Kesäloma

Kesä. Se tuntuu joka vuosi vetävän yhden jos toisenkin bloggaajan irti näppäimistöstä tavallista pidemmäksi aikaa. Sen lisäksi, ettei ole juuri ollut aikaa kirjoittaa, en ole oikein tiennyt, mistä haluaisin kirjoittaa. Aloitetaan nyt niistä kuulumisista.

Tuikelta kotiuduttuani kesäkuun puolivälissä, ei "loma-arkeni" ollut sen ihmeellisempää. Rentouduin mökillä, tapasin usein siskoani koiria uittaen sekä Tittailin normaalisti. Se iänikuinen sisäreisi meni ja revähti uudestaan lattialla venytellessä, niinpä olen edelleen maastakäsitellyt Tittaa ja vältellyt urheilua.

Sekin on ihan jäänyt mainitsematta että Gabihan osti toisen koiran pääsiäisen aikoihin ja pienestä Leevi-herrasta on joku miljoona kuvaa pentuikänsä eri vaiheista. Olen ollut laiska niitä editoimaan näitä paria huhtikuista otosta enempää. Katsotaan jos tässä koulun alkaessa vaikka inspiroituisin. Gabin omasta blogista löytyy tuoreempiakin kuvia.

Ruffe ja 7-viikkoinen Leevi

Heinäkuussa olin Katariina Alongin kurssilla, jolla harjoiteltiin naksutinkoulutusta sekä muita "pehmeitä" tapoja kommunikoida hevosen kanssa. Kurssi oli todella mielenkiintoinen ja silmiä avaava. Sen jälkeen maailma näytti erilaiselta, hyvällä että huonolla tavalla.

Heinäkuussa Titan omistaja Anne lomaili ulkomailla pari viikkoa, jolloin minä olin vastuussa tamman liikutuksesta ja hoidosta. Tuolloin Tittaa vaivasivat auki hinkkautuneet korvantaukset, rivi ja niin edelleen, mutta oikealla hoidolla saatiin taas ehjä hevonen. Titta-viikkoinani kävin maastokävelyillä - kerran sain kaverini ja hänen vuokraheppansa naapuritallilta mukaan - juoksutin liinassa sekä irtona, pidin pari ratsastustuntia siskolleni ja varsinkin palloilussa tehtiin isoja harppauksia eteenpäin.

Tätä nykyä Titta kuljettaa palloa hyvinkin itsenäisesti - minun ei tarvitse enää olla ihan vieressä. Lisäksi kokeilimme palloilua ensimmäistä kertaa ratsastajan kanssa. Pyysin Gabia ohjaamaan hevosen kohti palloa, jättäydyin itse taaemmas seuraamaan tilannetta ja jossain vaiheessa Gabi sanoi: "Mä en enää ohjaa enkä pyydä eteenpäin, tää hakeutuu ihan itse pallon perään!" Olin niin tohkeissani, etten tietenkään huomannut videoida tätä virstanpylvästä..

Varjopuolena, Tittaa yhä ahdistaa pallon läheisyys jonkin verran. Sen näkee sen ilmeestä ja kehonkielestä. Siksi mietin toisinaan, ketä varten sitä palloilua tehdään, ja onko Titan ahdistus tarpeellista, tai voisinko jotenkin muuttaa sen asennetta palloa kohtaan. Se jää vielä mietintämyssyyn, tässä kuitenkin videota tuosta kuljettamisesta:

Aika pian Annen kotiuduttua minä puolestani lähdin "reissuun". Tavallaan suhteiden kautta sain kuulla tämän vuoden arabinäyttelyiden järjestyspaikkana toimivan Jatilan tallin tarvitsevan lisää leiriavustajia ratsastusleireilleen. Kerran aikaa oli ja intoa lähteä uuteen seikkailuun, pakkasin kamppeeni ja hyppäsin Mäntsälän junaan. Jatilassa olin avustamassa kaksi leiriä, vuokrausleirin ja yleisleirin, joista jälkimmäinen oli ryhmäkooltaan ennätyssuureksi paisunut: 31 leiriläistä! Nyt voin todellakin sanoa, että olen nähnyt tämän leiribisneksen ääripäät (Tuikella kun leiriläisiä oli se 6 kpl). Jatilassa hevosiakin oli huomattavasti enemmän, jotakin 40-50 yksilön välimaastossa, jolloin itse tilakin oli isompi kaksine kenttineen ja maneeseineen, laitumista puhumattakaan. Tuon jättileirin jälkeen tein tallitöitä yhden viikonlopun verran ja juuri ennen kotiinlähtöä kerkesin näkemään sennuleirin ensimmäisen päivän alkupuoliskon. Mikä ihana rauha: Leiriläisiä oli kaksi! (Kolmas kai saapui myöhemmin..?) Näitä leirielämän mietteitä ja ennen kaikkea kuvia Jatilasta tulee vielä lisää aikanaan.

