Helsinki Horse Fair 2014

Reilu viikko sitten järjestettiin Messukeskuksessa Helsinki Horse Fair. Olen käynyt näillä messuilla joka vuosi - olen huomannut tykkääväni messuilusta kovasti, enkä pelkästään hevosmessuista - niinpä tälläkin kertaa olin sunnuntaina paikalla menoa ihmettelemässä. Aiemmista messuvierailuistani tämä poikkesi siten, että pääsin ensimmäistä kertaa itsekin ständille tuomaan esille mitäs muuta kuin ihanaa arabihevosta.

Ständi itsessään oli pieni ja vaatimaton, pari esitettä ja retkituolia, joiden takana olevassa karsinassa hengaili todellinen vetonaulamme, arabiori Galileo. Leksa oli messuilla myös viime vuonna ja mielestäni todella hyvä valinta rotunsa edustajaksi. Se on paitsi upea ilmestys, sen luonne on täyttä kultaa ja messuhälinässä se jaksoi vielä viimeisenä päivänäkin ihastuttaa karsinalla kävijöitä sosiaalisuudellaan. Leksa on muuten aiemman vuokraheppani Miinan velipuoli. Näissä kahdessa hevosessa on paljon samaa, mikä lienee yksi syy miksi tykkään kovasti myös Galileosta.

Sen lisäksi että yritin jopa välillä olla siinä ständillä, ehdin nähdä ja tietenkin kuvata yhtä sun toista. Infolavalla kävin kuuntelemassa Kati Riesenin lyhyen luennon hevosen käytöstä terapiassa, joka oli niin lyhyt ettei siinä ihan hirveästi uutta asiaa tullut, ainakaan minulle joka olen Katin tilalla käynyt ja hänen hevosensa tavannut (postaus aiheesta täällä).

Shoppailun puoleen olin jälleen kerran vaatimaton. Tosin tavallisesti en osta mitään, nyt löysin ihanan pehmeät Roecklin fleece-ratsastushanskat sekä omenanvihreän hevoskuvioisen pussukan korteille ja käteiselle - niitä päiviä varten kun en jaksa raahata mukanani / taskuun ei mahdu isoa nahkalompakkoa.

Viihdyin erinäisissä pätkissä areenan laidoilla kamerani kanssa, varsinkin silloin kun luvassa oli mahdollisimman näyttävää ja vauhdikasta toimintaa. Keinovaloissa ilman salamaa kuvaaminen osoittautui taas tuskalliseksi kokemukseksi, sillä tarkkoja kuvia saadakseni jouduin nostamaan ISO-arvon kattoon. Värillisinä lähes kaikki kuvat näyttivät äärimmäisen epämiellyttäviltä, niinpä tällä kertaa mennään mustavalkopainotteisesti - se kun on vähän armollisempi tuon kohinan suhteen. Vain vikellyskuvat päädyin jättämään värillisiksi.

Silti viime vuoden messukuviin verrattuna nää on ihan järkyttävän paljon parempia ja tästä on jälleen kiittäminen koulun kalustovarastoa sekä ihanaa opettajaa, joka antoi mulle luvan 5D Mark II:sta lainata näitä messuja varten.

Kuvasin siis estekisan, reining-kisan, vikellyskisan sekä valjakkoajokisan. Koitin hakea rajauksilla sekä kuvakulmilla vähän vaihtelua, jotain uutta vanhempiin kuviini nähden. Tässä siis näitä meikäläisen ratkaisuja.

Kertokaa taas omat suosikkinne ja jos olitte messuilla, mikä siellä oli parasta. :)

Vikellys

Esteratsastus

Valjakkoajo

Reining

Arabi vs. quarter

Satuin netissä surffaillessani törmäämään tutkimukseen, joka inspiroi minua viimeinkin kirjoittamaan aiheesta, joka aina välillä pompsahtaa lukijoiden kysymyksissä pinnalle.

"Miksi lempirotusi on arabi, vaikka olet lännenratsastaja?"

"Mikset tykkää enemmän quartereista?" 

"Miksi juuri arabi?"

