Lumisia koira- ja hevoskuvia

Laitettakoon tähän heti ensimmäiseksi näytille Googlen hauska keksintö, nimittäin "Pikaparannus"-kuva. Aina kun latailen kuvia Picasan nettialbumiin, fiksu ohjelma valikoi useiden joukosta yleensä yhden kuvan, johon lumisade sopisi ja animoi sen siihen. Ekalla kerralla hieraisin silmiäni ja kyseenalaistin väsymystilani, kun olin näkevinäni yhdessä kuvassa liikettä. Nostan hattua ohjelman kehittelijöille, systeemi kun tosiaan valitsee todella tarkasti nämä paranneltavat kuvat eikä ihan jokaiseen tätä animaatiota heitä. Tähän asti lopputulokset on olleet oikein nättejä.

Tässä ja seuraavissa kuvissa juoksentelee saksanpaimenpentu Sienna, jota olin lauantaina kuvaamassa. Lapsukaisen keskittymiskyky oli aika rajoittunut, kuten arvata saattaa, ja loppua kohden tyypillä alkoi olla ihan omat jutut, mutta tosi hyvin malttoi välillä olla paikallaankin posekuvia varten. Itselle haasteeksi osoittautui lähes musta koira valkoisessa ympäristössä, mikä vaati oman alkusäätönsä kameran asetusten kanssa. Harmikseni aurinko ei paistanut koko päivänä, niinpä kuvista tuli enemmän tai vähemmän harmaita, mutta sitä seikkaa lukuunottamatta oon ihan tyytyväinen näihin. 

 Siennan lisäksi olin luvannut kuvata pennun omistajan Aurin sekä hänen heppansa Safin. Harjauksen jälkeen mentiin tuolle samaiselle laitumelle ja otettiin ensin rakennekuvia, sitten pääkuvia, ratsastuskuvia, yhteiskuvia selästä ja maasta... Näiden kuvausten aikana Safin hauska ja erikoinen persoona pääsi loistamaan. Rakennekuvassa se pönötti kuin mikäkin elämäänsä kyllästynyt lehmä. Kun Auri hyppäsi selkään, hevosen koko olemus muuttui täysin eikä se olisi pysynyt enää lainkaan aloillaan. Ratsastettaessa Safin liikkeitä oli yllättävän vaikea kuvata, ne kun suuntautuivat enemmän ylös kuin eteenpäin ja olivat muutenkin aika pieniä. Ratsastuksen jälkeenkin tamma oli kerryttänyt sellaiset kierrokset, että päätti piristää kuvasatoa parilla pystyynhyppyotoksella. Hetken päästä Auri tuli alas selästä - omasta tahdostaan - ja kas, seurassamme oli jälleen hyvin tyyni ja rauhallinen kavioeläin, jolla ei ollut kiire minnekään. Ei voi olla kuin onnellinen, että ovat löytäneet toisensa. Ihminen ja hevonen, jotka ymmärtävät toistensa oudoimmatkin jutut. :)

Ninni 1v

Viimeksi lupailin, että kun kissojen synttärit koittaa, tulee erikoispostausta jne jne. Entäs sitten kun just silloin inspiraatiota ei olekaan? No, sitten tulee kuvapainotteisempi postaus. Kun sen inspiksen jostain löydän, saatan kirjoitella tarkemmin Ninnin kehityksestä ensimmäisenä elinvuotenaan. Tässä kuitenkin vertailun vuoksi vähän pentukuvia, joissa Ninni on ekaa päivää meillä, ja sitten eilen otettuja 1-vuotiskuvia. Ekan päivän kuvissa on muistaakseni 10-viikkoinen. Ninnin syntymäpäivä oli siis 14.7 eikä me sitä ihmeemmin muistettu/jaksettu juhlistaa. Ehkä sitten kun Niilokin kohta täyttää vuosia, voisin ostaa molemmille Shebaa tai muuta juhlaherkkua. :) 

Ja loppuun yksi aiemmin kesällä otettu kuva. Satuin yllättämään kaverukset partsilta huilimasta - lusikassa. :)

Pentuvideo Ninnistä

Muistutus: Video näyttää paremmalta Youtubesta katsottuna (HD'na)!


Tämä video on ollut työn alla ööö... syyskuusta asti. :---) Nyt se sitten lopultakin tuli valmiiksi, kun löysin sattumalta nämä videoklipit ja innostuin tekemään. Lattialla kuvatut otokset on ensimmäiseltä päivältä, ihan niitä ensimmäisiä hämmästelyn hetkiä uudessa oudossa paikassa. Sängyllä kuvatut on seuraavan päivän leikeistä. Näistä näkee aika hyvin, että vaikka on varauksellinen otus tuo Ninni, se on tarvittaessa yllättävän rohkea ja nopeasti sopeutuva. Muistan miten äiti ja sisko kävi sitä ihmettelemässä, että kylläpä reipastui päivässä paljon! Alkuunhan se ei tullut sängyn alta pois kun pelotti niin ja tuossa se jo viilettää sellasta vauhtia, ettei joka käänteessä pysynyt edes sängyllä. :)


