Kisajännitystä

Jippii, pääsen sittenkin Ursula Turtiaisen western-kurssille 8-9.6! Se oli jo täynnä sillon kun heräsin siihen että hei tonne ois kiva lähtee Päivin ja Miinan mukaan, mutta toiveikkaana pyysin laittamaan mut peruutuspaikkajonoon ja nythän sieltä sit tärppäsi! Osallistun kurssille siis jollain Ursulan makeista hepoista, vaihtoehtojahan löytyy arabista ja quarterista quarabiin. :) Kurssi pidetään Mill Creek Ranchilla ja sen omistajan Ursulan kasvattamalla hevosella oon ratsastellut jokusen kerran ennenkin, kun Napsu-nimistä arabia vuokrailin. :) Nabosta löytyy juttua ekasta postauksestani.

minä ja Napsu viime kesänä

Oppimisen lisäksi ollaan Päivin kanssa lähössä voittamaan - eiku... :D 10.6 on samassa osoitteessa kisat, joten jäähään nurkille koko viikonlopuksi ja käydään heittämässä kisadebyyttimme! Taitaa tosiaan olla sekä mun että Miinan että Päivin ihka ensimmäiset western-kisat. :) Koska ollaan Miinan kanssa vielä vähän uusia toisillemme ja laukka on välillä suuri mysteeri, oon osallistumassa vaan walk&jog-luokkiin, jotka on siis harjoitusluokkia eikä sisällä laukkaa. Lajeina mulla todennäköisesti on trail ja horsemanship. Päivi taas meinaa uskaltaa ihan seuraluokkiin, kun sen kanssa Miinan laukka tuntuu olevan parempi (tai vähemmän riekuntaa), ja lajit käsittääkseni pleasure ja trail. Voisin tähän koostaa taas lyhyesti noita lajeja omin sanoin:

Western Horsemanshipissa mitataan ratsastajan taitoja ratsastaa hevosta näkymättömin, huomaamattomin avuin. 70 % arvostelusta on ratsastajasta ja laji muistuttaa paljolti kouluratsastusta. Radat on huomattavasti enkkupuolta lyhyempiä, esim.: pysähdys tötsälle A, käynnissä tötsälle B, ravissa voltti tötsän ympäri, laukannosto, laukassa tötsälle C, pysähdys, peruutus 4 askelta.

Western trail vastaa tavallaan esteratsastusta, mutta radalla ei koskaan ole hypättäviä esteitä, vaan sellaisia, joita voi maastossa tulla vastaan: portti, silta, erilaiset puomitehtävät väistöineen ja peruutuksineen jne. Edellisessä postauksessa oli aika kattava kuvavalikoima esteitä ja tarkempaa juttua niiden suorittamisesta. Trailissa lähdetään tietystä pistemäärästä (oliko se nyt 70 vai 100) ja vähennetään sitä mukaa kun virheitä tulee. Mulle kompastuskiviä voi olla ohjien nyplääminen/pituuden säätäminen kesken radan ja portti, jos Miina alkaa sählätä. Puomien kolinaa vähän jänskään, mut onneks ei mennä laukkaa, niin ei tarvi pelätä niitä vääriä nostoja. :)

Western pleasuressa puolestaan keskitytään enemmän hevoseen ja luokan voittaa se hevonen, jolla tuomari mieluiten itse ratsastaisi, näin muistaisin lukeneeni jostain. Tarkoitus saada hevonen näyttämään rennolta, tyytyväiseltä ja miellyttävältä ratsastaa: mennään siis hiiiitaaasti ja pää alhaalla - tässä Miinalle haastetta. :D Muista poiketen tää on ryhmäluokka ja hevoset esitetään ratsastaen uralla yhtä aikaa, askellajit ja suunta vaihtuu kun tuomari niin sanoo.

14.5 western-tunnilla otettua matskua 

Olin pyytänyt tän viikon Miina-päivät tähän loppuviikkoon sillä ajatuksella, että jalka siinä vaiheessa kestää ratsastusta. Nojoo, kyllähän se kesti, mutta jätin treenin aika kevyeksi ja jouduin säätämään jalkkareita neljä reikää normaalia pidemmiksi, että sain nilkan kivuttomaan asentoon. Tyhmää? Vähän joo, mutta pakko oli päästä yli viikon tauon jälkeen Miinan selkään treenaamaan ihan perusjutut läpi noita kisoja aatellen. Mentiin sidepassia (väistöä) puomin päällä ja ilman, vaikka vähän epäilen et harjoitusluokassa sitä kuitenkaan trailiin tulee. Sujui hyvin, tosin koko treenin ajan Miina kuikuili viereiselle laitsalle, jolle hänen ystävänsä Riku hyljättiin, kun hain Miinan sieltä töihin. Toisessä päässä kenttää keskittyminen ei ollut juurikaan parempaa, ja kivempaan päähän piti päästä aina äkkiä takasin. Tein paljon siirtymisiä, varsinkin ravista pysähdyksiä ja uudelleen raviin, vähän epäilen että sellasta ainakin tulee horsemanshipissä vastaan. Tein siirtymiset aina kirjaimen kohdalla, sillä sekin on aika kriittistä horsemanshipissä, että tehtävä suoritetaan just nimenomaan siinä missä se ohjelman mukaan kuuluu. Jumppasin laukkalihaksia väistättämällä tötsän ympäri, mutta itse laukkaa otettiin vaan yhet kivat nostot per suunta. En halunnut lähteä hinkkaamaan sitä sillä uhalla että se menee taisteluksi ja mun jalka ei jaksa sitä - ja sekin ettei kisoissa ees tarvita laukkaa. :) Sitä sitten lauantaina lisää, mahdollisesti.