31. toukokuuta 2013

Riekkumiskuvia


Yksi monitoimiponin monista harrastuksista: levitaatio!

Näin viimeisen kouluviikon kunniaksi päätin sitten sairastaa ihan huolellisen poskiontelotulehduksen, jonka takia se kouluviikko oli hyvin lyhyt enkä pääse tallille tämän viikon aikana ollenkaan. Joka tapauksessa, nyt vihdoin alkoi kesäloma ja sitä juhlistan näillä Klaaran pirteillä kesäpomppukuvilla, jotka jäivät jemmaan yhdeltä palloilukerralta. Nauttikaa ja mahtavaa kesää kaikille! :)











29. toukokuuta 2013

Uusi aluevaltaus: koira




Minulla on nyt hoitokoira, Benny. Hän on iältään 1v 8kk, leikattu seropiuros. Sopiva sekoitus ainakin saksanpaimenta, ajokoiraa, pystykorvaa... Kaikin puolin iloinen ja ystävällinen kaveri.

Löysin Bennyn netistä siskoni Katjan suositteleman palvelun kautta. Katjallakin on nykyään vakituinen hoidokki, pinserinarttu Tina. Alunperin rekkasin tendea.fi'hin ihan vaan kokeillakseni kepillä jäätä. Ajattelin että voisin tehdä jotain kissanhoitokeikkoja taskurahan saamiseksi, kun en tee kesätöitä. Ajatuksissa ei siis ollut koiranhoito läheskään päälimmäisenä, sillä koirista on hyvin vähän kokemusta. Jotenkin päädyin ruksaamaan myös sen Koirat-kohdan profiilistani, sekä  kohdan "Lähetä automaattinen hakemus kaikille sopiville lemmikinomistajille". Ja sitten autuaasti unohdin koko nettisivun.

Yhtenä päivänä tuli sähköpostia, että "Sinulle on uusi viesti Tendea.fi'ssä". Viestissä Kirsi kiitti hakemuksestani ja kyseli minua ottamaan koiransa Bennyn hoitoon lauantaiksi. Ajattelin että mitäs tässä menettää, soitin Kirsille, kävin tapaamassa häntä ja Bennyä alkuviikosta, jolloin päätin että kyllä mä tuon leppoisan kaverin voin huomaani ottaa päiväksi. Ajatuksena oli, että jos meillä synkkaa, voisin Bennyn kanssa hengailla jatkossakin tarpeen mukaan, ja niinhän siinä sitten kävi. :)

Kirsi toi Bennyn mun luo aamulla ja aamupäivän aikana näytin sille kissat - ne oli hirveän kiinnostavia, potentiaalisia leikkikavereita, kun taas kissojen mielestä Benny aikoi tappaa ne. Niinpä laitoin kissoille ruuat, lelut ja hiekkalaatikon makkariin, ja oven kiinni. Koristelin kaverin tilauskakun loppuun, koira jaloissani hyörien ja kun kakku oli noudettu, lähdettiin tallille. Jäin bussista pois pari kilometriä etukäteen, että Benny pääsee kävelemään energiaansa pois ennen kuin kohtaa lisää uusia tuttavuuksia. Omistajan mukaan se ei todennäköisesti ole koskaan aiemmin tavannut kissoja eikä hevosia, mutta minulle näytettiin vihreää valoa, kun sanoin että mielelläni molempia eläinlajeja sille esittelen.




Kuulin myöhemmin Kirsiltä, että Benny haukkuu silloin kun se on epävarma. No, hevoset nähdessään se huuto sitten alkoi ja mitä kauempana sai niistä olla - paitsi jos joutui olemaan yksin niin ei sekään kiva juttu ollut - sitä helpompaa oli ja kävin aina palkkaamassa poitsun hiljaa olemisesta. Suurimman osan ajasta pidin Bennyn kiinni, välillä vähän kävelytin ettei ois niin tylsää, ja sitten takasin varjoon vesikupin viereen. Klaaran kanssa palloteltiin, mistä kirjoitin edellisessä postauksessa, eikä se olisi onnistunut koiran talutin toisessa kädessä. Loppua kohden Bennykin rauhoittui ja äkkiä meillä hurahti 2,5 h tallilla.