Aloitetaan siitä, että vaikka kaikista ratsastuksen lajeista lännenratsastus on tällä hetkellä lähinnä sydäntäni, en halua kategorisoida itseäni vain 'lännenratsastajaksi'. Peräänkuulutan monipuolisuutta, pyrin harrastamaan hevosten kanssa muutakin kuin yhtä ja samaa lajia itseäni kehittääkseni, niinpä olen mieluummin laajassa kategoriassa 'hevosihminen'. Tähän liittyen tärkeä pointti on, että en ole myöskään kilparatsastaja. En halua tai aio kilpailla westernissä tai muissakaan lajeissa, niinpä minulla ei ole tarvetta hevoselle, jolla kilpailuissa pärjäisi paremmin. Quarterin suurin bonus on juurikin se, että se on jalostettu rakenteeltaan ja askellajeiltaan (joita tosin voi ratsastajakin jalostaa millä rodulla tahansa) westerniin sopivimmaksi. Arabeja taasen tunnutaan herkästi kisahevosina syrjittävän, kun niitä ei ole jalostettu oikein mihinkään - paitsi matkaratsastukseen ne soveltuvat erinomaisesti.

Koska hevostelu ei ole minulle treeniä, valmennuksia ja kilpailuja vaan hauskaa yhdessäoloa ja yhdessä oppimista, silloin minulle tärkein asia hevosessa on tietenkin luonne. Ylempänä mainitussa tutkimuksessa oli tutkittu kahdeksan eri rodun persoonallisuuksia ja miten ne eroavat toisistaan. Jokaisessa rodussa on totta kai yksilönsä, ympäristö ja elämänkokemukset muovaavat käytöstä jne. Hevosrotujen luonteita on myös jalostettu kuhunkin käyttötarkoitukseen sopiviksi, ja siksi ne ovat sellaisia kuin nykypäivänä ovat.

Arabitamma Sheba

Tutkimuksen teksti oli paitsi englanniksi, myös aika raskasta tavaraa, niinpä myönnän etten lukenut kokonaan. Mutta tässä se mitä minä sain aiheesta irti, arabin ja quarterin osalta:

Dominanssi ja ahdistuneisuus oli hyvin vähäistä kaikkien rotujen kohdalla, vaikka tietysti arabi siinä ahdistuneisuudessa kakkosena heti täykkärin jälkeen ja quarter aavistuksen rautahermoisempana neljäntenä. Innostuneisuudessa arabi myöskin hyvä kakkonen, quarter taas neljäs - tästä ja seuraavista kategorioista kaikilla roduilla selvästi alkua enemmän pisteitä. Suojelevaisuudessa, seurallisuudessa sekä uteliaisuudessa arabi nappasi ykkössijan, kun taas quarter oli kaikissa näissä viimeisten joukossa.

Tämä vertailu (ja maalaisjärki) kertoo, että on kyse kahdesta hyvin erilaisesta rodusta, jotka on jalostettu hyvin erilaisiin tehtäviin. Toki molemmat soveltuvat nykypäivänä mihin tahansa lajiin harrastetasolla, ja silloin tärkeimmäksi asiaksi nousee se, millainen luonne sopii yhteen hevosta käsittelevän ihmisen luonteen kanssa.

Tutkimuksessa viitattiin toiseen vastaavaan tutkimukseen, jossa tulokset olivat olleet hyvin samankaltaisia. Tutkija oli kuvaillut arabia näin: nopea oppimaan, energinen, leikkisä, reaktiivinen sekä pelokkuuteen että pakoreaktioon. Kuvaus kuulostaa jokseenkin minulta itseltäni. Samanlaisten ihmisten on helppo tulla toimeen keskenään, miksei näin olisi myös eri lajien edustajien välillä?

Arabeissa pidän juurikin tuosta sosiaalisesta, uteliaasta luonteesta, jolloin se on helppo innostaa uusiin asioihin sekä yhdessä tekemiseen. Miinuspuoli on tietysti se herkkyys säikkyä ja ottaa jalat alle, mutta sitä olen vuosien varrella oppinut ymmärtämään ja hyväksymään. Kaikille se ei sovi, siksi arabi ei ole jokaisen hevosenostajan ykkösvalinta, mutta minulle se on.

