se mitä tähän ehkä kaipaisi lisää, on muissa sarjoissa runsaammin näkynyt yleisö. Messukävijöitä näkyy vain ensimmäisessä kuvassa ja siinäkin hieman etäisinä sivustakatsojina.

Kokonaisuus on myöskin hallittu ja kiinnostava, dokumentaarinen ja todenmukainen esitys messuista.

Yksittäisistä kuvista:

1. Kuvasta näkyy vauhti - voisi toki näkyä vielä paljon enemmänkin, esim: hevonen olisi pysähtynyt erilaiseen asentoon tai panoroimalla (laitan alemmas linkin, jossa pannaus on selitetty selkeästi.) Tässä hevonen on hyvin ryhdikäs ja hallitun oloinen, apukuskin roikkumisesta tulee kivaa vauhdin tuntua. Kuva on sopivan laaja: näkyy yleisöä sekä suoritettavaa rataa "esteineen". Itse olisin saattanut rajata tämän jopa kapeammaksi: ylhäältä ja alhaalta pikkasen tyhjää tilaa pois. Jäisi piiloon myös nuo vähän häiritsevät mustat palkit yläkatsomon reunassa. 

2. Hienosti rajattu lähikuva luennoitsijasta (?). Kohde hieman uppoaa taustaan - vaalea kohde, vaalea tausta. Toisaalta taas tykkään juuri tuosta taustasta teksteineen: ei jää epäselväksi, missä ollaan ja mistä puhutaan, suunnilleen. Ilme on asiallinen, vähän turhan vakavakin. Kuvasta tosin ei selviä luennon tarkempi aihe, jolloin on vaikea sanoa, sopiiko ilme aiheeseen. Tällaisenaan vähän hajuton ja mauton, neutraali peruskuva. Toimii tiettyihin tarkoituksiin, koska ei herätä suuremmin tunteita suuntaan tai toiseen.

3. Erinomaista sommittelua! Tässä kuvassa ehdottomasti parasta on kuvassa näkyvä valmentaja, joka tarkkaavaisesti seuraa ratsukon edistystä. Ilman häntä kuva kertoisi ihan eri tarinaa - kokeilkaapa peittää valmentaja kädellä ja sitten katsoa kuvaa pelkästä ratsukosta. Tausta on viisaasti valittu, rauhallinen. Yleisöä ei näy, jolloin kuva kertoo nimenomaan ratsukon ja valmentajan välisestä tilanteesta. Toki paloletkut ym. taustalla vievät vähän huomiota pois itse aiheesta - niitäkin voi kokeilla kuvankäsittelyssä poistaa. Hevosen liike on pysähtynyt sopivaan kohtaan. Kuva on todella tasapainoinen. Nappisuoritus!

Loppumietinnät

Haluan mainita vielä lyhyesti kuvausolosuhteista. Messuhallit ovat kameran silmin hyvin pimeitä paikkoja ja hevostapahtumissa ei salamaa saa järkeenkäyvistä syistä käyttää. Kaikissa yllä olevissa kuvissa on nähtävissä niin kutsuttua kohinaa. Liikettä kuvatessa suljinajan on oltava lyhyt ja näin hämärässä varsinkin ISO-herkkyyttä on nostettava, jotta hevosista saa liikkeiltään pysähtyneitä kuvia. Ja tämä ISO:n nostaminen lisää kohinaa.

En halunnut lähteä ketään moittimaan siitä, että kylläpäs sun kuvat kohisee, koska keinoja sen välttämiseen - käyttämättä kauheasti ylimääräistä rahaa - on vähän. Ensimmäisenä mieleen tuli valovoimaisemman objektiivin ja paremmin herkkyyden nostoa kestävän rungon hankkiminen. Semmoiset ovat todella kalliitta, ellei satu käytettynä löytämään sopuhintaan. Toinen vaihtoehto on poistaa kohinaa kuvankäsittelyssä. En tiedä, onko olemassa ilmaisohjelmia, joissa tämä onnistuu, mutta Photoshopilla tai Lightroomilla ainakin. Ja nekin maksavat, jonkin verran.