Barbelinda ja ensimmäisen leirin lopulla syntynyt varsa

Kissanpentu Karvinen

Siinä leirieni välissä oli tietenkin arabinäyttelypäivä. Liityin viime syksynä SAHY:n jäseneksi ja kevätpuolella intouduin lähtemään mukaan näyttelyjärjestelyihin. Perjantai-iltana, kun leiriläiset olivat lähteneet, rakenneltiin telttoja ja systeemejä pihamaille yöhön asti. Itse näyttelyissä pääsin tekemään useampaakin hommaa: Aloitin liikenteenohjauksessa, siirryin siitä kansliaan, jonka ohella myin arpoja ja sopivissa väleissä kuvasinkin vähän. Koitin taas ottaa sekä kuvia että videonpätkiä, joista saisi kivan koosteen, mutta kohtasin ongelmia kameran kanssa. Saa nähdä onko kaikki pätkät niin epätarkkoja, ettei kehtaa käyttää... Kokonaisuudessaan päivä oli pitkä ja raskas, mutta niin sen arvoinen. Kirsikkana kakun päällä tallin oma kasvatti, ihana suloinen Sera-tamma, voitti koko näyttelyn parhaan hevosen tittelin, joka kuulemma menee lähestulkoon aina oriille (ja näissä Suomen näyttelyissä yhdelle tietylle oriille). Aika hieno suoritus tuntihevoselta!

Shayera ox eli Sera sekä kasvattaja-omistaja Liisa Mannermaa

Mohaned Al Shaqab ox

Siinä se loma sitten olikin. Tänään alkoi koulu tuutoroinnilla, uusien opiskelijoiden vastaanottamisella. Lyhyesti kuultiin myös mitä meidän luokalle on syksyn ensimmäisissä jaksoissa luvassa. Innolla odotan ainakin kuvausmatkaa Viron Tarttoon ja siellä kuvatuista kuvista koostettavan näyttelyn järjestämistä. Saapi nähdä millainen tulee mun ihka ensimmäisestä valokuvanäyttelystä!

Jos on jotain toiveita, mistä haluaisitte lukea laajemmin - yllämainituista aihepiireistä tai jostain ihan muusta - heitelkää kommenttia tai sähköpostia. :)

Tapahtumarikasta elämää

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet tavallista kiireisempiä, mikä johti hetkelliseen blogihiljaisuuteen. Kertaanpa siis lyh... no ei tästä lyhyesti selvitä, mutta kertaan mitä kaikkea tähän väliin on ehtinyt tapahtua.

Viime viikko oli vähintäänkin koiramainen. Löysin uudet hoitokoirat, joiden lisäksi lenkitin myös niitä vanhoja, niinpä mulla oli koirapäiviä neljä yhden viikon aikana. Yksi huilipäivä välissä, ja sitten vanhempieni Lasse-terrieri tuli meille yökylään hoitoon. Lassen käytin myös koirauimalassa uimassa, jossa valokuvasin sen lisäksi siskoni Gabin Ruffe-koiran sekä hänen hoitokoiransa Morriksen. Pari viikkoa sitten olin uimalalla kuvaamassa jopa kaksi tuntia putkeen, kun Etelä-Suomen Sheltit ry oli varannut uimaopetusta 12 shetlantilaiselle. Olin sopinut keikasta etukäteen Gabin ja uimalan muun väen kanssa, ja luvannut kuvat sekä uimalan että koirien omistajien käyttöön. Keikka oli mulle tosi hyvää harjoitusta ja sujui hienosti. Vastaanotto allasalueella oli iloinen, kun esittäydyin koirien omistajille opiskelevana valokuvaajana ja kysyin lupaa kuvata. "Totta kai! Näitä _pitää_ kuvata!" oli lähes jokaisen vastaus. Jälkeenpäin saatu palaute oli myös tosi hyvää ja näitä kuvia laitan myöhemmin erilliseen postaukseen.

