Maanantaina menin tallille ratsastuksen sijaan "opettamaan". Olin luvannut pitää western-alkeis/trail -tunnin Miinan enkkuvuokraaja Janetelle ja Väiskin omistajalle Irenelle. Janette muuttaa opintojen perässä elokuun lopulla ja lopettaa samalla Miinan vuokraamisen. Nyt kun vielä oli mahdollisuus kokeilla, halusi Janette testata miten sama hevonen, jolla menee koulua ja hyppää esteitä, toimii myös länkkärissä. Irene ja Väiski on myös täysin enkkuratsukko, joita kiinnosti kokeilla jotain uutta ja rentoa. Varusteita heiltä ei hommaan löytynyt, mutta tuunattiin Väiskin suitset lännentyylisiksi poistamalla turparemmit ja vaihtamalla enkkuohjat Miinan naruohjiin. Janette puolestaan kaipasi edes jotain tuttua, joten meni lännensuitsien sijaan sidepulleilla, joihin kiinnitettiin lännenohjat.
Kaikki kuvat © minä - ethän kopioi :)
Kentällä oli samaan aikaan kouluvalmennus, joten valtasin toisen päädyn kentästä meille ja kyhäsin sen täyteen trail-esteitä. Naruportti, sidepass-puomi, pujottelu, L-peruutus/puomikuja ja "risti", jossa siis neljä puomia ristin mallisesti ja niiden yli tehdään pientä volttia. Alkuun selitin ratsastajille vähän perusjuttuja, miten ohjia pidetään ja millasta ravia jogi on. Alkuverkan jälkeen käytiin esteet yksitellen läpi kummankin kanssa ja lopuksi mentiin koko homma ratana.
Janetella oli paljon kysymyksiä ja tunsi olonsa varmasti tosi oudoksi erilaisessa satulassa. Sai kuitenkin Miinan kulkemaan hetkittäin ihan jogin oloista liikettä ja suoriutui kaikista tehtävistä yhtä hyvin kuin Miina meidän länkkäkuskienkin kanssa suoriutuu. Edelleen ongelmana oli Miinan jäykkyys, ja parin laukannostokokeilun jälkeen päätettiin jättää laukka kokonaan pois. Se vaatii vielä jumppailua, että pystyy alkaa taas kentällä työstämään.
Väiski oli ihan mahtava lännenponi! Jos mulle olis sanottu, että sillä on menty kaks vuotta länkkäriä, olisin uskonut ihan täydestä. Jogissa oli vielä työstämistä, mutta matala lännenmuoto löytyi heti ja jo alkuverkka sai ponin pärskähtelemään tyytyväisenä. :) Kaikki esteet meni tosi hienosti, Väiskiltä onnistui puomivoltti/risti jopa laukassa (kun vähän suurensin sitä). Ainoastaan portti oli vähän jännä. Kaikki oli hyvin siihen asti, kunnes piti väistää narua päin, että Irene saisi laitettua portin kiinni. Väiski ei uskaltanut uhmata narua ennen kuin menin taluttamaan sitä ja itse astuin narua päin, sitten uskalsi seurata perässä. Pienellä reenillä siitäkin pelosta pääsee varmasti aika äkkiä yli!
Siinä vaiheessa kun aloteltiin ratana menemistä, Irenen jalat ilmoitti että nyt on pakko laskeutua selästä. Oltiin sen verran etuajassa, että Janettea ootellessa Irene ehti ratsastaa jo jonkun aikaa, yhteensä siis kaksi tuntia ja tosiaan ilman satulaa, kun ainoo vaihtoehto olis ollut enkkusatula. Niinpä olin armollinen ja voidaan Irenen kanssa pitää rataharjoitukset joku toinen päivä. Tästä syystä kuvia on kattavasti vain Miinasta, Väiskistä sentään jokunen näpsäisy.
