Hevosta mä metsästän

Okei, paljastetaan nyt vaikka mitään päätöstä ei ole tehty, että mikäs se eilisen koeratsastuksen hevonen oikein oli. Kyseessä oli ennestään tuttu, kaverini Emman omistama Riima-tamma.

Emmaan tutustuin vuonna nakki ja muusi ekalla western-leirilläni, Hovin Ratsutilalla. Osuttiin parina vuotena samalle leirille ja facebookissa pidetty yhteyttä aika laiskasti sen jälkeen. Kesällä Emma hankki itselleen ihka aidon quarterin, lännenkoulutetun, ja tarvitsi lomansa ajaksi sille liikuttajaa. Postauksen kuvat on siis niiltä heinäkuun päiviltä, kun Riimaa ratsastelin ja ovat kaikki Kimmon ottamia. Myös Jamilla on siltä ajalta kuvia, sateisia peruslänkkäröintikuvia. Näissä taas menen aurinkoisesti trailia. :)

Emma oli yksi näistä western-tutuista, joilta lähdin ekana kyselemään, tietääkö yhtään vapaita western-vuokrahevosia. Yllätyksekseni Emman oma mussukka Riima oli tarjolla. Alkuun vähän epäröin, sillä se on aika erilainen hevonen jos Miinaan verrataan, ja kesällä vielä viskeli päätä ja oli hommat vähän hakusessa. Aattelin lopulta että pakko se on käydä ainakin testaamassa, hieno hevonenhan se on, ja oli kyllä Emma tehnyt paljon töitä sen kanssa kesästä tähän päivään! Kattelin ensin miten Emma sitä ratsastaa ja otin vähän videotakin (löytyy heidän omasta blogistaan), ja heti näki, että tamma on muuttunut. Ei se mikään sekopää ollut alkujaankaan, nyt oli turha pään viskely jäänyt pois, sen sijaan taipui kauniiseen jogiin matalaan muotoon. :) En lähde tän enempää analysoimaan, Emma itse tietää paremmin ja on varmasti aiheesta kirjoitellut itsekin!

Isoin ero Riiman ja Miinan välillä on herkkyys. Totesin tässä yks päivä, että Miina on herkin hevonen, jolla oon koskaan ratsastanut. En aikasemmin tajunnutkaan, että se on oikeasti ihan älyttömän herkkä. Niinpä on Riimakin herkkä, mutta ei sellainen ääripää. Sitä on ratsastettu paljon kannuksilla, niinpä se vaatii ne ainakin toistaiseksi ja paljon enemmän sain tehdä itse töitä että hevonen pysyy halutussa askellajissa. Nyt alan kuulostaa ihan laiskalta aloittelijalta. :D "Mä en jaksa enää, tää ei liiku!!" 

Siispä tekis mulle ratsastajana ihan hyvää mennä toisenlaisella western-pollella, vaikka joo, olen mieltynyt juuri näihin yliherkkiin ja ne on vaan se mun juttu. Toisaalta, pitää ottaa se mitä on tarjolla ja kuten todettu, vaihtoehdot ei ole huonot. 

Sunnuntaina on todennäköisesti seuraava koeratsastus ja katellaan taas sen jälkeen, mikä on tilanne. Näistä ja muista postauksista haluisin taas palautetta, kommenttia, toiveita jne. Onko kiinnostavaa, tylsää, millasia teemapostauksia haluatte? (Kun niitä oli kyselyssä toivottu.) Pommittakaa tekstillä!

hetkellisesti hallittu laukka

tyypillinen protesti

Vieraita hummia ja laidunkuvia

Gaah, kauhea väsymys ja pitäis ehtiä postaamaan vielä ennen nukkumaanmenoa, kun aamulla on aikanen lähtö Hoville enkä sit pääse melkein viikkoon bloggailemaan. Nyt tulee siis tiivistetty versio viime päivistä.

On ollut siitä erikoinen viikko, että pelkän Miinan sijaan oon ratsastanut neljää eri hevosta. Ja hauskinta siinä on se, että niitä jokaista ratsastetaan erilaisin avuin! Eli mulla meni jokasen - paitsi Miinan - kanssa eka puoli tuntia siihen, kun koitin sisäistää sen tyylin miten just tällä hevosella mennään. Alkuviikosta kyseessä oli Hiivatti, josta oli aiemmassa postauksessa. 