Quartertamma Riima

Mitä vikaa quarterissa sitten on? Omakohtainen kokemukseni valitettavasti rajoittuu vain kahteen yksilöön. Molemmat olivat hoitotilanteissa oikein hyvätapaisia enkeleitä. Kummankaan kanssa ei tullut ratsastaessa suurempia ongelmia (pukittelua, ryöstöä tms.), mutta yhteistyö ei silti toiminut täysin halutulla tavalla. Minulle tuli tunne, että en ymmärrä tätä hevosta. Jos en ymmärrä, mitä hevonen ajattelee ja miksi se toimii kuten toimii, en pysty käsittelemään sitä kuten haluaisin. Tämä on niitä asioita, joita on vaikea selittää. Tietynlaisia tuntemuksia, joista tietää ettei homma vaan toimi tämän tyypin kanssa - sama pätee muihin ihmisiin. Tutkimustuloksetkin sen osoittivat, että arabiin verrattuna quarter toimii eri tilanteissa hyvin erilailla.

Kyllä musta silti tuntuu, että tämäkin "mielipide"asia olisi manipuloitavissa siten, että muuttaisin asumaan jollekin karjaranchille, jossa olisi pelkkiä quartereita. Oppisin toimimaan niiden kanssa, ymmärtämään niitä, kuten mulle on osittain sattumien kautta käynyt arabien kanssa. Olen käsitellyt, ratsastanut ja nähnyt kymmeniä arabeja. Ei kai siis ihme, että olen sopeutunut niiden tapoihin ja ehkä sitä kautta oppinut rodusta pitämään. Mainittakoon silti sekin, että samoiten olen käsitellyt lähes samoja lukumääriä erilaisia suokkeja vuosikausia, mutta se on rotuna ihan yhtä nou-nou mulle kuin quarterkin. En kuitenkaan laittaisi itseäni myöskään 'roturasisti'-kategoriaan, sillä ratsastan yhä mielelläni kaikenlaisia hevosia rotuun katsomatta. Mutta jos joskus oman hankin, tiedän mitä haluan.

Tällä kertaa, tässä elämässä, minusta on tullut arabien ihminen ja siihen lopputulokseen minä olen tyytyväinen.
Se kai tässä loppujen lopuksi on tärkeintä.

Mikä rotu on vienyt sinun sydämesi?

Tai, mikä rotu on osoittautunut sinulle vääräksi?

Hevosta mä metsästän

Okei, paljastetaan nyt vaikka mitään päätöstä ei ole tehty, että mikäs se eilisen koeratsastuksen hevonen oikein oli. Kyseessä oli ennestään tuttu, kaverini Emman omistama Riima-tamma.

Emmaan tutustuin vuonna nakki ja muusi ekalla western-leirilläni, Hovin Ratsutilalla. Osuttiin parina vuotena samalle leirille ja facebookissa pidetty yhteyttä aika laiskasti sen jälkeen. Kesällä Emma hankki itselleen ihka aidon quarterin, lännenkoulutetun, ja tarvitsi lomansa ajaksi sille liikuttajaa. Postauksen kuvat on siis niiltä heinäkuun päiviltä, kun Riimaa ratsastelin ja ovat kaikki Kimmon ottamia. Myös Jamilla on siltä ajalta kuvia, sateisia peruslänkkäröintikuvia. Näissä taas menen aurinkoisesti trailia. :)

Emma oli yksi näistä western-tutuista, joilta lähdin ekana kyselemään, tietääkö yhtään vapaita western-vuokrahevosia. Yllätyksekseni Emman oma mussukka Riima oli tarjolla. Alkuun vähän epäröin, sillä se on aika erilainen hevonen jos Miinaan verrataan, ja kesällä vielä viskeli päätä ja oli hommat vähän hakusessa. Aattelin lopulta että pakko se on käydä ainakin testaamassa, hieno hevonenhan se on, ja oli kyllä Emma tehnyt paljon töitä sen kanssa kesästä tähän päivään! Kattelin ensin miten Emma sitä ratsastaa ja otin vähän videotakin (löytyy heidän omasta blogistaan), ja heti näki, että tamma on muuttunut. Ei se mikään sekopää ollut alkujaankaan, nyt oli turha pään viskely jäänyt pois, sen sijaan taipui kauniiseen jogiin matalaan muotoon. :) En lähde tän enempää analysoimaan, Emma itse tietää paremmin ja on varmasti aiheesta kirjoitellut itsekin!