Jos taas ei halua ISO-arvoa nostaa, voi kokeilla panorointia: pitkä suljinaika ja kameralla seurataan hevosen liikettä. Tämä on haastava laji eikä itselläni ole toistaiseksi riittänyt hermo opetella. Mutta on myöskin yksi keino! Nämä nyt tämmöisinä yleisinä vinkkeinä niin kaikille osallistujille kuin muille liikettä hämärässä kuvaaville. :) 

Tähän loppuun linkkaan vielä löytämäni postauksen hevosten liikekuvauksesta, eräästä valokuvausblogista. Tässä on hyvin selitetty keskeisiä asioita kuvaesimerkein, muunmuassa tuo panorointi eli pannaus.

Kaikki nämä sarjat ovat niin erilaisia ja jokainen omalla tavallaan upea, että vaikea on valita. Tällä kertaa valitsin voittajaksi sen sarjan, jossa sekä tekninen osaaminen että sisältö olivat kohdallaan, keskenään sopivassa tasapainoissa. 

Ja voittaja on...

1. Susanna

2. Anu ja Milla

3. Karoliina

Kiitokset ja onnittelut vielä kaikille osallistujille! :) Mahtavaa, että olitte mukana ja tsemppiä tulevaisuuden kuvauksiin!

Ja jos selitin jotakin epäselvästi tai jäi muuten mietityttämään, kysykää ja kommentoikaa! :) 

Kuvakisa tulee - malta vielä!

Pahoittelen, että olen jättänyt teidät lukijat sekä kilpailuun osallistuneet epätietoisuuteen. Kökötän täällä kotona pian kolmatta viikkoa flunssassa eikä loppua näy. Energiaa tehdä juuri mitään ei siis ole ollut.

Mutta ilmoitanpa nyt, että Horse Fair -aiheinen kuvakisa toteutuu sittenkin! Osallistujia saatiin lopulta kasaan kolme kappaletta. Heidän teoksensa sekä minun arvosteluni niistä tulette näkemään lähiaikoina, sitten kun tästä sopivasti tervehdyn.

Äänestys kilpailun tuomarointitavasta päättyi äänin 9-6. Minun tuomarointini voitti yleisöäänestyksen. Näin siis tällä kertaa - mikään ei tietenkään estä teitä kommentoimasta ja kertomasta omia suosikkejanne, kun kuvasarjat täällä julkaisen. :)

Odotellessa taas yksi omista suosikkiruuduistani messuilta, estekisoista.

Muistutus kuvakisasta

Messutunnelmia arabikarsinalta: Masa sai paljon ystäviä, rapsutuksia ja taisi viedä muutaman hevosihmisen sydämen. <3

Valokuvauskilpailun viimeinen osallistumispäivä on tänään ja joudun nyt surukseni toteamaan, että tähän mennessä ilmoittautuneita on yksi kappale. Siitä ei ihan kilpailua saa aikaiseksi. Voin hyvin odotella vielä jokusen päivän, jos joku mattimyöhäinen vielä innostuu mukaan. Mutta jos ei, niin sitten joudun valitettavasti perumaan koko kisan.

Mietiskelin tässä, että olisiko lukijoilla / kanssablogisteilla kiinnostusta osallistua valokuvauskisaan ehkä myöhemmin, jollakin vähemmän rajatulla aiheella, minkä kaikki pystyvät toteuttamaan? Esimerkiksi "pääkuva hevosesta" tai sitten jotain vähän taiteellisempaa. Musta ois kiva järjestää, nähdä upeita kuvia ja toki antaa asiaankuuluvaa palautetta niistä. En tosin tykkää materialismista enkä sitä haluaisi ruokkia lupailemalla palkinnoksi heppa-aiheista tavaraa. Eli jotain muuta pitäisi keksiä, jos tuntuu että osallistuminen on mielekästä vain palkinnonkuva silmissä.. Kommentoikaa ajatuksianne aiheesta tai lähettäkää sähköpostiin!