Morris

Lasse takana, Ruffe edessä

Tässä kohtaa kävi pieni sekaannus. Veteen heitettiin kaksi lelua. Lasse ehti veteen ensin ja nappasi yhden lelun. Ruffe kuvitteli Lassen ottaneen molemmat ja palasi maihin. Gabi kehoitti sitä kuitenkin menemään hakemaan jäljelle jääneen lelun. Niinpä Ruffe lähti uimaan, ei nähnyt Lassea lelun takaa ja nappasi kiinni samaan leluun, se kun oli lähempänä. Hetken ympyrää uimisen jälkeen lelu tuotiin yhteisvoimin "rantaan" ja ärinästä huolimatta Ruffe lopulta luovutti sen Lasselle.

Viikonloppuna Gabi oli meillä kylässä ja sunnuntaina käytiin yhdessä katsastamassa Lemmikkimessut. Tarkoitus oli käydä moikkaamassa muutamaa tuttua, katsella vähän, räpsästä pari kuvaa... Todellisuudessa jäin suustani kiinni (Gabin mielestä) liian usein ja liian pitkäksi aikaa, kun tuttuja näkyikin odotettua enemmän. Kuvia innostuin ottamaan sen parin sijaan "vain" 650 kappaletta, tässä esillä nyt vain ne harvat ja parhaat. Ja sitten kun messuja oli enää 15 minuuttia jäljellä ja olin jo taputellut itseäni selkään, kun en ostanut mitään turhaa vaan tyydyin katselemaan, löysimme OutletExpon puolelle. Ja hups, sinne meni 70 euroa, joista osan jouduin lainaamaan Gabilta, kun itseltä loppui käteinen... :---) Minä joka niin harkiten ostan enkä hulluna shoppaile! Mutta kaikki ostettu tuli tarpeeseen tai ainakin olin haaveillut niistä pitkään. Mm. punaiset western-tyyliset buutsit. :)

Kaiken muun tohinan ohella olen ehtinyt rampata lääkärissäkin aika usein. Nyt kun selän lihasperäiset kivut on saatu aika hyvin kuriin, toivottavasti, paljastui jäljellä oleva kipu hermoperäiseksi eli välilevyn pullistumaksi. Sen pitäisi ilmeisesti parantua ihan itsekseen, pienellä avituksella ja onneksi tämä kipu ei haittaa ratsastusta lainkaan, kuten aiemmin oli joidenkin lihasten kanssa. Selkä tuntuu päinvastoin olevan levollisempi ja tyytyväisempi hevosen selässä, kun saa pientä liikettä jatkuvasti.


Ystävällä on ollut lainassa sidepullit, joilla olen mennyt pari kertaa sekä eron huomatakseni myös kuolaimilla siinä välissä. Tarkoitus olisi kokeilla erilaisia kuolaimettomia, joista löydettäisiin Ystävälle sopiva vaihtoehto. Alkuun tuntui, ettei vaikutus ole riittävä sidepulleilla taivutellessa, mutta uudelleen niitä kokeiltuani ymmärsin, että sen ensimmäisen kerran hankaluus johtui Ystävän jäykkyydestä. Silloin oli laukkakin hankalaa ja halutonta, joten mentiin ihan muita juttuja. Toisella kerralla oltiin vetreämpiä, laukka pyöri normaalisti ja taipuminen sujui hyvin. En edes muistanut, ettei minulla ole kuolaimia käytössä. Lisäksi olen ihastunut siihen ilman satulaa ratsastamiseen tarkoitettuun padiin. Jotenkin olen nyt saavuttanut sellaisen tilan, ainakin Ystävän kanssa, etten mieti vähemmillä varusteilla ratsastaessani "Nyt voin pudota helpommin kun ei ole jalustimia ja satulaa tukena." tai "Hevonen voi lähteä käsistä kun kuolain puuttuu." Viimeisimmällä kerralla laukkasin reipasta tahtia pitkää sivua tallille päin, yksin pimeässä tosin valaistulla kentällä, portti oli auki, ja huomasin ajattelevani "Niinjoo, mullahan ei ole niitä jalustimia tai kuolaimia eikä porttikaan ole kiinni, mutta se ei vaikuta mitenkään tähän ratsastukseen." Sitten kaarroin ympyrälle ja jatkoin ratsastusta. Näitä juttuja on ilahduttavaa huomata, sillä aina ei todellakaan ole ollut näin. Luulenpa, että joogalla ja jumppapalloilulla on ollut oma tekemisensä tämän asian kanssa ja Ystävään luottamisen lisäksi kehonhallintani on selvästi parantunut.