Isoin ero Riiman ja Miinan välillä on herkkyys. Totesin tässä yks päivä, että Miina on herkin hevonen, jolla oon koskaan ratsastanut. En aikasemmin tajunnutkaan, että se on oikeasti ihan älyttömän herkkä. Niinpä on Riimakin herkkä, mutta ei sellainen ääripää. Sitä on ratsastettu paljon kannuksilla, niinpä se vaatii ne ainakin toistaiseksi ja paljon enemmän sain tehdä itse töitä että hevonen pysyy halutussa askellajissa. Nyt alan kuulostaa ihan laiskalta aloittelijalta. :D "Mä en jaksa enää, tää ei liiku!!" 

Siispä tekis mulle ratsastajana ihan hyvää mennä toisenlaisella western-pollella, vaikka joo, olen mieltynyt juuri näihin yliherkkiin ja ne on vaan se mun juttu. Toisaalta, pitää ottaa se mitä on tarjolla ja kuten todettu, vaihtoehdot ei ole huonot. 

Sunnuntaina on todennäköisesti seuraava koeratsastus ja katellaan taas sen jälkeen, mikä on tilanne. Näistä ja muista postauksista haluisin taas palautetta, kommenttia, toiveita jne. Onko kiinnostavaa, tylsää, millasia teemapostauksia haluatte? (Kun niitä oli kyselyssä toivottu.) Pommittakaa tekstillä!

hetkellisesti hallittu laukka

tyypillinen protesti

Western-kurssi Mill Creek Ranchilla

MCR-hevosia laitumella

Torstai: esivalmisteluja ja viimehetken kisatreeniä
Mulla ja Päivillä oli yhteinen tallipäivä, joka aloitettiin pesemällä Miina ja puunattiin se näyttelykuntoon, showshinea pintaan, vauvaöljyä turpaan jne. Kuvasin Miinaa kentällä Päivin esittämänä näyttelytyyliin, jonka jälkeen heitettiin kamat selkään ja kyhättiin trail-rataa kentälle. Päivi harjoitteli mm. naruporttia ja puomikujaa, näiden jälkeen myös horsemanship-rataa. Miina oli alkuun mukava, mutta jossain vaiheessa jotain sillä napsahti päässä ja meinas lennättää Päivin hiekkakylpyyn sinkoilullaan. Käväsin itsekin selässä, mutta jätin sen hyvin lyhyeksi. Jos hevonen ei tunnu pysyvän käsissä kaikissa askellajeissa ja jalka ei tykkää rankasta treenistä, kannattaa jättää väliin.