Liitinpä tähän yhden maistiaisen messuilla ottamistani kuvista. Näitä tulleepi lisää aikanaan ja ehkä jotain tekstimuotoistakin fiilistelyä Horse Fairista. Stay tuned!

Valokuvauskilpailu: Helsinki Horse Fair

Heppamessut. Ne tulevat taas. Areenan valtaavat eri rotujen edustajat ja mitä vauhdikkaimmat esitykset lajista kuin lajista. On kuultavaa ja nähtävää, tehtävää ja ostettavaa.

Yhä useampi messukävijä kantaa mukanaan kameraa, ja viikonlopun jälkeen on varmaa, että Facebook, Instagram, Blogger ja monet muut sivustot ovat tupaten täynnä erilaisia tilanteita ja näkökulmia tapahtumasta.

Tästäpäs sainkin idean. Sen lisäksi, että toki itse tapahtumassa kuvaan, päätin järjestää valokuvauskilpailun. Kisan ajatuksena on tarjota harrastekuvaajille mahdollisuus esitellä omia töitään sekä saada niistä palautetta. Mitään raha- tai materiapalkintoa ei siis ole luvassa. Tämä on puhtaasti hyvän mielen ja hyvien kuvien kilpailu! :)

Yksi ottamistani kuvista viime vuoden messuilta. Loput löytyvät tästä postauksesta.

VALOKUVAUSKILPAILU

Helsinki Horse Fair 2015

Tehtävänanto: 

Kuvaa messuilla kolmen (3) kuvan sarja, johon tiivistät oman kokemuksesi / näkemyksesi tapahtumasta.

Sarjan tulee olla yhtenäinen eli kuvat toimivat hyvin keskenään. 

Jokainen kuva kertoo jotakin uutta - vältä toistoa, vaali monipuolisuutta!

Jos et omista järjestelmäkameraa, voit osallistua myös pokkarilla tai kännykkäkameralla.

Kuvankäsittelyn suhteen annan taiteelliset vapaudet - tee kuten sinusta tuntuu parhaalta.

Jos mahdollista, pienennä kuvia valmiiksi esim. 1200px leveämpi sivu. 

Osallistuminen:

Kilpailuun ei tarvitse ilmoittautua etukäteen. 

Lähetä valmiit kuvat minulle sähköpostiin hannapietilainen@windowslive.com. 

Kerrothan kuvien yhteydessä nimesi/nimimerkkisi sekä mahdollisen blogisi osoitteen - saat samalla mainosta. :)

Aikaa kuvien lähettämiseen on yksi viikko messujen päättymisestä: 

su 15.03.2015 klo 23:59 mennessä lähetetyt kuvat pääsevät mukaan kisaan. 

Kisaan voi hyvin osallistua myös sellainen henkilö, joka on kuvannut messuilla omaksi iloksi tietämättä kilpailusta ja törmää tähän vasta jälkeenpäin. Rohkeasti vaan kuvamatskua läpikäymään ja lähettämään osuvimpia otoksia!

Äänestys / tuomarointi:

Tähän te voitte vielä itse vaikuttaa:

Haluatteko yleisöäänestyksen vai että minä tuomaroin kuvasarjat parhausjärjestykseen? 

Vaikuttaa voit vastaamalla kyselyyn blogin sivupalkissa tai kommentoimalla tähän postaukseen.

Joka tapauksessa mielelläni kommentoin ja annan rakentavaa palautetta kuvista, nostan omia suosikkejani esille - olkoon se minun palkintoni kaikille osallistujille. :)

Laitan kuvasarjat esille blogiini viikon 12 aikana. 

Kuvien oikeudet jäävät täysin kuvien luojille. 

