Uusi aluevaltaus: koira

Minulla on nyt hoitokoira, Benny. Hän on iältään 1v 8kk, leikattu seropiuros. Sopiva sekoitus ainakin saksanpaimenta, ajokoiraa, pystykorvaa... Kaikin puolin iloinen ja ystävällinen kaveri.

Löysin Bennyn netistä siskoni Katjan suositteleman palvelun kautta. Katjallakin on nykyään vakituinen hoidokki, pinserinarttu Tina. Alunperin rekkasin tendea.fi'hin ihan vaan kokeillakseni kepillä jäätä. Ajattelin että voisin tehdä jotain kissanhoitokeikkoja taskurahan saamiseksi, kun en tee kesätöitä. Ajatuksissa ei siis ollut koiranhoito läheskään päälimmäisenä, sillä koirista on hyvin vähän kokemusta. Jotenkin päädyin ruksaamaan myös sen Koirat-kohdan profiilistani, sekä  kohdan "Lähetä automaattinen hakemus kaikille sopiville lemmikinomistajille". Ja sitten autuaasti unohdin koko nettisivun.

Yhtenä päivänä tuli sähköpostia, että "Sinulle on uusi viesti Tendea.fi'ssä". Viestissä Kirsi kiitti hakemuksestani ja kyseli minua ottamaan koiransa Bennyn hoitoon lauantaiksi. Ajattelin että mitäs tässä menettää, soitin Kirsille, kävin tapaamassa häntä ja Bennyä alkuviikosta, jolloin päätin että kyllä mä tuon leppoisan kaverin voin huomaani ottaa päiväksi. Ajatuksena oli, että jos meillä synkkaa, voisin Bennyn kanssa hengailla jatkossakin tarpeen mukaan, ja niinhän siinä sitten kävi. :)

Kirsi toi Bennyn mun luo aamulla ja aamupäivän aikana näytin sille kissat - ne oli hirveän kiinnostavia, potentiaalisia leikkikavereita, kun taas kissojen mielestä Benny aikoi tappaa ne. Niinpä laitoin kissoille ruuat, lelut ja hiekkalaatikon makkariin, ja oven kiinni. Koristelin kaverin tilauskakun loppuun, koira jaloissani hyörien ja kun kakku oli noudettu, lähdettiin tallille. Jäin bussista pois pari kilometriä etukäteen, että Benny pääsee kävelemään energiaansa pois ennen kuin kohtaa lisää uusia tuttavuuksia. Omistajan mukaan se ei todennäköisesti ole koskaan aiemmin tavannut kissoja eikä hevosia, mutta minulle näytettiin vihreää valoa, kun sanoin että mielelläni molempia eläinlajeja sille esittelen.

Kuulin myöhemmin Kirsiltä, että Benny haukkuu silloin kun se on epävarma. No, hevoset nähdessään se huuto sitten alkoi ja mitä kauempana sai niistä olla - paitsi jos joutui olemaan yksin niin ei sekään kiva juttu ollut - sitä helpompaa oli ja kävin aina palkkaamassa poitsun hiljaa olemisesta. Suurimman osan ajasta pidin Bennyn kiinni, välillä vähän kävelytin ettei ois niin tylsää, ja sitten takasin varjoon vesikupin viereen. Klaaran kanssa palloteltiin, mistä kirjoitin edellisessä postauksessa, eikä se olisi onnistunut koiran talutin toisessa kädessä. Loppua kohden Bennykin rauhoittui ja äkkiä meillä hurahti 2,5 h tallilla.

Jo bussissa meno rauhoittui ja kun kotiin päästiin, koira vetäisi oikoselleen lattialle ja silmät kiinni. Hyvin väsytetty siis! Välillä se kävi vaihtamassa nukkumapaikkaa parvekkeen matolle, sohvalle... Mut eipä jaksanut enää kauheasti inistä kissojen peräänkään. Kissat puolestaan ei mukamas pelänneet niin paljon, että ois tarvinnut pitää makkarin ovea kiinni. Niilo hyppi kahvaan ja jouduin välillä vaihtelemaan Bennyn vessaan, kissat parvekkeelle, Bennyn olkkariin. Ja hetken päästä Benny takaisin vessaan, kissat makkariin, Benny parvekkeelle, kissat olkkariin... Välillä näytin niitä toisilleen, Benny hihnassa, mutta oli liian jännä tilanne että olisi voinut edes harkita jättää niitä samaan tilaan. 

Illalla käveltiin vielä vajaa 2 kilometriä lähimmälle koirapuistolle, jossa Benny pääsi leikkimään samankokoisen ja -ikäisen huskynartun kanssa. Niillä oli niin hauskaa keskenään, MIKSI en ottanut KAMERAA!! Ens kerralla sitten. Olisin halunnut itsekin jäädä koirikseen juttelemaan mukavien ihmisten kanssa ja seuraamaan koirien leikkejä, mutta jouduin jättämään hyvästit ja poistumaan metroon. Vein Bennyn samaa matkaa takaisin omistajansa kotiin, koirapuisto kun on kätevästi metroaseman lähettyvillä. Metron jälkeen bussia ootellessa Benny sai ainakin kolme uutta ystävää, se oli niin nätti että kaikkien oli pakko päästä rapsuttelemaan sitä. Ja varsinkin kun se näyttää aina siltä että "Jee, ihminen! Ollaan ystäviä!" Julkisissa se kulki erittäin mallikkaasti ja enää tässä vaiheessa iltaa ei jaksanut kauheasti vetää hihnassakaan. Siihen nähden että olen sille täysin uusi ihminen, Benny totteli mua tosi hyvin, istui, antoi tassua, kulki sivulla... Päivän päätteksi vein siis koiran kotiinsa ja takaisinpäin bussia ootellessa jäin vielä rupattelemaan Kirsin ja hänen miehensä kanssa päivän kulusta sekä muusta mukavasta.

Ja se tunne, kun istahdin bussiin ilman Bennyä. Kävelin kotiovelle ilman hihnaa kädessäni. En osannut kuvitella, että minä, joka koen itseni ei-koiraihmiseksi, tuntisi olonsa näin tyhjäksi. Näköjään jo 12 tunnissa ihminen tottuu ja ehtii jopa kiintymään. Tässä kohtaa ei voi muuta kuin ylistää Bennyn mahtavaa luonnetta. En usko että mikä tahansa koira olisi tämän vaikutuksen minuun voinut tehdä. :) Toivottavasti näemme pian!