Lännen Nopein: valmennus

MCR-hevosia laitumella

Torstai: esivalmisteluja ja viimehetken kisatreeniä
Mulla ja Päivillä oli yhteinen tallipäivä, joka aloitettiin pesemällä Miina ja puunattiin se näyttelykuntoon, showshinea pintaan, vauvaöljyä turpaan jne. Kuvasin Miinaa kentällä Päivin esittämänä näyttelytyyliin, jonka jälkeen heitettiin kamat selkään ja kyhättiin trail-rataa kentälle. Päivi harjoitteli mm. naruporttia ja puomikujaa, näiden jälkeen myös horsemanship-rataa. Miina oli alkuun mukava, mutta jossain vaiheessa jotain sillä napsahti päässä ja meinas lennättää Päivin hiekkakylpyyn sinkoilullaan. Käväsin itsekin selässä, mutta jätin sen hyvin lyhyeksi. Jos hevonen ei tunnu pysyvän käsissä kaikissa askellajeissa ja jalka ei tykkää rankasta treenistä, kannattaa jättää väliin.

Perjantai: suuntana Mill Creek Ranch
Lähdettiin jo aamusta hakemaan vuokratraikkua Järvenpäästä. Se perässä sitten tallille ja putsailtiin niin Miina kuin Miinan varusteetkin ennen lähtöä. Kopitus ei mennyt ihan nappiin tällä kertaa. Tamma loikki pystyyn useamman kerran, hyvä kun ei lyönyt päätään kopin kattoon tai telonut jalkojaan, kun piti aina voimalla palata maan kamaralle/lastaussillalle... Lopulta se sinne kuitenkin käppäili ja 1,5h matka Heinlahteen sujui hyvin. Perillä ehdittiin pällistellä ympärillemme tunti pari, ennen kuin meidän ryhmän vuoro alkoi maneesissa. Kurssilla meitä oli yhteensä 8, lauantaina 9 ja ekana päivänä mentiin 2-3 ratsukon ryhmissä. Meidän ryhmässä oli Päivi, minä ja Tuula arabitammallaan. Päivi tosiaan meni koko kurssin Miinalla ja minä sain ratsukseni valkean arabin, 21-vuotiaan Sheba-tamman. Sain kuulla että tammalla mennään yleensä sidepulleilla, mutta mua varten laitettiin kuitenkin kuolaimet, kun olin herkkää ja eteenpäinpyrkivää hevosta toivonut. Sitä Sheba kyllä olikin, ehkä jopa liikaa. Kurssi oli sen verran lyhyt, ettei sitä hevosta ehtinyt oppia tuntemaan edes pintapuolisesti ja lopputuloksessahan se näkyy. Perjantain tunti kesti 1,5h ja tehtiin vähän avotaivutusta ympyrällä, käynnissä ja ravissa. Poikkeuksellisesti mentiin myös kevyttä ravia ja kevennystä säätelemällä tehtiin temponvaihteluita. Näissä Sheba oli super, tykkäsin kovasti. Lopuksi mentiin yksitellen laukkaa ympyrällä. Sheba oli hurjan herkkä laukkapohkeelle ja sinkosi matkaan hyvin Miinamaiseen tyyliin pää pystyssä. Ursulalta sain koko ajan hyviä neuvoja: "Älä pidätä sisäohjasta, nosta se ylös ja ulko-ohja alhaalla" jne. joiden avulla sain alkuun lyhyen töksähtelevästä ja vauhdikkaasta laukasta ihan miellyttävää kyytiä. Ryhmässämme ratsastaneelta Tuulalta sain positiivista kommenttiakin, että Sheballa ei välttämättä ihan helppo ole laukata ja meidän meno näytti kuulemma hyvältä. :) Miina ja Päivi taas oivalsivat vihdoin, miten se vasen laukka nousee oikein eikä tainnut alun yhden yrityksen jälkeen tulla yhtään väärää! Ei olla vaan tajuttu asettaa Miinaa ulospäin nostoissa, se siihen tepsi. En ymmärrä miten sitä ei oo meille aiemmin neuvottu noin, ite oon aina "loogisesti" asettanut sisälle ja ihmetellyt kun tulee väärä... Meidän tunnin jälkeen jäätiin vielä hetkeksi katselemaan vikan ryhmän ratsastusta kauhun ja kunnioituksen sekaisin tuntein. Kurssilla olevista hepoista oli 6 arabeja, näiden lisäksi quarter, quarab ja SHIRE. Tämän jälkimmäisen menoa haluttiin erityisesti seurata ja Päivin kanssa todettiin et onneks meidän ei tarvitse laukata sillä. Ilmeisesti laukannostoissa oli vielä työtä ja ratsukko sai koko maneesin jytisemään viilettäessään uraa ympäri. Vaan ei ne kaikki arabitkaan mitään hidasta vauhtia menneet. :--)

