Palloilua

Tästä päivästä tuli niiiiin paljon kuvia ja kerrottavaa, että teen suosiolla kaksi postausta. Tämä ensimmäinen esittelee Klaaran uuden ystävän ja harrastuksen: jumppapallon! Oon jo monen vuokrahevosen kohdalla miettinyt, että ostan joskus jumppapallon ja koitan opettaa hepsun pelaamaan sillä. Lauran kanssa pallo tuli puheeksi jo tokalla Klaara-kerralla ja oli yhtä innoissaan ideasta kuin minäkin. Nyt sitten vihdoin sain marssittua Tarjoustaloon ja törsäsin huikeat 9 euroa tähän uuteen leluumme. Pallon mukana tullut pumppu vaikutti alkuun ihan onnettomalta, mutta yllättävää kyllä se toimi kuten pitikin eikä pallon täyttämiseen mennyt kuin pikkuhetki! Plussaa myös siitä, että pallon saa 5 eri värissä ja kahdessa eri koossa. Tämä meidän on pirteä keltainen ja suurempi eli 75 cm. 

Mun pitkän ajan tavoite Klaaran kanssa on, että se oppisi tykkäämään pallon tuuppimisesta niin paljon, että sen kanssa voisi pelata hevosjalkapalloa ratsain sekä toki leikkiä yhdessä maasta käsin. Tarkoitus on tarjota hauskaa yhteistä tekemistä ja mukavaa vaihtelua tavallisempiin ratsuhevosen asioihin, mitä Klaara koko ajan opettelee (kuten ehkä pian tulevaisuudessa laukannosto!). 

Lyhyen ajan eli tämän päivän tavoite oli saada poni koskemaan palloa. Alkuun pumppauksesta lähtevät kimakat äänet saivat parivaljakon hermoilemaan tarhassaan ja kun lähestyin pallon kanssa, raukkojen oli pakko paeta ja ravailivat ympäri tarhaa. Siinä vaiheessa kun sain kameran käteen oli meno rauhoittunut intensiiviseen tuijotteluun. 

Kun tilanne rauhoittui ja Klaara uskalsi tulla hakemaan leipää tarhan reunalta, vaikka pallo oli mun vieressä, uskalsin edetä totuttamisessa ja livahdin tarhaan. Alkuun herrasväki oli tietenkin että oumaigaad, toit sen tänne!! Mutta melkosen nopsaan huomasivat, että pallo + Hanna = leipää. Moha, joka oli hepsuista epäluuloisempi, uskalsi sekin tulla ihan kosketusetäisyydelle hakemaan palkkion. Sen enempää en häneen keskittynyt, vaan pelkästään Klaaraan. 

Klaara on ihan mieletön oppimaan! Leipä ja kehut saa sen hoksaamaan todella nopeasti, mitä siltä halutaan ja tekee mielellään lisää, kun sen kerran hoksaa. Meidän palloiluhetki kesti noin 10 minuuttia ja siinä ajassa Klaara oppi tuuppaamaan palloa välillä etujalalla, välillä turvallaan. Seisoin vaan paikoillani, pitelin palloa edessäni ja odotin että leipä alkaa kiinnostaa tarpeeksi - kun edellinen pala oli nielaistu, seuraavan hankkimiseen ei kauan mennyt. Tähän voisi tulevaisuudessa kehittää ääniavun, esim. "pallo" tai "koske", mitä alkaa käyttää aina kun poni sattuu tekemään oikein ja sitä kautta opettaa se koskemaan palloa käskystä.

Tätä aion ehdottomasti treenata lisää heti maanantaina uudestaan. Sit päästän Klaaran kentälle vapaaksi, siellä pallo pysyykin paremmin kun ei olla niin mäkisessä maastossa kuin tarhassa, ja katsotaan miten pitkälle heppafutisurallamme seuraavaksi päästään!