Jo bussissa meno rauhoittui ja kun kotiin päästiin, koira vetäisi oikoselleen lattialle ja silmät kiinni. Hyvin väsytetty siis! Välillä se kävi vaihtamassa nukkumapaikkaa parvekkeen matolle, sohvalle... Mut eipä jaksanut enää kauheasti inistä kissojen peräänkään. Kissat puolestaan ei mukamas pelänneet niin paljon, että ois tarvinnut pitää makkarin ovea kiinni. Niilo hyppi kahvaan ja jouduin välillä vaihtelemaan Bennyn vessaan, kissat parvekkeelle, Bennyn olkkariin. Ja hetken päästä Benny takaisin vessaan, kissat makkariin, Benny parvekkeelle, kissat olkkariin... Välillä näytin niitä toisilleen, Benny hihnassa, mutta oli liian jännä tilanne että olisi voinut edes harkita jättää niitä samaan tilaan. 




Illalla käveltiin vielä vajaa 2 kilometriä lähimmälle koirapuistolle, jossa Benny pääsi leikkimään samankokoisen ja -ikäisen huskynartun kanssa. Niillä oli niin hauskaa keskenään, MIKSI en ottanut KAMERAA!! Ens kerralla sitten. Olisin halunnut itsekin jäädä koirikseen juttelemaan mukavien ihmisten kanssa ja seuraamaan koirien leikkejä, mutta jouduin jättämään hyvästit ja poistumaan metroon. Vein Bennyn samaa matkaa takaisin omistajansa kotiin, koirapuisto kun on kätevästi metroaseman lähettyvillä. Metron jälkeen bussia ootellessa Benny sai ainakin kolme uutta ystävää, se oli niin nätti että kaikkien oli pakko päästä rapsuttelemaan sitä. Ja varsinkin kun se näyttää aina siltä että "Jee, ihminen! Ollaan ystäviä!" Julkisissa se kulki erittäin mallikkaasti ja enää tässä vaiheessa iltaa ei jaksanut kauheasti vetää hihnassakaan. Siihen nähden että olen sille täysin uusi ihminen, Benny totteli mua tosi hyvin, istui, antoi tassua, kulki sivulla... Päivän päätteksi vein siis koiran kotiinsa ja takaisinpäin bussia ootellessa jäin vielä rupattelemaan Kirsin ja hänen miehensä kanssa päivän kulusta sekä muusta mukavasta.

Ja se tunne, kun istahdin bussiin ilman Bennyä. Kävelin kotiovelle ilman hihnaa kädessäni. En osannut kuvitella, että minä, joka koen itseni ei-koiraihmiseksi, tuntisi olonsa näin tyhjäksi. Näköjään jo 12 tunnissa ihminen tottuu ja ehtii jopa kiintymään. Tässä kohtaa ei voi muuta kuin ylistää Bennyn mahtavaa luonnetta. En usko että mikä tahansa koira olisi tämän vaikutuksen minuun voinut tehdä. :) Toivottavasti näemme pian!




28. toukokuuta 2013

Klaaran kuulumiset

Perhe ja perhehevonen elementissään

Klaaralla oli eilen syntymäpäivä, onnea poni 3 vee! :)