En käytä kuvianne missään muussa yhteydessä tai luovuta eteenpäin.

Nyt vaan kaikille kamerat kouraan ja hauskoja messuja!

PS. Olen paikalla sunnuntaina koko päivän arabikarsinan edessä - tervetuloa moikkaamaan!

Helsinki Horse Fair 2014

Reilu viikko sitten järjestettiin Messukeskuksessa Helsinki Horse Fair. Olen käynyt näillä messuilla joka vuosi - olen huomannut tykkääväni messuilusta kovasti, enkä pelkästään hevosmessuista - niinpä tälläkin kertaa olin sunnuntaina paikalla menoa ihmettelemässä. Aiemmista messuvierailuistani tämä poikkesi siten, että pääsin ensimmäistä kertaa itsekin ständille tuomaan esille mitäs muuta kuin ihanaa arabihevosta.

Ständi itsessään oli pieni ja vaatimaton, pari esitettä ja retkituolia, joiden takana olevassa karsinassa hengaili todellinen vetonaulamme, arabiori Galileo. Leksa oli messuilla myös viime vuonna ja mielestäni todella hyvä valinta rotunsa edustajaksi. Se on paitsi upea ilmestys, sen luonne on täyttä kultaa ja messuhälinässä se jaksoi vielä viimeisenä päivänäkin ihastuttaa karsinalla kävijöitä sosiaalisuudellaan. Leksa on muuten aiemman vuokraheppani Miinan velipuoli. Näissä kahdessa hevosessa on paljon samaa, mikä lienee yksi syy miksi tykkään kovasti myös Galileosta.

Sen lisäksi että yritin jopa välillä olla siinä ständillä, ehdin nähdä ja tietenkin kuvata yhtä sun toista. Infolavalla kävin kuuntelemassa Kati Riesenin lyhyen luennon hevosen käytöstä terapiassa, joka oli niin lyhyt ettei siinä ihan hirveästi uutta asiaa tullut, ainakaan minulle joka olen Katin tilalla käynyt ja hänen hevosensa tavannut (postaus aiheesta täällä).

Shoppailun puoleen olin jälleen kerran vaatimaton. Tosin tavallisesti en osta mitään, nyt löysin ihanan pehmeät Roecklin fleece-ratsastushanskat sekä omenanvihreän hevoskuvioisen pussukan korteille ja käteiselle - niitä päiviä varten kun en jaksa raahata mukanani / taskuun ei mahdu isoa nahkalompakkoa.

Viihdyin erinäisissä pätkissä areenan laidoilla kamerani kanssa, varsinkin silloin kun luvassa oli mahdollisimman näyttävää ja vauhdikasta toimintaa. Keinovaloissa ilman salamaa kuvaaminen osoittautui taas tuskalliseksi kokemukseksi, sillä tarkkoja kuvia saadakseni jouduin nostamaan ISO-arvon kattoon. Värillisinä lähes kaikki kuvat näyttivät äärimmäisen epämiellyttäviltä, niinpä tällä kertaa mennään mustavalkopainotteisesti - se kun on vähän armollisempi tuon kohinan suhteen. Vain vikellyskuvat päädyin jättämään värillisiksi.

Silti viime vuoden messukuviin verrattuna nää on ihan järkyttävän paljon parempia ja tästä on jälleen kiittäminen koulun kalustovarastoa sekä ihanaa opettajaa, joka antoi mulle luvan 5D Mark II:sta lainata näitä messuja varten.

Kuvasin siis estekisan, reining-kisan, vikellyskisan sekä valjakkoajokisan. Koitin hakea rajauksilla sekä kuvakulmilla vähän vaihtelua, jotain uutta vanhempiin kuviini nähden. Tässä siis näitä meikäläisen ratkaisuja.