Miinan rata meni ihan hienosti. Aloitettiin naruportilla, jossa Miinalla meinasi palaa käpy ja oli tosi lähellä että Janeten olis ollut pakko päästää narusta irti. Mutta ratsastaja oli sinnikäs ja pitkän hinkkaamisen jälkeen portti tuli suoritettua loppuun asti. Siitä jogissa ristille, voltti puomien päällä ja käyntiin siirtyminen ennen puomikujaa. Päässä pysähdys ja peruutus. Tämän Miina suoritti - kuten kisoissakin - paremmin kuin treenatessa! Kaks kolausta tuli, mutta pysyivät sentään puomien sisäpuolella... Sitten kävely kujan läpi ja jogissa pujottelu. Nurkassa voltti ja käynnissä puomille, jossa sidepassia vasempaan. Kuten niissä kisoissakin, kaikki muu meni hyvin paitsi se sidepass-puomi. Miina sähläili joka suuntaan, joten kehotin Janettea tulemaan uudestaan puomille ja suorittamaan tehtävän kunnolla, minkä ratsukko tekikin sitten tällä tokalla yrittämällä.
Tähän loppuun pientä briiffiä mun uusimmista "aluevaltauksista". :) Yks päivä kun Miinalla köpsöttelin kentällä, siinä oli samaan aikaan kolme aloittelijatyttöä, jotka sai vuoron perään ratsastaa Theolla, 6v friisiläisruunalla. Kattelin sitä hevosta ja sen liikkeitä kuola valuen ja juttelin jonkun aikaa sen omistajan Rean kanssa. Lopulta uskalsin kysyä, saisinko kokeilla ratsastaa sillä. Jos noi 1-3v ratsastaneet pärjää sille, ehkä mäkin pärjään. :) Rean vastaus oli että totta kai! Niinpä annoin Miinan tytöille hetkeksi kävelytettäväksi ja kipusin korkealle mustan ratsuni satulaan. Oli hieeeman erilainen humma kuin Miina! Ero oli aika järkky, kun oot just hipsutellut loppuraveja pienellä arabilla ja sitten lähet yrittämään harjoitusravia sen energisen friisin kanssa. :D Ravi oli kyllä vaikea istua ja sympatiat meni täysin tälle yhdelle tytöistä, joka kokemattomuuttaan puristi herkästi reisillä ja Theo kyysäili sitä vähän miten sattuu pitkin kenttää. Ruuna oli kans aika kova ulkoavuille, joiden kanssa saikin olla tarkkana ettei ympyrät veny ihan muodottomiksi. Mutta sen laukka oli mahtava. Todella hienosti pyöri ja tuntui että kolmella askeleella pääsee kentän päästä päähän, niin paljon isompaa se oli kuin mihin oon Miinalla tottunut. Ja sekin mainittakoon, että Theo meni tosi nätisti muotoon sen ihmeemmin pyytämättä, mitä arvostan suuresti. Miinalla se on vielä sellasta nyökkäilyä hetkeks alas ja sit taas pilviä kohti. (;
Theo
mahtava karsinalaatu... joku päivä kuvaan sen tarhassa, sit näätte miten upee se on!
Väiskilläkin ratsastin tässä yks päivä. Siitä joskus kirjottelin, että Irene haluis sille vuokraajan, niin ollaan Janeten kanssa (ja Janeten siskokin) menty sillä sillon tällön. Tää oli mulle vasta toka kerta, eka ilman Irenen valvontaa, joten menin ihan perusjuttuja kentällä. Laitoin varmuuden vuoksi chambonit, kun sillä ekalla kerralla homma meni riekkumiseksi ilman niitä. Loppuverkassa otin ne pois ja Väiski pysyi hyvin muodossa ilmankin, pienen keskustelun jälkeen. :) Laukkaan olin tosi tyytyväinen. Vaikka se oli reipasta, siinä oli hyvä, tasanen tahti ja pystyin keskittymään omaan istuntaani enemmän, koska laukassa se kusee kaikista eniten. Voiskin olla hyvä harjotella Väiskillä tai jollain vielä automaatimmalla laukkaajalla tota istuntaa laukassa enemmänkin. Miina hermostuu helposti, jos mun paino heiluu minne sattuu ja sen kanssa laukatessa tulee keskityttyä enemmän siihen, mitä hevonen tekee. Varsinkin vasempaan siinä laukassa on vielä tekemistä.