Lauantaina ponilla oli raspaus. Kuten kuvasta näkyy, Klaara rauhoitettiin ja vaikutus kesti jonkun aikaa. Harvinainen tilaisuus päästää Toukokin mukaan puuhailemaan (kuvan taapero). Klaaran suusta löytyi sitä sun tätä, joten saatiin viikon kuolaintauko. Tarkoitus oli ratsastaa seuraavana päivänä, mutta päädyttiin sitten treenaamaan palloilua lisää, sekä la että su. Klaara on oppinut tosi nopeasti palloilun salat ja olen alkanut vaatia siltä kunnon tönäisyä (palkan saa vasta kun pallo liikahtaa selvästi, pelkkä turvalla pusuttelu ei riitä). Samoiten vaadin keskittymistä palloon (ajan pois jos meinaa mennä syömään), vähän kokeillaan jo kuljettamista ja pallon seuraamista, sekä sitä että Klaara etsisi pallon luo vaikka en itse seisoisi pallon vieressä. Sekin toimi yllättävän hyvin! Poni tiesi, että vaikka leipäkäsi ei ole tässä nyt, se tulee paikalle heti kun tönäisen palloa. Meidän palloiluharrastus on innostanut myös Miksun ja Mohan mukaan kokeilemaan, ja tässä onkin lauantaisia kuvia, kun päästettiin tarhakaverit yhdessä palloilemaan. Klaara tosin oli sitä mieltä, että pallo on vain ja ainoastaan hänen, Moha voi painua ***. :D 

Huomenna olis taas Klaara-päivä maastakäsin, itekseen. Ajattelin pitää tällä kertaa breikkiä palloilusta, vaikka Klaara siitä kovin tykkääkin, mut että olisi monipuolisempaa tekemistä välillä. Mellu sen kanssa oli jotain temppurataa jo tehnyt, ajattelin kokeilla rakentaa vähän trail-esteitä ja katotaan mitä poni niistä tykkää. Seuraavalla viikolla hyppään taas satulaan, nyt jo odotan innolla. :)
















23. toukokuuta 2013

Palloiluvideo

Kannattaa katsoa Youtubessa HD'na!

Kuten lupasin, maanantaina palloiltiin lisää. Klaara oli hyvällä tuulella ja sillä oli selvästi hauskaa. Niin oli mullakin, nauroin välillä ponin tempauksille niin kovaa että kameran mikki otti sen äänen kentän toiselta laidaltakin. :) Olin siis yksin, niin jätin kameran kuvaamaan meidän hyörintää kentällä parista kuvakulmasta, lopuksi kuvailin vähän itsekin. Kentän laidoilla kasvava ruoho houkutteli Klaaraa vähän turhan paljon, mikä näkyy videolla, mutta tuo siihen lähinnä huumoriarvoa. :)

Kekkaloin kentällä kypärä päässä, kun olin ekaa kertaa ponin kanssa vapaana kentällä enkä tiennyt miten se siellä käyttäytyy. Muutenkin oon edelleen hoitanut sitä lähes aina pää suojattuna, varmuuden vuoksi. Ja vaikka tällä kertaa kentällä meni hyvin, tallikäytävälle kiinni laittaessa se piru puski päälle aivan surutta, tyylillä "minä näin ruohoa, menenkin sinne, moikka!" Eikä siinä rautaporsaassa näyttänyt tuntuvan ollenkaan, kun läppäsin ryntäille niin että mua sattu kämmeneen...

Ja ennen kuin mun blogi linkataan ht.nettiin otsikolla "hevostenhakkaaja", korostan että minä en hevosta lyö päivittäisessä käsittelyssä tai koulutustilanteessa. Vain ja ainostaan todellista kurinpalautusta vaativassa tilanteessa, kun hevonen käyttäytyy vaarallisesti (muusta syystä kuin säikähdyksestä, siitä en tietenkään rankaise) eikä kuuntele ihmisen antamia muita apuja. Mutta ajauduin taas aiheesta. Edes tämä fyysinen vastustelu ei Jyrä-Klaaraa pysäyttänyt, vaan mun täytyi alkaa taluttaa sitä ja viedä se takaisin käytävälle. Ens kerralla otetaan raippa avuksi, mitä se yleensä ymmärtää totella niin hyvin ettei tarvitse käyttää ollenkaan. Läsnäolo riittää.