Perjantai: suuntana Mill Creek Ranch
Lähdettiin jo aamusta hakemaan vuokratraikkua Järvenpäästä. Se perässä sitten tallille ja putsailtiin niin Miina kuin Miinan varusteetkin ennen lähtöä. Kopitus ei mennyt ihan nappiin tällä kertaa. Tamma loikki pystyyn useamman kerran, hyvä kun ei lyönyt päätään kopin kattoon tai telonut jalkojaan, kun piti aina voimalla palata maan kamaralle/lastaussillalle... Lopulta se sinne kuitenkin käppäili ja 1,5h matka Heinlahteen sujui hyvin. Perillä ehdittiin pällistellä ympärillemme tunti pari, ennen kuin meidän ryhmän vuoro alkoi maneesissa. Kurssilla meitä oli yhteensä 8, lauantaina 9 ja ekana päivänä mentiin 2-3 ratsukon ryhmissä. Meidän ryhmässä oli Päivi, minä ja Tuula arabitammallaan. Päivi tosiaan meni koko kurssin Miinalla ja minä sain ratsukseni valkean arabin, 21-vuotiaan Sheba-tamman. Sain kuulla että tammalla mennään yleensä sidepulleilla, mutta mua varten laitettiin kuitenkin kuolaimet, kun olin herkkää ja eteenpäinpyrkivää hevosta toivonut. Sitä Sheba kyllä olikin, ehkä jopa liikaa. Kurssi oli sen verran lyhyt, ettei sitä hevosta ehtinyt oppia tuntemaan edes pintapuolisesti ja lopputuloksessahan se näkyy. Perjantain tunti kesti 1,5h ja tehtiin vähän avotaivutusta ympyrällä, käynnissä ja ravissa. Poikkeuksellisesti mentiin myös kevyttä ravia ja kevennystä säätelemällä tehtiin temponvaihteluita. Näissä Sheba oli super, tykkäsin kovasti. Lopuksi mentiin yksitellen laukkaa ympyrällä. Sheba oli hurjan herkkä laukkapohkeelle ja sinkosi matkaan hyvin Miinamaiseen tyyliin pää pystyssä. Ursulalta sain koko ajan hyviä neuvoja: "Älä pidätä sisäohjasta, nosta se ylös ja ulko-ohja alhaalla" jne. joiden avulla sain alkuun lyhyen töksähtelevästä ja vauhdikkaasta laukasta ihan miellyttävää kyytiä. Ryhmässämme ratsastaneelta Tuulalta sain positiivista kommenttiakin, että Sheballa ei välttämättä ihan helppo ole laukata ja meidän meno näytti kuulemma hyvältä. :) Miina ja Päivi taas oivalsivat vihdoin, miten se vasen laukka nousee oikein eikä tainnut alun yhden yrityksen jälkeen tulla yhtään väärää! Ei olla vaan tajuttu asettaa Miinaa ulospäin nostoissa, se siihen tepsi. En ymmärrä miten sitä ei oo meille aiemmin neuvottu noin, ite oon aina "loogisesti" asettanut sisälle ja ihmetellyt kun tulee väärä... Meidän tunnin jälkeen jäätiin vielä hetkeksi katselemaan vikan ryhmän ratsastusta kauhun ja kunnioituksen sekaisin tuntein. Kurssilla olevista hepoista oli 6 arabeja, näiden lisäksi quarter, quarab ja SHIRE. Tämän jälkimmäisen menoa haluttiin erityisesti seurata ja Päivin kanssa todettiin et onneks meidän ei tarvitse laukata sillä. Ilmeisesti laukannostoissa oli vielä työtä ja ratsukko sai koko maneesin jytisemään viilettäessään uraa ympäri. Vaan ei ne kaikki arabitkaan mitään hidasta vauhtia menneet. :--)