Kertokaa taas omat suosikkinne ja jos olitte messuilla, mikä siellä oli parasta. :)

Vikellys

Esteratsastus

Valjakkoajo

Reining

Maasta käsin

Alkuun tämmöinen ilmoitusasia:

Sunnuntaina Helsinki Horse Fairissa vierailevat lukijat toivotan tervetulleiksi moikkaamaan meikäläistä arabikarsinan edustalle eli Suomen Arabihevosyhdistyksen pisteelle. :) Siellä olen koko messupäivän.


Sitten aiheeseen:

Ensimmäisen palloilukerran jälkeen ollaan Ystävän kanssa jatkettu yhä maasta käsin juttuja. Viikko sitten käytiin maastossa kävelyllä siskoni ja hänen koiransa kanssa. Ystävä on nähnyt Ruffen kerran ennenkin, ja nytkin suhtautui pieneen koiraan hyväntahtoisella uteliaisuudella. Ruffe käyttäytyi myös ehkä odotettua paremmin eikä vapaana ollessaankaan kokenut tarvetta paimentaa hevosen liikkuvia jalkoja. Ystävä vaikutti lenkin aikana rennolta, nauttivan olostaan. Lenkin päätteeksi otettiin vielä hetki palloilua kentällä.

Toisella kerralla juoksutin Ystävän perinteisesti liinassa (joskin naruriimu päässään). Tämä päivä oli rauhallisemmasta päästä sekin. Alkuun testailin käynnissä pysähdykset ja suunnanvaihdot, jotka sujui molemmat hyvin. Testissä siis enemmänkin omat taidot pyytää näitä asioita Ystävältä selkeästi, se kyllä osaa ne tehdä. Sitten ravia ja siinäkin suunnanvaihtoja. Ensin reippaampaa ravia, sitten jogia, jonka jälkeen rapsuttelutauko. Olin muistaakseni aikeissa jatkaa jogista käyntiin siirryttäessä suoraan laukkaan, mutta Ystävä oli niin tyytyväinen tähän rupeamaan, että tarjosi ns. join upia ja käveli luokseni. Siispä rentouduimme hetken, ja sitten vasta jatkoimme juoksutusta. Laukassa oli selvä puoliero. Vasempaan Ystävä joutui kiihdyttämään ravia pitkään, ennen kuin nosti laukan eikä sen ylläpitäminen ollut helppoa. Oikeaan nostot olivat tarkkoja ja helppoja. Näin päin se on normaalistikin, ei tosin aina näin suurta. Myös juoksutuksen jälkeen otettiin pallo esiin.

Palloilussa ollaan näinä kertoina pyritty siihen, että sen kanssa on mukava olla. Harjoitukset pidetään lyhyinä ja lopetetaan heti, kun Ystävä suoriutuu entistä paremmin pallon kanssa. Olen pomputellut palloa - jopa sen ilmaan nostaminen on yhä erittäin epäilyttävää. Olen pyrkinyt koskettamaan pallolla Ystävän jalkoja. Niistä rouva on hyvin tarkka, tähän sain eläinkouluttajaksi opiskelevalta siskoltani hyviä vinkkejä. Meidän perusharjoitus menee niin, että Ystävä seisoo aloillaan narun päässä ja minä työnnän palloa sitä kohti. Heti kun Ystävä siirtää painoa pallosta poispäin eli paineistuu, vien pallon pois sen luota. Ja sitten uudestaan. Yleensä muutaman kerran jälkeen pallo pääsee koskettamaan Ystävän jalkaa ja saa olla siinä pienen hetken. Pari kertaa olen päässyt liu'uttamaan palloa jalkaa pitkin ylöspäin, mikä alkaa olla rouvan sietokyvyn rajoilla.