Mutta älkää miettikö näitä synkkyyksiä nyt, nauttikaa videosta ja kommentoikaa mitä tykkäsitte! :)



19. toukokuuta 2013

Pomppuja satulan kera



Ja tässä tulee lisää kuvia & asiaa eiliseltä. Oltiin siis Lauran kanssa yhdessä tallilla, mukana myös Lauran lapsista nuorin ja vanhin. Aloitettiin niillä edellisen postauksen palloiluharjoituksilla, sen jälkeen harjattiin ja satuloitiin poni. Nyt en tajunnut ottaa pelkästään siitä uudesta satulasta yhtään kuvaa. Eikä se näissä ratsastuskuvissa paljon näy, kun on mun peballe vähän pieni, mutta Klaaralle sopiva. Ei se tosin selkään tunnu mitenkään huonolta, aika mukava penkki matkustaa!

Kentälle kävi Mimosa 9v pystyttämässä ihan yksin (voimanainen jo nyt!) kaksi pientä "estettä", korotettuja puomeja paremminkin. Tehtävää selkeytettiin asettamalla toiset puomit sivuille, muodostamaan neliö. Ollaan huomattu, että puomit selkeyttää Klaaralle asioita todella paljon ja se tekee mielellään, kun ymmärtää nopeasti mitä tehtävässä kuuluu tehdä. Huomattavasti vaikeampaa olisi paahtaa pelkkää uraa pitkin tai hinkata voltteja (ainakin ilman mitään tötsiä). 

Tällä kertaa oltiin luottavaisia ja päätettiin aloittaa ihan ilman taluttajaa. Nousin pihassa selkään ja ratsastin Klaaran kentälle, Laura lapsineen tuli perästä. Pieniä tuijotteluita ja steppailuja läpikäytiin, osittain kuskin omasta sekoilusta johtuen, mutta me mentiin niin kuin oltais menty vuosia ja alkukäynnitkin käppäiltiin ihan omatoimisesti pitkin kenttää, muutamin pysähdyksin ja käännöksin.


Kun kenttä oli taas katsastettu ja todettu turvalliseksi (paitsi yllä kuvassa oleva pitkä sivu, mutta lähinnä toisesta suunnasta, näin päin ei ollut hätää), lähdettiin tulemaan puomeja. Mentiin käynnissä pari kertaa, sen jälkeen ravissa, ja koko ajan sillä ajatuksella että ravi tai laukka ei haittaa, jos Klaara itse sitä haluaa mennä. Se on tehnyt ravipuomeja useamman kerran ja nyt heti ekalla käyntikierroksella sen askel reipastui välittömästi, kun tajusi että mennään puomit. Klaara menee niitä selkeästi mielellään, ihan innostuu saamastaan tehtävästä ja aina lopussa tietenkin kiitos seisoo - eli Mimosa namipala kädessään. 




Vaihdettiin välillä suuntaa parikin kertaa ja nostettiin puomeja vähän. Mitä enemmän mentiin, sitä enemmän Klaara innostui lähtemään itse raviin ja askelkin oli hetkittäin reipas ihan pyytämättä! Näitä alla olevia kuvia ja raviaskelta niissä voi verrata esimerkiksi tämän postauksen kuviin, joissa tikitellään vielä ihan avutonta ravia, ajatuksella että riittää kun se nousee. Nyt halutaan jo sitä askelta ja aika paljon helpompi vaatiakin, kun istuu tukevasti satulassa. :)



Viimeisen kerran kun mentiin puomit, tultiin reippaalla ravilla ja wuhuu, laukkahyppy! Se laukka tyssäsi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, ja toinen este jännitti niin paljon, että mentiin se stopin kautta käynnissä. Siitä huolimatta tähän oli hyvä lopettaa, oikein tyytyväisiä oltiin ja nyt se laukka alkaa pyöriä vähän itse kunkin mielessä, josko sitä pian päästäisiin kokeilemaan... :) Jännittää, hyvällä tavalla! 

