Olen päälle parikymppinen naisen alku, harrastanut ratsastusta enemmän ja vähemmän aktiivisesti lähes koko elämäni. Aluksi ihan ratsastustunneilla ja -leireillä, sittemmin myös itsenäisesti hevosia vuokraillen, mistä päästäänkin tähän päivään tai oikeammin tulevaisuuteen.
Blogin päätähti Miina (sukupostissa Merula) on 8 vuotta täyttävä arabialainen täysiverinen, tamma, ja tuleva vuokrahevoseni. Tällä hetkellä Miina asuu vielä vanhalla tallillaan - turhan kaukana - , joten vuokraaminen alkaa maaliskuun alusta, kun tammukka muuttaa uudelle tallille. :) Miinasta ei valitettavasti ole nyt laittaa yhtään kuvaa tähän postaukseen - itse en ole ehtinyt ottaa ja sukupostista en uskalla lähteä kopsimaan - mutta voisin varmaan lyhyen kuvauksen neidosta kirjoittaa.
Nuoresta iästään huolimatta Miina on hyvin monipuolinen harrasteheppa. Sen toinen vuokraaja menee sillä koulua, hyppää ja maastoilee, kun taas minä ja hevosen omistaja olemme enemmän western-ihmisiä, ja maastoilun lisäksi ratsastamme lännenratsastusta. Miina on siitä onnellinen hevonen, että sillä on ollut varsasta asti sama omistaja huolehtimassa sen hyvinvoinnista. Luonteeltaan tämä tamma on - kuten kaikki arabit ja lähes kaikki tammat - tarvittaessa säpäkkä. Se on äärimmäisen kiltti ja tekee aina parhaansa ihmisen miellyttämiseksi. Ratsastaessa Miina on hyvin herkkä ja vain istuntaa epähuomiossa muuttamalla se saattaa tipauttaa ravista käyntiin, tai laukasta raviin. Laukassa tammalla on vielä tasapainossa hakemista, nostot sujuu ihan nätisti kyllä ja laukka myös pysyy yllä. Kaikissa askellajeissa sillä on minun makuun vielä hyvin paljon liikaa vauhtia, yks monista asioista, mitä sen kanssa täytyy lähteä työstämään. :)
Blogin nimen tarkoitus on varmaan tässä vaiheessa melko hyvin selvillä. Aloitin ratsastuksen niin kuin Suomessa varmasti suurin osa aloittaa, aivan tavallisilla enkkutyylisillä ratsastustunneilla ollessani 7-vuotias. Vasta teininä löysin lännenratsastuksen pariin Hovin Ratsutilan leirillä ollessani ja aluksi kävinkin muutaman kesän yleisleireillä, ennen kuin western-kärpänen pääsi puraisemaan kunnolla ja tänäkin kesänä olen menossa samaiseen paikkaan lännenratsastusleirille. :) Hovilta on lähtöisin myös rakkauteni arabeja kohtaan, jotka ovat upean rodun edustajina nousseet ehdottomiksi suosikeikseni viime vuosina.
Minä ja Ziri Hovin Ratsutilan leirikisojen barrel racing -osiossa 2010
Palatakseni vielä aiheeseen hevosen vuokraaminen, siitä minulla on aiempaa kokemusta parin hevosen verran. Teininä sitä tuli liikuteltua milloin kenenkin heppoja ilman että raha liikkui mihinkään suuntaan, joten niitä en vuokrahepoiksi laske. Viime syksyyn asti vuokrasin 1,5 vuoden ajan pv-tamma Finesse II'ta kerran viikossa. Aluksi hummailin sinkoilustaan surullisen kuuluisan tamman kanssa lähinnä koulua, hyppelin välillä pieniä ja maastoilin. Fineltä kuitenkin löytyi myös lännensatula, ja sen sille puettuani en juuri enkkukamoihin enää koskenutkaan kuin silloin tällöin. Herkän tamman kanssa yhteistyö synkkasi - tuulen suunnasta ja planeettojen asennosta ja parista muusta seikasta riippuen - mutta loppujen lopuksi aloin kaipaamaan elämääni enemmän heppailua kuin vain kerta viikkoon. Olin Finessen ohella käynyt myös länkkäritunneilla, ja kun se loppui yhdessä tallin muun toiminnan kanssa, rupesin etsimään uutta vuokrista.
Länkkäritreeniä Finessellä syksyllä 2010
(kuvaustilannetta varten vaihdoin stetsoniin, ratsastan aina kypärä päässä!)
Ja niin palasin jälleen minulle rakkaan rodun pariin löytäessäni vuokrattavakseni arabiruuna Napoleonin eli Napsun. Se oli entinen estetykki, myöhemmin koulutettu reiningiin. Se oli äärimmäisen kiltti ja kuuliainen hevonen, joka toki koetti mennä sieltä, mistä aita oli matalin, mutta huomautettaessa asiasta korjasi kyllä, ja parisen kertaa ratsastin sillä jopa ilman suitsia (naru kaulalla). Napsu yhdessä omistajansa kanssa opetti minulle ihan hillittömän paljon lännenratsastuksesta ja maastakäsin työskentelystä sen lyhyen puolen vuoden aikana, minkä tätä riemua kesti. Omistajan tilanne muuttui lopulta sen verran, ettei vuokraajalle ollut enää tarvetta - ja jos sellaisen hevosen omistaisin, ratsastaisin minäkin sillä itse joka päivä, jos vain ehtisin. :)
Napsu loppukesästä 2011
Mikäli heräsi kommentteja, kysymyksiä, ideoita, vastailen mielelläni! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ja kehitysideat otetaan aina ilolla vastaan! :)