31. elokuuta 2013

Maastoilua Janakkalassa


Anni & Före sekä minä & Chili

Elokuun alussa kävin taas visiteeraamassa ystävääni Annia ystäväni Roosan kanssa. Annin perheen hevonen Före (tuttu mm. tästä postauksesta) asusteli tämän kesän heidän tuttavaperheen Chili-tamman kaverina, Chilin kotitallilla. Niinpä suuntasimme auton keulan kohti tätä tallia ja perillä varustimme kaksikon maastolenkkiä varten.

Kuvat ovat kaikki Roosan ottamia, kiitokset kuvista ja pisteet siitä että jaksoi melkein 2h kävellä meidän perässä!

Maastosta voisin mainita että Chili oli aivan mahtava uusi tutttavuus! Tammalla oli ikää jo 23v eikä se tuntunut missään. Se kipitteli menemään ilman kenkiä ja kuolaimia, hackamoreilla, kuuliaisesti ja rauhallisesti. Chili oli tosi herkkä, miellyttävä, teki just niin kuin sanoin, silloin kun niin sanoin. Laukkapätkillä vauhtia piisasi, silti koko ajan oli tamma hallinnassa ja valmis hidastamaan pyynnöstä. Ei ottanut liikaa kuumaa toisesta hevosesta eikä hermostunut, kun Anni ja Före lähti yksin pellolle ravailemaan. En viitsinyt lähteä perään, kun arvasin mitä siinä voisi käydä - ja kävikin. Före meni poispäin hienoa, pitkää ravia, sitten tuli käännös takaisin päin ja täyttä laukkaa kohti kotia ja odottamaan jäänyttä Chiliä. Tässä vauhdissa Anni tupsahti pois kyydistä, onneksi ei kuitenkaan sattunut mitään kummallekaan. Sitten vaan Före kiinni, Anni takas kyytiin ja matka jatkui hyvässä järjestyksessä koko loppureissun.













29. elokuuta 2013

Kuvia ja fiiliksiä Klaarasta



Tässä postauksessa esittelen loput Annin ottamista kuvista heinäkuun lopulta. Ensimmäinen erä löytyy tästä postauksesta. Samalla ajattelin tehdä pientä päivitystä Klaaran ja mun tämänhetkisistä kuvioista.

Oltiin siis palloilemassa kentällä tuo yksi perjantai ennen arabinäyttelyitä, ja Anni oli mukana tallilla. Olin pitänyt jonkin verran taukoa palloilusta ja tehnyt enemmän seuraamisharjoituksia vapaana, jonka seurauksena tämä seurallinen poni oli kiintynyt ajatukseen kulkea turpa minun takataskussani kiinni. Palloillessa vaadin siltä välillä itsenäistä toimintaa, pitää irrota pois mun luota ja mennä pallolle. Seuraamisessa Klaara oli oppinut, että minulta saa palkkaa, kun pysyy lähellä. Miksi siis juosta pallon perään? Saa sieltäkin, mutta helpompi vaan jäädä ihmisen luo.

Niinpä meidän harjoitukset oli alkuun vähän haparoivia ja kiinnostus palloa kohtaan melko vähäistä, mutta tuli sentään muutama kiva tilannekuva:












Ja kuten kuvista näkee, poni on ihan tyytyväisen oloinen, eikö? No, mitä pidemmän aikaa treenattiin, sitä vastahakoisemmaksi pallon luo hakeutuminen muuttui ja Klaaraa alkoi silminnähden ärsyttää se, että ajan sen pois luotani. Ja lopulta se ärtymys purkautui ns. raivokohtauksena, jossa Klaara jäi paikoilleen hyppimään, heittelemään takapäätään ilmaan mua kohti kerta toisensa jälkeen. Ja mitä minä tein? Hermostuin. Aloin huutaa ja läiskin riimunnarulla maata näyttääkseni, että et ole todellakaan tulossa mun päälleni. Ja mitä Klaara tähän vastasi? Jatkoi entistä hanakammin protestiaan ja oli oikeasti vaarallinen. Eihän siinä mitään käynyt, kun tajusin pysyä kaukana.