Alla äsken mainitut vikat hypyt:



Klaara käppäili jokusen kierroksen käynnissä, sitten laitettiin Mimosa selkään. Alkuun Laura talutteli, sitten minä. Samoja juttuja, vähän ravia, mutta puomit käynnissä. Niilläkin Klaara jälleen intoutui ja pari kertaa mentiin reippaastikin. Mimosakin pääsi hyppäämään ekaa kertaa omalla ponillaan. :) Se on kyllä sitkee tyttö, Klaaralla alkoi vähän liikaakin kavioita poltella ja pukitteluksihan se meni. Mutta pieniä ne on ja Mimosa pysyi hienosti kyydissä, taas. En ollut kyllä itse noin tehokas rodeoratsastaja tuon ikäisenä!


Lopuksi päästettiin Klaara ruohotarhaan syömään vähäksi aikaa, ennen kuin pääsi talliin nukkumaan. Kyllä, nää kuvat on otettu joskus kahdeksan aikaan illalla. Pitkän talven jälkeen tuntuu ihan uskomattomalta voida kuvata ja ylipäätään harrastaa hevosten kanssa sellaiseen aikaan - niin että tarkenisi t-paidassa ja shortseissa!  Kesä olet ihan mahtava, älä mene koskaan pois.





Palloilua


Tästä päivästä tuli niiiiin paljon kuvia ja kerrottavaa, että teen suosiolla kaksi postausta. Tämä ensimmäinen esittelee Klaaran uuden ystävän ja harrastuksen: jumppapallon! Oon jo monen vuokrahevosen kohdalla miettinyt, että ostan joskus jumppapallon ja koitan opettaa hepsun pelaamaan sillä. Lauran kanssa pallo tuli puheeksi jo tokalla Klaara-kerralla ja oli yhtä innoissaan ideasta kuin minäkin. Nyt sitten vihdoin sain marssittua Tarjoustaloon ja törsäsin huikeat 9 euroa tähän uuteen leluumme. Pallon mukana tullut pumppu vaikutti alkuun ihan onnettomalta, mutta yllättävää kyllä se toimi kuten pitikin eikä pallon täyttämiseen mennyt kuin pikkuhetki! Plussaa myös siitä, että pallon saa 5 eri värissä ja kahdessa eri koossa. Tämä meidän on pirteä keltainen ja suurempi eli 75 cm. 

Mun pitkän ajan tavoite Klaaran kanssa on, että se oppisi tykkäämään pallon tuuppimisesta niin paljon, että sen kanssa voisi pelata hevosjalkapalloa ratsain sekä toki leikkiä yhdessä maasta käsin. Tarkoitus on tarjota hauskaa yhteistä tekemistä ja mukavaa vaihtelua tavallisempiin ratsuhevosen asioihin, mitä Klaara koko ajan opettelee (kuten ehkä pian tulevaisuudessa laukannosto!). 

Lyhyen ajan eli tämän päivän tavoite oli saada poni koskemaan palloa. Alkuun pumppauksesta lähtevät kimakat äänet saivat parivaljakon hermoilemaan tarhassaan ja kun lähestyin pallon kanssa, raukkojen oli pakko paeta ja ravailivat ympäri tarhaa. Siinä vaiheessa kun sain kameran käteen oli meno rauhoittunut intensiiviseen tuijotteluun. 



Kun tilanne rauhoittui ja Klaara uskalsi tulla hakemaan leipää tarhan reunalta, vaikka pallo oli mun vieressä, uskalsin edetä totuttamisessa ja livahdin tarhaan. Alkuun herrasväki oli tietenkin että oumaigaad, toit sen tänne!! Mutta melkosen nopsaan huomasivat, että pallo + Hanna = leipää. Moha, joka oli hepsuista epäluuloisempi, uskalsi sekin tulla ihan kosketusetäisyydelle hakemaan palkkion. Sen enempää en häneen keskittynyt, vaan pelkästään Klaaraan. 