Lauantai: horsemanshipiä, trailia & teoriaa
Yövyttiin Päivin serkun Tiian luona ja lähettiin sieltä jo yheksäksi tallille. Saatiinkin varustaa hepat samantien ja suunnata maneesiin horsemanship-treeniin. Ursula oli tällä kertaa itsekin ratsain tummaruunikonkirjavalla paint-tammalla ja ravaili ja köpötteli mukana neuvomassa meitä. Lauantain aamuryhmässä meitä oli mun ja Päivin lisäksi Laura myöskin arabitammallaan sekä Tarja shiretammallaan. Vasta iltapäivän tunnilla selvisi, miksi lauantain ratsastus meni niin penkin alle. "Normaalikokoiset" hevoset koki sen valtavan shiren uhkaksi. Tarjan mukaan on nähty ennenkin, että hepat saa hepuleita vaan siksi että se on iso eli pelottava. En tajunnut tätä vielä aamupäivällä, mutta iltapäivästä oltiin kaikki samassa ryhmässä ja Tuulan tamma pelkäsi todella selkeästi, niin siinä vaiheessa ymmärsin Sheban muuttuneen käytöksen. Eli aamupäivä meni siinä kun kaahotin pitkin maneesia hirveetä laukkaa ja pelkäsin että kaadutaan mutkissa... Ravipujotteluun olin ihan tyytyväinen. Tunnin jälkeen oli lounas, trail-radan rakennus ja teoriaa. Keskusteltiin lähinnä kilpailusäännöistä, miten western-kisoissa pukeudutaan jne. Sitten lähdettiin taas satuloimaan ja mentiin kaikki yhdeksän kurssilaista ratsukkoa yhtä aikaa maneesiin. Olin tosiaan ainoa, jolla ei ollut omaa heppaa mukana, mikä teki kurssista mulle vähän turhan. Ursulan oli vaikeampi auttaa mua, kun se ei tunne mua eikä hevonen mua enkä mä hevosta. Muiden kohdalla keskityttiin kunkin ratsukon omiin heikkouksiin. Tehtiin siis koko trail-rataa niin kuin se kisoissakin menee. Olin myös ainoa, joka ei osallistunut sunnuntain kisoihin. Osa meni walk & jog -luokkaa, osa seuraa ja yks tai kaks tais mennä alueluokkaakin. Tunti kesti varmaan liki 2 tuntia, mutta noin isossa porukassa ei ehtinyt saamaan apua kaikkiin tehtäviin tai edes ehtinyt yrittää tehdä jokaista. Sheban kanssa sain taistella hommista luistamisesta varsinkin alussa. Jos en pitänyt pohjetta kunnolla kiinni, mentiin puomeista tai sillasta ohi. Jos taas pidin pohkeen kiinni, mentiin ravilla yli... Ja koko ajan hössättiin, jos satuttiin näkemään se shire jossain. Laukasta jäi niin karvas maku suuhun aamuisesta, että jätin sen kokonaan tällä tunnilla. Olis muuten mennyt kaikki aika Sheban rauhoitteluun ja laukan työstämiseen, eikä kyllä jaksanut enää into riittää sellaseen. Nilkka oli aika hyvä koko viikonlopun ja sen jälkeen luovuinkin kokonaan nilkkatuesta. Tunneilla pidin sitä vielä varmuuden vuoksi ja selkään nousen yhä väärältä puolelta, mut normaalikäyttöä kestää jo hienosti. :)

Kokonaisuudessaan reissu oli kiva. Sisäinen hevosvalokuvaajani pääsi loistamaan mahtavassa ympäristössä upeiden hevosten luona. Ihastuttiin kovasti erityisesti arabiori Wytokiin, josta povailtiin jo Miinan tulevalle varsalle isää. ;) (Vaik ei sellasta varsaa todennäköisesti koskaan tule oikeasti.) Saatiin Miinaa koskien hyviä apuja ja omaan perusratsastukseen myös. Muut kurssilaiset oli tosi kivoja ja yhteishenki ihan mieletön. Miinuspuolia tosiaan vieras hevonen ja Ursulan tyyli, joka tuntui Marin tuntien jälkeen turhan tylyltä. Virheistä huomautettiin kovaan ääneen, kehut sanottiin hiljaa tai ei ollenkaan. Olisin kaivannut vähän perusteellisempia neuvoja näistä virheistä, että miten pystyisin tekemään oikein. Jos olis oma heppa, menisin varmaan uudestaan, sitten siitä sais enemmän irtikin. Eikä se Ursulan tylyys ollut mitään henkilökohtaista, se on vaan hänen tyylinsä ja todennäköisesti ei tarkoita sitä edes pahalla tai huomaa kuulostavansa ynseältä. Että jos haluaa oikeesti hyviä neuvoja omaan ratsastukseen ja oman hevosen kehittämiseen, suosittelen lämpimästi!

Kaikki kuvat, joissa en itse esiinny, on minun ottamia ja ne joissa ratsastan, on Satu Henttosen. Kiitokset kuvaajalle! :)

viime kesän quarterorivarsat ja lastenvahti Sakke

"Uuu, pyörössä on vieras hevonen!"

lapset huilivat, Sakke-setä vahtii 

Scan Blessed Harry

Scan Winnie The Pooh

Scan Winnie The Pooh (takana) & Scan Sunny Snigger

puskista tuli pelottava mörkö kameran kanssa, sitä piti paeta :)

Nostalgia (?)

Scan Blessed Hope

siitosori Wytok

Sheba tai se toinen täysin identtinen kimotamma