Hevosrintamalla minulla on toinenkin ystävä, nimittäin Moha, jota kävin keväällä koeratsastamassa. Nykyään ruuna asuu Klaaran kanssa samalla tallilla, joka on itsehoitotalli. Kun tallilla pitää päästä käymään joka päivä ja on itse vuorotyössä, Mohan omistajalla on tällaisia "hätävaraihmisiä" kuten minä. Niinä päivinä kun Miksu itse ei ole päässyt, olen käynyt ruunan karsinan putsaamassa, ruuat laittamassa ja samalla myös ratsastanut Mohan. Pari kertaa ollaan käyty maastossa, yksin ja kaverin kanssa - jälkimmäinen huomattavasti rennompi ja rentouttavampi vaihtoehto. Viime kerralla mentiin ilman satulaa kentällä hetki, kun oli jo ehtinyt tulla pimeää enkä uskaltanut lähteä kokeilemaan onneani lähiteille. Mohan kanssa on ollut mukavaa ja hetkittäin myös surkuhupaisaa. Yhtenä päivänä minä ahne tarhansiivoaja lappasin kottikärryt niin täyteen, että hädin tuskin sain ne mutaisen tarhan perukoilta enää portille. Ja kun sain, onnistuin kaatamaan ne. Lappasin puolet kamasta takaisin kärryihin, ja kun olin sen tehnyt, kottarit hajosivat siihen paikkaan. Pyörä luiskahti sijoiltaan, eikä niitä enää mihinkään työnnetty, niinpä hain toiset kottarit ja lappasin taas sitä itseään koko kärryllisen uuteen kärryyn. Eipä tarvinnut lähteä punttikselle sen jälkeen. :) Toinen hassu tapahtuma oli, kun olin lähdössä ratsastamaan ja varustin Mohaa käytävällä. Otin siltä riimun päästä ja aioin hivuttaa sen kaulalle suitsimisen ajaksi, mutta Moha teki ennätyksen ja oli ensimmäinen hevonen, joka on multa päässyt tuossa tilanteessa livahtamaan! Kaverit oli juuri saaneet iltaruuat karsinoissaan, niinpä herra teki nopsan U-käännöksen ja lähti tsuppailemaan kohti omaa karsinaansa - ja heinäpaaleja. Naureskellen marssin heinänmaistelijan perään ja sain suitset päähän hyvässä järjestyksessä.

Kesällä otettu kuva Mohasta.

Tämän kaiken lisäksi olen tietysti käynyt välillä koulussakin. Kuvankäsittelyn alkeiskurssi saatiin päätökseen ja nyt meillä alkoi jännät ajat, kun saadaan kuvata just sitä mitä itse halutaan, tietyn teeman sisällä. Kuvaamme siis viiden hengen ryhmissä, kukin ryhmä noin 100 kuvaa, joista tehdään dia-esitykset esitettäväksi koulun joulujuhlassa (musiikkikin saadaan itse etsiä/valita/suunnitella/tehdä). Teemana kaikilla ryhmillä on valo, tämän lisäksi meidän ryhmä halusi kuvata sirkusaiheisia juttuja. Tähän asti on pidetty yksi yhteinen studiopäivä, jolloin tuntui kaikilla olevan hauskaa ja mageita kuvia tulikin. Lisäksi kuvailin projektia varten Roosan koiria ja muita kuvauksia on vielä tulossa. Ehkä niistä kuvista joitakin, ainakin itse ottamiani, voin laittaa tännekin sitä mukaa kun valmistuvat.