Klaara on ihan mieletön oppimaan! Leipä ja kehut saa sen hoksaamaan todella nopeasti, mitä siltä halutaan ja tekee mielellään lisää, kun sen kerran hoksaa. Meidän palloiluhetki kesti noin 10 minuuttia ja siinä ajassa Klaara oppi tuuppaamaan palloa välillä etujalalla, välillä turvallaan. Seisoin vaan paikoillani, pitelin palloa edessäni ja odotin että leipä alkaa kiinnostaa tarpeeksi - kun edellinen pala oli nielaistu, seuraavan hankkimiseen ei kauan mennyt. Tähän voisi tulevaisuudessa kehittää ääniavun, esim. "pallo" tai "koske", mitä alkaa käyttää aina kun poni sattuu tekemään oikein ja sitä kautta opettaa se koskemaan palloa käskystä.

Tätä aion ehdottomasti treenata lisää heti maanantaina uudestaan. Sit päästän Klaaran kentälle vapaaksi, siellä pallo pysyykin paremmin kun ei olla niin mäkisessä maastossa kuin tarhassa, ja katsotaan miten pitkälle heppafutisurallamme seuraavaksi päästään!








16. toukokuuta 2013

Uutta ja jännää




Klaaran toimittaman "tyrmäyksen" (kuten tallilla muut sitä tapaturmaa kutsuvat) jälkeen on ollut rauhallisempaa - ja turvallisempaa. Hoidan nykyään Klaaraa aina kypärä päässä, vaikka vain harjaisin, syöttelisin ja varsinkin kun talutan. Ei siitä ainakaan haittaa ole ja kun se päälaki on vieläkin kosketusarka, ei kannata ottaa riskiä että samantien uudestaan tärähtäisi. 

Myös muut tallilaiset on olleet tosi sympaattisia, kyselleet vointia ja miten pärjään ton "villikon" kanssa. :) Pienessä porukassa kaikki tietää kaiken ja se on ihan hyvä asia. Tykkään kovasti tosta porukasta just siks kun se on pieni ja kaikki hirmu mukavia tyyppejä. 

Sitten niihin otsikon lupaamiin uutuuksiin: Klaaralla on uusi tarhakaveri - ja satula! Hieeeman ärsyttää ettei siitä ole nyt yhtään kuvaa, sillä se satulan kokeilu meni älyttömän hyvin ja ekaa kertaa ravailin Klaaralla pitkiä pätkiä ilman taluttajaa reipasta liikettä! Aikasemmin sen ravisiirtymiset on olleet pikkupikku tikitystä, nyt vaadittiin ihan ravia ja todella hienosti se löytyi, ottaen huomioon ettei olla aiemmin pyydetty. No, onneksi lauantaina on taas ratsastuspäivä ja sitten lupaan änkeä kameran Lauralle kouraan!




Viime sunnuntaina 15-vuotias ruunaherra Moha kotiutui meidän tallille ja pääsi heti Klaaran kanssa yhdessä tarhailemaan. Mohaa kävin kokeilemassa edellisellä tallillaan, kun kuulin että joudun Päikästä luopumaan, mutta päädyin kuitenkin Klaaraan. Silloisia mietteitä molemmista hepsuista tässä postauksessa

Kaverukset tulevat hyvin toimeen - vähän liiankin hyvin. Klaara ei ole niin pahasti Mohan perään, osaa olla yksinkin jos tarhaan jää ja lähtee ihan hyvällä mielellä aina töihin. Mutta ruunaparan sydän tuntuu särkyvän joka kerta kun hänen ihastuttava nuorikkonsa lähtee luotansa. :( Eiköhän hänkin siitä rauhoitu, muut heppaset tuolla tallilla on niin lunkeja tyyppejä että olivat maastossakin vaan mennä mollottaneet eteenpäin vaikka Mohiksella oli ihan omat jutut ja huolenaiheet. Äkkiä nekin unohtuu, kun kaverit ei turhia ressaa. :)

Mohan käsitys edustamisesta oli hetkittäin vähän omaperäinen...