Toinen paineensietotreeni pallon kanssa on sitä päin käveleminen. Ystävä on joka kerta lähtenyt väistämään ja ketteränä hevosena kiertää pallon ympäri aivan sen vierestä. Paitsi viime kerralla. Pyysin Ystävää liikkeelle, pallo sen edessä ja minä toisella puolella - ja se otti pari askelta! Se astui palloon kiinni, niin että se liikahti vähän ja kuten sanoin, työt loppui siihen. Kehuin vuolaasti ääneen ja rapsuttelin. Huvittavaa tässä tilanteessa oli Ystävän reaktio. Kun se tajusi mitä tapahtui, että se olikin hyvä juttu kävellä päin eikä palloa pidäkään väistää, ilmeisesti tamman kaikki stressi kaikkosi ja purkautui haukotuksina. Se haukotteli varmaan kymmenen kertaa putkeen, oikein antautumuksella ja vain oli siinä pallon ja mun luona.

Toisen vuokraajan kanssa puhuttiin vähän, että Ystävä on tainnut muuttua parempaan päin kuolaimettomiin siirtymisen jälkeen. Sen lihasjumit ovat helpottaneet - epäiltiin, että se on lihaksilla kannatellut kuolaimia suussaan ja näin aiheuttanut jännitystä - ja se on ruvennut uskaltamaan kertoa useammin, miltä siitä tuntuu. Ystävä on aiemminkin päristellyt ja haukotellut mielipiteitään, mutta nykyään tekee sitä mielestämme useammin, enemmän. Tuo palloilussa koettu haukottelurumba oli ainakin minulle ihan ennennäkemätöntä.

Tällaisista pienistäkin saavutuksista tulee niin hyvä mieli, että uskalsin sen suuni silloin avata ja kysyä Ystävän omistajalta, että oletko miettinyt kuolaimetonta vaihtoehtoa. On hevosia, joille kuolain sopii paremmin kuin kuolaimeton, mutta nyt luulen ja toivon, että Ystävälle paras vaihtoehto on tyhjä suu.

Tapahtumarikasta elämää

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet tavallista kiireisempiä, mikä johti hetkelliseen blogihiljaisuuteen. Kertaanpa siis lyh... no ei tästä lyhyesti selvitä, mutta kertaan mitä kaikkea tähän väliin on ehtinyt tapahtua.

Viime viikko oli vähintäänkin koiramainen. Löysin uudet hoitokoirat, joiden lisäksi lenkitin myös niitä vanhoja, niinpä mulla oli koirapäiviä neljä yhden viikon aikana. Yksi huilipäivä välissä, ja sitten vanhempieni Lasse-terrieri tuli meille yökylään hoitoon. Lassen käytin myös koirauimalassa uimassa, jossa valokuvasin sen lisäksi siskoni Gabin Ruffe-koiran sekä hänen hoitokoiransa Morriksen. Pari viikkoa sitten olin uimalalla kuvaamassa jopa kaksi tuntia putkeen, kun Etelä-Suomen Sheltit ry oli varannut uimaopetusta 12 shetlantilaiselle. Olin sopinut keikasta etukäteen Gabin ja uimalan muun väen kanssa, ja luvannut kuvat sekä uimalan että koirien omistajien käyttöön. Keikka oli mulle tosi hyvää harjoitusta ja sujui hienosti. Vastaanotto allasalueella oli iloinen, kun esittäydyin koirien omistajille opiskelevana valokuvaajana ja kysyin lupaa kuvata. "Totta kai! Näitä _pitää_ kuvata!" oli lähes jokaisen vastaus. Jälkeenpäin saatu palaute oli myös tosi hyvää ja näitä kuvia laitan myöhemmin erilliseen postaukseen.

Morris

Lasse takana, Ruffe edessä

Tässä kohtaa kävi pieni sekaannus. Veteen heitettiin kaksi lelua. Lasse ehti veteen ensin ja nappasi yhden lelun. Ruffe kuvitteli Lassen ottaneen molemmat ja palasi maihin. Gabi kehoitti sitä kuitenkin menemään hakemaan jäljelle jääneen lelun. Niinpä Ruffe lähti uimaan, ei nähnyt Lassea lelun takaa ja nappasi kiinni samaan leluun, se kun oli lähempänä. Hetken ympyrää uimisen jälkeen lelu tuotiin yhteisvoimin "rantaan" ja ärinästä huolimatta Ruffe lopulta luovutti sen Lasselle.