Että tämmöisissä tunnelmissa tällä kertaa. Muistakaa hei kommentoida aina, kun tulee ideoita postausten suhteen, herää kysymyksiä tai jos unohdan jonkun lupaamani postauksen toteuttaa (hups.. :) Kuulen mielelläni mitä te lukijat siellä teksteistäni tuumitte!

Arabinäyttelyt

Tammat 2006-2009 syntyneet, edestä taakse Kastana, Shayera & Chanterelle.

Tämä postaus tulee kamalan myöhässä ja on varmaan täynnä virheitä, kommentoikaa rohkeasti! :)

Kaikki postauksen kuvat ovat minun ottamiani ja niiden kopioiminen on kiellettyä. Omistajien on mahdollista saada kuvia omista hevosistaan sähköpostitse, kyselyt osoitteeseen hannapietilainen@windowslive.com. Tähän postaukseen en todellakaan laittanut kaikkia kuvia, mitä kustakin hevosesta on, sillä niitä on runsaasti.

Viralliset näyttelytulokset löytyvät täältä ja videokooste näyttelyistä taas täältä.

~ ~ ~

Muutama viikko takaperin mun ja Annin lauantaipäivä alkoi varhain, kun siinä kuuden jälkeen hypättiin auton kyytiin kohti erästä sipoolaista tallia. Saatiin sovittua kimppakyyti Haminan Metsäkylään arabinäyttelyihin Hekan kanssa, joka oli kesäkuussa ollut mun kanssa samalla näyttelykurssilla. Hekan tamma Saluto oli osallistumassa näyttelyihin ensimmäistä kertaa, ratsastus- ja näyttelyluokkiin. Valmistelut, lastaus ja matka sujui mukavasti, samoiten näyttelypaikalla oikean karsinan löytyminen, ilmoittautuminen jne.

Kymmeneltä näyttely alkoi ratsastusluokilla, joista ensimmäisenä oli kouluratsastus, sen jälkeen lännenratsastus. Näyttelyissä ratsastusluokat ovat pleasure-luokkia, joissa kaikki ratsukot ratsastavat yhtä aikaa uraa pitkin tuomarin määräämiä askellajeja. Tarkoitus on esitellä hevosen ominaisuuksia ja miellyttävyyttä ratsuna.

Koululuokassa osallistujia oli viisi, ja näistä mieleenpainuvin oli Galileo. Sen lisäksi että se näytti upealta, se myös liikkui upeasti ja olin niiiin varma, että se voittaa. Meidän kyydissä tullut Saluto puolestaan oli vasta toipumassa jalkaleikkauksesta ja ollut hyvin vähällä käytöllä viimeisen vuoden. Verkassa herkkä tamma pomppi miten sattuu, niinpä odotukset ei olleet hirmu korkeat. Kun nimiä sitten huudeltiin palkintojenjakoon, viidenneksi sijoittuneesta alkaen, aloin odottaa Saluton nimeä. Aina vaan joku muu pyydettiin kehään ja ihmetys oli ihan yhtä suuri myös Hekan kasvoilla, kun jäivätkin Saluton kanssa viimeisinä verkka-alueelle, ja voittivat koko luokan!

Saluton voittokulku jatkui, kun western-luokassa oli vain yksi osallistuja, joka tietenkin voitti, ja näiden eri lajien voittajien kesken valittiin vielä Performance Champion - kukas muu kuin Saluto.

Saluto EE

CVR Cellinin ravi oli myös pysäyttävän upeaa katseltavaa

Galileo

Kuvaharjun Amorion

näyttelykurssiltakin tuttu Cimarro

Mihrab's Wasina DK - länkkäriluokan ainoa osallistuja ja olipas muuten
viime kesänä samassa valmennuksessa mun, Päivin ja Miinan kanssa.

Wasina ei turhia himmaillut kunniakierroksella

Performance Champion -titteliä odottelemassa

Voittajat

Aika nopeasti päästiin siirtymään ensimmäisiin näyttelyluokkiin, joista suurin osa oli pieniä ja nopeita. Ensimmäisenä oli risteytysluokka, jossa kolme vähintään 50% arabiverta omaavaa hevosta kilpaili keskenään. Yhdessä oli welshiä, toisessa eestin urheiluhevosta, mutta näistä ehkä eniten ihastusta yleisön keskuudessa herätti pintabian-ori.