Eilen kävin kokeilemassa Emman uutta quarter-tamma Riimaa, josta löytyy kuvia ja juttua heidän omasta blogistaan. Emma on lähdössä heinäkuun puolivälissä Viroon viideksi päiväksi eikä tuttavapiiriin sattunut kuulumaan muita western-ratsastajia kuin minä, joten sovittiin että liikutan Riimaa sen aikaa. Tallissa käytiin kaikki tamman hoitotoimet ja varusteet läpi. Kentällä kokeilin suunnilleen kaiken mahdollisen ja kyselin paljon mitä saa ja ei saa tehdä, ettei tuu sitten mitään yllätyksiä. Riima on Miinan kanssa samanikäinen ja ihme viilipytty. Ei reagoinut mihinkään millänsäkään ja hyvin se on koulutettu. Mulle tuli jopa sellanen fiilis, että onpas tylsä hevonen, kun ei yhtään säpsy ja sekoile. :D Miinan kanssa se on niin arkipäivää, ettei se ookaan enää pelkästään ikävä asia. Riimalla on kuulemma kisattu reiningiä, trailia ym. joten pakkohan mun oli kokeilla spinit ja rollbackit. Oli se hienoa, kun tamma tajus mitä tehdään ja teki parhaansa. Päässä jo kauheat suunnitelmat mitä kaikkee haluun sen kanssa kokeilla, melkein ärsyttää että siihen on vielä kaks viikkoa aikaa. Sen oisin vielä voinu lisätä, että Riimalla menin myöskin kannukset jalassa, sillä sitä ei ole edellisissä kodeissa koskaan ratsastettu ilman. Niinpä se on niihin tottunut eikä hermostunut kertaakaan tökkimisestä. Emmalla ei ollut mun ratsastukseen juuri muuta kommentoitavaa, kuin että mun pitäis uskaltaa istua kunnolla satulaan laukassakin. Ja miksi en istu? Syy, jälleen kerran: Miina. Sen länkkäpenkki on isompi ja pääsen hillumaan siellä liikaa eestaas. Jos istun kunnolla alas, pomppaan jossain vaiheessa takakaarelle ja se on Miinan rakettisyöksylähtönappula. Sen kanssa laukatessa on turvallisempi olo ja rauhallisempi tahti kevyessä istunnassa, ainakin toistaiseksi. Taas näitä juttuja mitä pitää vaan treenata ja treenata.

Väiski

Tänään oli vuorossa Väiski. 15-vuotias arabi/welsh-risteytysruuna on tuttu matkakisapostauksesta, jossa on enemmän kuvia siitä vesselistä omistajansa Irenen kanssa. Irene on kuulemma jo pidempään kaipaillut sille vuokraajaa, mut ei oo oikein löytänyt sopivaa ja kyseli haluttaisko me Janeten kanssa vuokrailla Väiskiä välillä. Siihen se olis loistava, että päästäis yhdessä maastoon Päivin tai Janeten kanssa ja tulis enemmän näitä yhteisiä tallipäiviä, mistä on aina hyötyä. Niinpä ratsastin tänään Väiskin, joka on tämän viikon hepoista ainoa täysin enkkukoulutettu, ja voi jeesus mulla oli taas totuttelemista... Jotenkin sen ystävällinen ja rauhallinen luonne oli hämännyt mua ja olin kuvitellut sen helpoksi poniksi. Eiiipäs ollutkaan! Alkuun käytiin pitkä keskustelu ohjien pituudesta ja millä korkeudella pää pidetään. Sama keskustelu jatkui läpi tunnin, välillä oli helpompaa ja välillä palattiin lähtöruutuun. Ravi oli aika hankala istua, joten kevensin koko ajan, ja alkuun laukka oli kumman takovaa. Kevyt istunta avitti vähän laukan ratsastamista ja lopulta Väiski alkoi kaahottelun sijaan vähän rentoutua ja kuunnella. En voi sanoa, että se tunti olisi mennyt hyvin, mutta siitä oon varma, että seuraavalla kerralla menee paremmin, kun tiedän miten Väiski toimii. 

Palasin tallille vielä illemmalla, kun Päivi ja Miina palasivat reissusta. Päiville tuli kiire viedä koppia takasin omistajilleen, joten aika ripakkaa tahtia tungettiin meille varattu varustekaappi täyteen tavaraa, järjestykseen sekasorto. Ehtiihän sitä. :) Sit kiikutettiin Miina tammalaitumelle ja seurailtiin hetki tamman kotiutumista. Kuuden tamman laumasta paikalla oli Miinan lisäksi vain kaksi, muut ratsastamassa. Pv-vanhus Thelma ja parivuotias suokkitamma olivat kovin kiinnostuneita tulokkaan seurasta, mutta Miina ei niiden. Neiti juoksenteli karkuun, välillä kiljahteli ja visko takapäätä, jos tultiin liian lähelle. Mutta aina niiden kahden oli pakko yrittää päästä lähemmäs. Myöhemmin kävin vielä kotiin lähtiessä kurkkaamassa tilanteen ja olivat rauhallisempia. Laidunsivat kaikki suht lähekkäin, Miina piti vähän isomman hajuraon näihin muukalaisiin. Tähän loppuun kuvapläjäys laitumelle pääsystä, enjoy!