Puhtia laukasta

Sain edelliseen postaukseen Joannalta vinkin aloittaa ratsastus laukasta, kun valittelin että Päikkä alkaa vasta laukan jälkeen olemaan kevyt ja kiva ratsastaa. Tätä siis kokeiltiin tänään, vaihtelun vuoksi koulupenkillä. Alkukäynnit oli pitkät ja reippaat, ennen kuin siihen laukkaan siirryttiin. Ja voi apua miten se tuntui väärältä! Kentällä oli samaan aikaan toinen ratsukko ja meinasin jänistää koko hommasta, kun mietin koko ajan että kääk nyt toi luulee että oon joku hullu tallityttö joka vetää kiitolaukkaa suoraan selkäännousun jälkeen. :D Vaikka eihän se tosiaan ihan noin mennyt ja selkään tuntui, että Päikkä tykkäsi! Nostossa sitä sai tietenkin taas patistaa, mutta kun se laukka nousi, se oli niin vetreä ja tasainen. Molempiin suuntiin mentiin jokunen kierros ja vähän ympyröitä kevyesti taivutellen. Ai että se oli hienoo!

Laukan jälkeen annoin hetken käyntiä palkinnoksi ja sitten humputeltiin harjoitusravissa temponvaihtelua ja voltteja. Nekin sujui kivasti. Sillon koeratsastuksessa yritin muunnella tempoa enkä saanu mitään aikaan, nyt ihan oikeasti tunsin eron ja saavutin sen myös pienillä avuilla. Tämän jälkeen tehtiin ensin käynnissä pohkeenväistöä, sitten ravissa. Joo, tässä Päikkä osoitti taas tahmaisuutensa ja väistöaskeleet oli harvassa, vaikka yritys oli kova. Oikeaan kierrokseen oli jälleen helpompaa.

Loppuun otin vielä laukannostoharjoituksia, jossa siis keskityin vaan siihen noston terävyyteen. Laukkatyöskentely oli siinä alussa niin hyvää, että sitä en lähtenyt enää toistamaan. Portin lähistöllä on aina yhtä jännää, koskaan ei tiedä tyssääkö meno siihen vai tuleeko vaan lisää vauhtia - useimmiten poni kuitenkin jotain keksii. Nostoissa tämä näkyi myös ja yhden kerran tuli sellanen fiilis että hui meinasko tää lähtä viemään mua portista ulos laukalla. Se ajatus tais olla niin ohimenevä, että harjoitus jatkui normaalisti. Ensimmäisistä pohjeavuista Päikkä ei ainakaan mun kanssa vielä nosta, hyvissä nostoissa se toinen kerta riittää. Käytän aina ääntä apuna ja tällä kertaa aloitin "Hop!" käskyn käyttämisen. Joillekin lännenhepoille opetetaan nostamaan laukka tästä käskystä, joillekin esim. imaisuäänestä. Sitäkin olen käyttänyt, ja ravissa naksuttelua. Ääni tuntuu kyllä Päikkää vauhdittavan, ja ravissa ollaan välillä jo "niin pitkällä" ettei sitä tarviikaan. :)

Viimeinen nosto oli niin hieno, että pikkuisten loppuravien jälkeen hyppäsin alas ja palkitsin Päikän loppukäynneillä maastakäsin. Tämmöstäkin metodia oon poiminut muita lännenratsastajia seuraillessa ja olis se varmasti itsellekin miellyttävä helpotus esim. patikkaretkellä kävellä viimenen kilsa ennen taukopaikkaa ilman sitä painavaa rinkkaa.