Minullekin tuli yllätyksenä, että pintabian on ihan oma rotunsa, jonka edustajat ovat aina vähintään 99% täysveriarabeja. Bonukseksi näihin hevosiin on jalostettu kirjava väri, jonka takia niitä ei voida hyväksyä puhtaiksi arabeiksi - siispä Dandi osallistui risteytysluokkaan ja voitti sen! Pintabianeja ei valitettavasti ole Suomessa kovin montaa, itselläni on tiedossa Dandin lisäksi vain sen hiljattain syntynyt jälkeläinen sekä varsan emä. (Hip hip hurraa ensimmäiselle Suomessa syntyneelle pintabianille!) Rotu jäi monelle mieleen, myös minulle, ja sai miettimään jos se joskus ajankohtaiseksi tuleva oma hevonen ei olisikaan arabi, vaan pintabian... :)

GP Touchof Dandi

Saliyah's Shaman, 50% welsh B:tä

Windy Day, oli myöskin näyttelykurssilla mukana

Risteytysluokkaa seurasivat arabiluokat, jotka oli jaoteltu sukupuolen ja iän mukaan, nuorimmista tammoista aloittaen. Niitä oli hyvin vähän: kolme luokkaa, kolme hevosta, joten ainakin voittaminen oli varmaa ja championiksikin pääsi helposti! Nuoria oreja oli neljä, sen jälkeen tulivat ruunat, ja muistaakseni lounastauon jälkeen vanhemmat tammat ja oriit. Loppua kohden ryhmäkoot hieman kasvoivat ja viiden hevosen luokissa oli jo vähän jännäämistä, kuka millekin sijalle päätyy.


Nuoria tammoja

Meciliah

Tayr El Nar

Nuoria oreja

Maranello

Laurent DK

Zaladino oli iloinen yllätys. Reipas pieni orin alku jäi mieleen viime kesän
viimeisellä leirillä Hovin Ratsutilalla, jonka kasvatteja Dino on.

Ruunia

Perlamor

SC Dacaro DE

Vanhempia tammoja

Näyttelykurssilta myös tuttu Chanterelle

Shayera

Prism

Kastana

Saluto EE

 Saluton luokassa tammoja oli viisi ja taso melkoisen kova. Tälle tammalle irtosi tällä kertaa kolmas sija. Luokan voittanut Kastana oli taas niitä hevosia, jotka jo verkkaan astuessaan saa hengen salpaantumaan, ja silloin tietää, että se todennäköisesti voittaa. Samoiten nuorissa oreissa olin alkuun innoissani nähtyäni tutun Zaladinon, kunnes Laurent saapui paikalle. Ja vaikka olen sen hevosen aiemmin nähnyt pariin otteeseen, on sen olemus silti täysin omaa luokkaansa.


Lisää tammoja

Mellizza SE

RS Saliyah AT

Lapentha DK:n tiimi olisi pitänyt palkita huolellisimmasta puunauksesta -
vain arabinäyttelyissä olen nähnyt näin hohtavan valkoisia kimoja!

Zelda

Zelda juoksi kehässä kahdesti - omassa tammaluokassaan sekä parikuisen varsansa Zeniyan varsaluokassa, tyttärensä tukena. Varsaluokka oli ns. epävirallinen luokka, tietenkään tuomarit eivät pisteillä arvostelleet näin nuorta hevosta, mutta antoivat positiivista sanallista palautetta. Enkä usko että varsa olisi osallistunutkaan, ellei olisi sattunut näyttelypaikalla asumaan. Videota kuvatessa rupesi huvittamaan tallentuvat ääniraidat, kun porukka näki Zeniyan kehässä ensimmäisen kerran. "Varsa! Oi, awww, miten suloinen! Tule tänne ihana pieni..." Ihan samat sanat taisi päästä itseltäkin, ja mahtavinta mun mielestä oli pikkuisen esiintyminen kehässä. Oikeasti se elämänsä ensimmäiset kaksi kuukautta laitumessa elänyt varsa osasi tehdä näyttelyseisonnan ja venytyksen! Ihan mahtavaa katseltavaa.