Viikonloppuna Gabi oli meillä kylässä ja sunnuntaina käytiin yhdessä katsastamassa Lemmikkimessut. Tarkoitus oli käydä moikkaamassa muutamaa tuttua, katsella vähän, räpsästä pari kuvaa... Todellisuudessa jäin suustani kiinni (Gabin mielestä) liian usein ja liian pitkäksi aikaa, kun tuttuja näkyikin odotettua enemmän. Kuvia innostuin ottamaan sen parin sijaan "vain" 650 kappaletta, tässä esillä nyt vain ne harvat ja parhaat. Ja sitten kun messuja oli enää 15 minuuttia jäljellä ja olin jo taputellut itseäni selkään, kun en ostanut mitään turhaa vaan tyydyin katselemaan, löysimme OutletExpon puolelle. Ja hups, sinne meni 70 euroa, joista osan jouduin lainaamaan Gabilta, kun itseltä loppui käteinen... :---) Minä joka niin harkiten ostan enkä hulluna shoppaile! Mutta kaikki ostettu tuli tarpeeseen tai ainakin olin haaveillut niistä pitkään. Mm. punaiset western-tyyliset buutsit. :)

Kaiken muun tohinan ohella olen ehtinyt rampata lääkärissäkin aika usein. Nyt kun selän lihasperäiset kivut on saatu aika hyvin kuriin, toivottavasti, paljastui jäljellä oleva kipu hermoperäiseksi eli välilevyn pullistumaksi. Sen pitäisi ilmeisesti parantua ihan itsekseen, pienellä avituksella ja onneksi tämä kipu ei haittaa ratsastusta lainkaan, kuten aiemmin oli joidenkin lihasten kanssa. Selkä tuntuu päinvastoin olevan levollisempi ja tyytyväisempi hevosen selässä, kun saa pientä liikettä jatkuvasti.


Ystävällä on ollut lainassa sidepullit, joilla olen mennyt pari kertaa sekä eron huomatakseni myös kuolaimilla siinä välissä. Tarkoitus olisi kokeilla erilaisia kuolaimettomia, joista löydettäisiin Ystävälle sopiva vaihtoehto. Alkuun tuntui, ettei vaikutus ole riittävä sidepulleilla taivutellessa, mutta uudelleen niitä kokeiltuani ymmärsin, että sen ensimmäisen kerran hankaluus johtui Ystävän jäykkyydestä. Silloin oli laukkakin hankalaa ja halutonta, joten mentiin ihan muita juttuja. Toisella kerralla oltiin vetreämpiä, laukka pyöri normaalisti ja taipuminen sujui hyvin. En edes muistanut, ettei minulla ole kuolaimia käytössä. Lisäksi olen ihastunut siihen ilman satulaa ratsastamiseen tarkoitettuun padiin. Jotenkin olen nyt saavuttanut sellaisen tilan, ainakin Ystävän kanssa, etten mieti vähemmillä varusteilla ratsastaessani "Nyt voin pudota helpommin kun ei ole jalustimia ja satulaa tukena." tai "Hevonen voi lähteä käsistä kun kuolain puuttuu." Viimeisimmällä kerralla laukkasin reipasta tahtia pitkää sivua tallille päin, yksin pimeässä tosin valaistulla kentällä, portti oli auki, ja huomasin ajattelevani "Niinjoo, mullahan ei ole niitä jalustimia tai kuolaimia eikä porttikaan ole kiinni, mutta se ei vaikuta mitenkään tähän ratsastukseen." Sitten kaarroin ympyrälle ja jatkoin ratsastusta. Näitä juttuja on ilahduttavaa huomata, sillä aina ei todellakaan ole ollut näin. Luulenpa, että joogalla ja jumppapalloilulla on ollut oma tekemisensä tämän asian kanssa ja Ystävään luottamisen lisäksi kehonhallintani on selvästi parantunut.