Lauantai: horsemanshipiä, trailia & teoriaa
Yövyttiin Päivin serkun Tiian luona ja lähettiin sieltä jo yheksäksi tallille. Saatiinkin varustaa hepat samantien ja suunnata maneesiin horsemanship-treeniin. Ursula oli tällä kertaa itsekin ratsain tummaruunikonkirjavalla paint-tammalla ja ravaili ja köpötteli mukana neuvomassa meitä. Lauantain aamuryhmässä meitä oli mun ja Päivin lisäksi Laura myöskin arabitammallaan sekä Tarja shiretammallaan. Vasta iltapäivän tunnilla selvisi, miksi lauantain ratsastus meni niin penkin alle. "Normaalikokoiset" hevoset koki sen valtavan shiren uhkaksi. Tarjan mukaan on nähty ennenkin, että hepat saa hepuleita vaan siksi että se on iso eli pelottava. En tajunnut tätä vielä aamupäivällä, mutta iltapäivästä oltiin kaikki samassa ryhmässä ja Tuulan tamma pelkäsi todella selkeästi, niin siinä vaiheessa ymmärsin Sheban muuttuneen käytöksen. Eli aamupäivä meni siinä kun kaahotin pitkin maneesia hirveetä laukkaa ja pelkäsin että kaadutaan mutkissa... Ravipujotteluun olin ihan tyytyväinen. Tunnin jälkeen oli lounas, trail-radan rakennus ja teoriaa. Keskusteltiin lähinnä kilpailusäännöistä, miten western-kisoissa pukeudutaan jne. Sitten lähdettiin taas satuloimaan ja mentiin kaikki yhdeksän kurssilaista ratsukkoa yhtä aikaa maneesiin. Olin tosiaan ainoa, jolla ei ollut omaa heppaa mukana, mikä teki kurssista mulle vähän turhan. Ursulan oli vaikeampi auttaa mua, kun se ei tunne mua eikä hevonen mua enkä mä hevosta. Muiden kohdalla keskityttiin kunkin ratsukon omiin heikkouksiin. Tehtiin siis koko trail-rataa niin kuin se kisoissakin menee. Olin myös ainoa, joka ei osallistunut sunnuntain kisoihin. Osa meni walk & jog -luokkaa, osa seuraa ja yks tai kaks tais mennä alueluokkaakin. Tunti kesti varmaan liki 2 tuntia, mutta noin isossa porukassa ei ehtinyt saamaan apua kaikkiin tehtäviin tai edes ehtinyt yrittää tehdä jokaista. Sheban kanssa sain taistella hommista luistamisesta varsinkin alussa. Jos en pitänyt pohjetta kunnolla kiinni, mentiin puomeista tai sillasta ohi. Jos taas pidin pohkeen kiinni, mentiin ravilla yli... Ja koko ajan hössättiin, jos satuttiin näkemään se shire jossain. Laukasta jäi niin karvas maku suuhun aamuisesta, että jätin sen kokonaan tällä tunnilla. Olis muuten mennyt kaikki aika Sheban rauhoitteluun ja laukan työstämiseen, eikä kyllä jaksanut enää into riittää sellaseen. Nilkka oli aika hyvä koko viikonlopun ja sen jälkeen luovuinkin kokonaan nilkkatuesta. Tunneilla pidin sitä vielä varmuuden vuoksi ja selkään nousen yhä väärältä puolelta, mut normaalikäyttöä kestää jo hienosti. :)

Kokonaisuudessaan reissu oli kiva. Sisäinen hevosvalokuvaajani pääsi loistamaan mahtavassa ympäristössä upeiden hevosten luona. Ihastuttiin kovasti erityisesti arabiori Wytokiin, josta povailtiin jo Miinan tulevalle varsalle isää. ;) (Vaik ei sellasta varsaa todennäköisesti koskaan tule oikeasti.) Saatiin Miinaa koskien hyviä apuja ja omaan perusratsastukseen myös. Muut kurssilaiset oli tosi kivoja ja yhteishenki ihan mieletön. Miinuspuolia tosiaan vieras hevonen ja Ursulan tyyli, joka tuntui Marin tuntien jälkeen turhan tylyltä. Virheistä huomautettiin kovaan ääneen, kehut sanottiin hiljaa tai ei ollenkaan. Olisin kaivannut vähän perusteellisempia neuvoja näistä virheistä, että miten pystyisin tekemään oikein. Jos olis oma heppa, menisin varmaan uudestaan, sitten siitä sais enemmän irtikin. Eikä se Ursulan tylyys ollut mitään henkilökohtaista, se on vaan hänen tyylinsä ja todennäköisesti ei tarkoita sitä edes pahalla tai huomaa kuulostavansa ynseältä. Että jos haluaa oikeesti hyviä neuvoja omaan ratsastukseen ja oman hevosen kehittämiseen, suosittelen lämpimästi!

Kaikki kuvat, joissa en itse esiinny, on minun ottamia ja ne joissa ratsastan, on Satu Henttosen. Kiitokset kuvaajalle! :)