Zeniyan ammattimainen poseeraus, edessä Zelda-äiti

Varsaluokan jälkeen päästiin jälleen oreihin ja tässä kohtaa napsahti näyttelyiden ensimmäinen kakskymppinen liikkeistä - Arcticille. Näyttelyissähän pisteitä annetaan 1-20 (?) asteikolla ja liikepisteet on niitä katsomosta mielekkäimpiä seurata (olisko tyypin jälkeen tärkeimmät pisteet mitä voi saada?). Kun tuomareita on kolme, jokainen antaa sen oman mielipiteensä ja tästä lasketaan keskiarvo. Täysiä pisteitä on vaikea saada, nyt oli Antero ne todellakin ansainnut. Hyvältä se näytti viime vuonnakin, muttei näin hyvältä, niinpä voitto oli selvä juttu. Hyvän vastuksen antoi Hovilta myöskin tuttu Fire.

Arctic

En saanut ravista mitään hirmuhyvää kuvaa, paremmin sen näkee näyttelyvideolta.

Fire

Seuraavassa oriluokassa ei jääty yhtään edellisten varjoon, sillä Pelennor meni ja nappasi liikkeistä 20 kaikilta kolmelta tuomarilta! Jälleen kerran, todella upeannäköistä menoa, ehkä tässä oli joku kotikenttäetu... :) Vaikka Galileon omistajat olivat sitä mieltä, että eihän se mikään näyttelyhevonen ole kuin kilpaileva ratsu, oli mun kamerani hyvin tiiviisti tarkentunut kyseiseen oriin koko sen esiintymisen ajan. Taas näitä hevosia, että miten se voi näyttää noin mielettömän upealta...

Kuvaharjun Amorionin teki kovasti mieli laukkailla, mutta nää hetket kun se ravasi - mikä askel!

Galileo

Pelennorin täydelliseksi pisteytetty ravi

Viimeisessä luokassa esiintyi vielä kaksi oria, joista toinen päivän päätteeksi kruunattiin koko näyttelyn parhaaksi arabiksi - Mohaned Al Shaqab QA. Ori oli ainoa, joka sai sekä tyypistä että päästä ja kaulasta molemmista niinkin korkeat pisteet kuin 20-19-19. Ansaittu voitto siis tämäkin, ja tässä oikeastaan näki sen, että arabit tulee arabiasta, ainakin ne tyypikkäimmät. Qatarilaisesta siittolasta kun on tämä ori kotoisin, ja aivan erinäköinen kuin nämä Suomessa syntyneet. Silti kotimaa on aina kotimaa, lähinnä toivoisin, että Suomeen tuotaisiin kasvatukseen vähän uutta verta ulkomailta, niin saataisiin myös tyypikkäämpiä kotimaisia arabeja.

Mohaned Al Shaqab QA

Jeltzin SE kilpaili Mohanedia vastaan viimeisessä luokassa

Sopivasti siinä champion-kehien alussa kamerani muistikortit ilmoittivat molemmat olevansa täynnä. Niinpä nyt ei tullut juurikaan kuvia upeista palkintonauhoista - paitsi yhdestä. Ensimmäisten championien joukossa oli nimittäin kyytiläisemme Saluto! Tamma kun oli mennyt voittamaan aamupäiväiset ratsastusosuudet ja oli kolmas sija näyttelyluokasta, tämä riitti Allround Champion voittoon. Asiasta käytiin vähän aikaa papatusta, menikö vahingossa väärälle hevoselle koko palkinto, kun Galileo oli myöskin pärjännyt hyvin. Lopputulos oli, että 1. ja 3. sija päihitti 2. ja 2. sijat, mikä kuulosti minunkin korvaani järkevältä. Kotimatkalla oltiin siis hilpeitä, kun näin hienon päivän päätteeksi oli näin upeat saavutukset takana!

Kokonaisuudessaan näyttely oli ihan mahtava kokemus. Sää suosi, hevosia ja ihmisiä oli paljon ja loppua kohden uskallettiin kannustaakin ihan kunnolla. Kyllä tästä jäi sellainen fiilis, että toivottavasti ensi vuoden näyttelyt on yhtä hyvin järjestetyt ja onnistuneet - ja toivottavasti nämä ei olleet Metsäkylän viimeiset arabinäyttelyt!

Saluto ja Heka lähdössä vauhdilla champion-kehästä palkinnot mukanaan