Että se aika rientää, oliko se oikeasti noin pieni reppana... Tässä vielä muistin virkistystä kaipaaville linkit ensimmäiseen Ninni-postaukseen sekä uusimpaan postaukseen. Näkee vähän kuvista (ja tekstistä) miten se on kasvanut ja kehittynyt. Heinäkuussahan Ninni täyttää jo vuoden (!), silloin tulee varmasti erikoispostaus, paljon kuvia ja muuta mukavaa. Myös Niilo täyttää vuosia heinäkuussa, muhkeat 9 vuotta. :) Ehdotuksia postausideoista saa laittaa tulemaan!

Ninnin & Niilon kuulumiset

Ninni on saanut taas uuden lempinimen: Pinteli. :) En ees muista koska oon sitä viimeks sanonu Ninniksi... Muille puhun kyllä Ninnistä, mutta kotona huutelen Pinniä tai Pinteliä.

Neiti kasvaa koko ajan ja selässä tuntuu jo aikuista, karheampaa karvaa. Käytöksessäkin kasvu näkyy pikkuhiljaa enemmän. Ninni on ruvennut "leipomaan" tassuilla, mitä Niilo tekee löytäessään jotain ihanan pehmeää mihin käpertyä. Ja Ninni myös käpertyy! Aikasemmin se oli aika levoton tyyppi 24/7, nykyään se osaa vähän rauhottua iltaisin ja tulee mielellään mun päälle nukkumaan. Paras varmaan oli, kun yritin nukkua kyljelläni ja sen oli pakko kammeta itsensä siihen mun kyljelle tasapainoilemaan - juuri kun olin aikeissa vaihtaa asentoa. Sylissä se ei vieläkään oikein jaksa olla, vaan satunnaisesti tulee telkkaa katsoessa nukkumaan syliin, mutta väkisin se ei pysy millään. 

Ja taas menossa...

Piiloutuminen on ollut in. Fleecepeiton lisäksi Ninni löysi yks päivä sängyn päälle viskatun pyykkikasan ja päätti heti mennä perustamaan pesää sinne. Samoiten mun vaatekaappi on huippumesta, sillä siellä on ihana röyhelöhelmainen mekko, joka Ninnin on vaan pakko saada! Tästä syystä vaatekaappini on välillä köytetty kiinni narunpätkällä...

Yks ilta meinasin ruveta itkemään ilosta, kun mun kissat oli niiiin söpöjä! Halaili ja kehräili ja pesi toisiaan, nukkuivat ihan sylikkäin. Ja silti mulla on varmasti enemmän materiaalia, missä ne pieksää toisiaan...

Tilannekuvissa on aina sitä jotain. :)

Sit oon vähän naksutellut noille ja Ninni on aina innokkaampi, kun tajuaa että nyt saa herkkua! Niilo tietää että ruoka tulee joka tapauksessa, turha sitä lähteä itteään rasittamaan moisella rehaamisella. Lähinnä luoksetuloa kutsusta on harjoiteltu, ja se on toiminut jo pitkään. Sitä tulee oikeastaan tehtyä ihan päivittäin ilman naksutinta. Ninni nousee namin perässä myös takatassuille ja kokeili viime viikolla agilitya ekaa kertaa. Meidän este oli huiman korkea Alias-pelilaatikko, joka ylittyi leikiten.

Mulla on kauhee kasa videoita Ninnin hölmöistä seikkailuista. Yritän ehtiä saada niitä tuubiin asti aina välillä ja sit tänne näytille, kunhan nää kouluprojektit tästä väistyy jne. Tämän postauksen päätän kisujen poseerauskuvilla. :)

minä: "Jes, just noin! Nyt tulee hyvä kuva!"

Ninni: "Toi vanhus on niin ruma, ota musta mieluummin. Tää puoli kasvoista on parempi."

Ninni-Ninjan seikkailut

Wuhuu, vihdoinkin uusi ulkka! Heitelkää mielipiteitä (bannerista ei tarvii :D). Banneri on äklöttävän minimalistinen, uusi ja parempi tulee, jos saan aikaiseksi tehdä. Jos löytyy joku innokas bannerintekijä, niin saa toki kokeilla värkätä jotain ulkkaan sopivaa. :)

Laitetaan tähän alkuun Ninnin ja Niilon aamupainivideo: 

Ja tuore kuva Ninnistä:

Ei käy elämä tylsäksi kun on pieni natiainen huushollissa. Aamulla kylppäriin laahustaessa huomasin meidän sisustusintoilijan yöllisen puuhailun tulokset: lattiakaivon ritilä sopii paremmin pari metriä kaivosta sivummalle, siihen lattialle vaan. Samoiten monet pöydällä olevat tavarat, varsinkin jos niissä on johto kiinni kuten kuulokkeissa, Ninni näppärästi asettelee lattiatasolle. Jos on tylsää, paperien kulmat pyöristyvät, korkkitaulusta lähtee nuppineulat irti, matonreunat kääntyy ympäri, jumppakassi saa kyytiä, verhot heiluu, pienet tavarat kuten sukat ja tennispallot siirtyilevät, ja ennen kaikkea mun reiteni ja niitä peittävät housut on täynnä pieniä kynnenkärjen kokoisia reikiä. Kyllä, elelen aivan ihanan ja lievästi energisen kissanpennun kanssa, joka huomauttaa heti, jos tekemisestä on puutetta. Miten sain tämän postauksen kirjoitettua? Se väsähti nukkumaan sohvalle ja herää siitä sopivasti sitten kun minä menen nukkumaan ja tulee hyppimään päälle ja kynsimään kylkiä. 

Ihana uusi kiipeilyteline on molempien kissojen makuun:
Ninni riehuu yläkerrassa ja Niilo vetää sikeitä alakerrassa.

Ninni kävi viikko sitten ottamassa vahvistusrokotteen, kun oli sen ensimmäisen piikin saanut jo löytöeläintalolla. Reissu meni hienosti ja hoitajalta saatiin myös hyviä vinkkejä, miten tämä nirso neiti saadaan syömään kuivaruokaa. Kupistahan se on tylsää nakerrettavaa. Neuvoivat aktivoimaan pennun saalistusviettiä heittelemällä papanoita lattialle. Siitähän se tuntuu tykkäävän ja tulee heti paikalle kun kilistelen kuivaruokakuppia kädessä. Mutta ei, ei se syö siitä jos lasken sen lattialle. Vain silloin kun pieni nappula viilettää lattiaa pitkin ja sen saa itse metsästää ja sitten syödä!

Muutamassa viikossa tuo pirpana on kasvanut ihan valtavasti (mun mielestä) ja sen värikin muuttuu koko ajan! Nyt siinä on selvästi vähemmän mustaa kuin tullessa ja oranssi alkaa ottaa valtaa kyljissä, selässä ja vähän naamassa ja hännässäkin. Tässä melko hyvä melko tuore kuva, mistä tämänhetkisen värityksen näkee. 

Meillä on käynyt aina välillä systerin Ruffe-koira kylässä. Se on aika arvaamaton tyyppi ja sitä pitää aika tarkkaan vahdata. Välillä sille saa huomauttaa omista oikeuksista sähisemällä, lähelle ei ole menemistä. Ruffe puolestaan suhtautuu Ninniin hyvin - tietyissä tilanteissa. Poikkeuksena jos on ruokaa lähellä, siitä koira on tarkka ja kerran meni ärähtämään kohti kisua. Samalla visiitillä, ekalla yökyläreissulla, huomattiin toinen poikkeus: syliin ottaminen. Kävelin Ninni sylissä Ruffen ohi ja koira hyppäsi taas kohti, ilmeisesti se mieltää kädessä olevan asian leluksi ja siitä tämä intoilu. Se tietenkin saa Ninnin pakokauhun valtaan ja taas oli niska-kaula -alue täynnä raapimisjälkiä ja kissa hyvin nopeasti sohvan takana piilossa. Ruffen oli tarkoitus tulla meille asumaan syysloman ajaksi Katjan kanssa kissavahdeiksi sillä välin, kun Kimmon kanssa ollaan Porissa. Tuon ekan yökyläkokeilun jälkeen totesin, että on turhan aikaista enkä mä voi lähteä minnekään stressaten koko ajan että entä jos jotain sattuu. Niinpä mä jäin sitten kotiin kattien kanssa ja käyn siellä Porissa (Kimmon vanhemmilla) viimestään jouluna. Muutoin se yöpyminen meni hyvin, Ninni meidän kanssa makkarissa ja Ruffe Katjan ja Niilon kanssa olkkarissa. Päivän aikana Ruffe oli jatkuvasti kiinni ja valvonnan alaisena, varmuuden vuoksi. 

Kertoilkaa vähän mitä haluutte Ninnin (ja Niilon) toilailuista kuulla, niin en höpöttele tänne koko ajan mitä sattuu, vaan lähinnä ne kiinnostavat jutut. Jos keksitte tarpeeks kysymyksiä, voisin tehä ihan kysymys/teemapostauksen heistä. :) Kommentoikaa ja kertokaa mielipiteenne! 

Tähän loppuun vielä kuvapläjäys kisujen uusimmista villityksistä:

Minä leikin pienenä hiekkalaatikossa, Ninni leikkii pahvilaatikossa. Se saattaa
 oikeasti rymytä noiden lelujensa kanssa tuolla vaikka puol tuntia putkeen. :)

Niilo, joka inhoaa matkustamista ja taistelee henkensä edestä
ettei joutuisi koppaan, tykkää nukkua kopassa!

"Ai parvekkeelle? Enpä tiedä tuosta..."

"Jihuu, täällä on siistejä juttuja!"

Naapurikyylät

<3