Hevosrintamalla minulla on toinenkin ystävä, nimittäin Moha, jota kävin keväällä koeratsastamassa. Nykyään ruuna asuu Klaaran kanssa samalla tallilla, joka on itsehoitotalli. Kun tallilla pitää päästä käymään joka päivä ja on itse vuorotyössä, Mohan omistajalla on tällaisia "hätävaraihmisiä" kuten minä. Niinä päivinä kun Miksu itse ei ole päässyt, olen käynyt ruunan karsinan putsaamassa, ruuat laittamassa ja samalla myös ratsastanut Mohan. Pari kertaa ollaan käyty maastossa, yksin ja kaverin kanssa - jälkimmäinen huomattavasti rennompi ja rentouttavampi vaihtoehto. Viime kerralla mentiin ilman satulaa kentällä hetki, kun oli jo ehtinyt tulla pimeää enkä uskaltanut lähteä kokeilemaan onneani lähiteille. Mohan kanssa on ollut mukavaa ja hetkittäin myös surkuhupaisaa. Yhtenä päivänä minä ahne tarhansiivoaja lappasin kottikärryt niin täyteen, että hädin tuskin sain ne mutaisen tarhan perukoilta enää portille. Ja kun sain, onnistuin kaatamaan ne. Lappasin puolet kamasta takaisin kärryihin, ja kun olin sen tehnyt, kottarit hajosivat siihen paikkaan. Pyörä luiskahti sijoiltaan, eikä niitä enää mihinkään työnnetty, niinpä hain toiset kottarit ja lappasin taas sitä itseään koko kärryllisen uuteen kärryyn. Eipä tarvinnut lähteä punttikselle sen jälkeen. :) Toinen hassu tapahtuma oli, kun olin lähdössä ratsastamaan ja varustin Mohaa käytävällä. Otin siltä riimun päästä ja aioin hivuttaa sen kaulalle suitsimisen ajaksi, mutta Moha teki ennätyksen ja oli ensimmäinen hevonen, joka on multa päässyt tuossa tilanteessa livahtamaan! Kaverit oli juuri saaneet iltaruuat karsinoissaan, niinpä herra teki nopsan U-käännöksen ja lähti tsuppailemaan kohti omaa karsinaansa - ja heinäpaaleja. Naureskellen marssin heinänmaistelijan perään ja sain suitset päähän hyvässä järjestyksessä.

Kesällä otettu kuva Mohasta.

Tämän kaiken lisäksi olen tietysti käynyt välillä koulussakin. Kuvankäsittelyn alkeiskurssi saatiin päätökseen ja nyt meillä alkoi jännät ajat, kun saadaan kuvata just sitä mitä itse halutaan, tietyn teeman sisällä. Kuvaamme siis viiden hengen ryhmissä, kukin ryhmä noin 100 kuvaa, joista tehdään dia-esitykset esitettäväksi koulun joulujuhlassa (musiikkikin saadaan itse etsiä/valita/suunnitella/tehdä). Teemana kaikilla ryhmillä on valo, tämän lisäksi meidän ryhmä halusi kuvata sirkusaiheisia juttuja. Tähän asti on pidetty yksi yhteinen studiopäivä, jolloin tuntui kaikilla olevan hauskaa ja mageita kuvia tulikin. Lisäksi kuvailin projektia varten Roosan koiria ja muita kuvauksia on vielä tulossa. Ehkä niistä kuvista joitakin, ainakin itse ottamiani, voin laittaa tännekin sitä mukaa kun valmistuvat.

Että tämmöisissä tunnelmissa tällä kertaa. Muistakaa hei kommentoida aina, kun tulee ideoita postausten suhteen, herää kysymyksiä tai jos unohdan jonkun lupaamani postauksen toteuttaa (hups.. :) Kuulen mielelläni mitä te lukijat siellä teksteistäni tuumitte!