Tilanne oli todella pelottava ja tunsin itseni niin avuttomaksi. En saanut sitä mitenkään loppumaan. Lopulta tajusin lopettaa lietsomisen. En tehnyt mitään, eikä silloin tehnyt Klaarakaan. Kiersin kaukaa sen eteen ja ojensin käteni. Poni käveli luokseni äskeisestä vielä selvästi tuohduksissaan, mutta aselepoon myöntyväisenä. Pyysin Klaaraa seuraamaan minua, se tuli rauhassa. Palkkasin sitä leivänpalalla ja jatkoin pallon luokse. Pyysin koskemaan palloon, Klaara tuuppasi sitä, palkkasin. Jatkoin matkaa pyörittäen palloa edessäni, Klaara vierellä, välillä palloa tuupaten. Ja oltiin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tähän lopetin, vein Klaaran pois kentältä ja takaisin laitumeen.






Tuon episodin jälkeen olen ollut enemmän tai vähemmän sodassa Klaaran kanssa - tai sitä vastaan. Milloin se venkuroi käytävällä, milloin tekee tuota inhottavaa takapääuhkailua kentällä vapaana... Tai narussa. Meidän välillä vallitsee nyt paha luottamuspula, molemmin puolin. Minä pelkään, että se hyökkää, Klaara taas... Onko sillä vaan teiniuhmaa? Pelkääkö se mua? Eikö se ymmärrä mitä haluan? Vai kaikkia näitä yhdessä?

Tuon kerran jälkeen mulla on ollut pari Lauran pitämää "tuntia" Klaaralla, jotka molemmat meni ihan hyvin, mutta sen ensimmäisen jälkeen mulla oli tämä katastrofi niin tuoreessa muistissa, että rupesin itkemään. Olin täysin neuvoton, toivoton ja koin etten osaa tehdä mitään oikein tämän ponin kanssa. Seuraavalta tunnilta lähdin hymyssäsuin pois.

Sen jälkeen Klaara on ollut muillekin, kentällä ratsastaessa, hankala ja yhteistyökyvytön. Joko se ei liiku ollenkaan, tai sitten se pukittaa. Niinpä meillä on nyt menossa maastoilukausi. Me vuokraajat saadaan ratsastaa vain maastossa tai sitten tehdään maastakäsin. Laura itse kurinpalauttaa Klaaraa kentällä nyt jokusen viikon. Lauran ponihan se on ja hänellä sitä kokemusta ja osaamista nuorten hevosten starttaamisesta on eniten.

Että tällaista meillä. Ei varmaan käy kateeksi kenenkään. Maastossa meillä on kyllä ollut ihan kivaa, kuntoonlaittaessa tosin edelleen niitä ongelmia, että poni ei yksinkertaisesti pysy paikoillaan ja muuta vastaavaa.

Vaikka tämä nyt kuulostaa tien päältä, sitä se ei ole. Tämä on vain kuoppa tiessä. Haluan yhä jatkaa Klaaran kanssa, selvittää nämä vaikeudet ja oppia lisää nimenomaan nuoren hevosen kouluttamisesta. Vuokrahevosta vaihtamalla en pääse ongelmista eroon, saan vain erilaisia ongelmia tilalle.

Tästä päästiinkin hienolla aasinsillalla aiheeseen toinen vuokrahevonen. Kyllä, olen tässä muutamat viikot pimittänyt teiltä lukijoilta tietoa ja vuokrannut samanaikaisesti toista hevosta toiselta tallilta. Valitettavasti sen kanssa en tule jatkamaan enää pitkään, sen verran sekasotkussa ko. hevosen asiat ovat, monesta eri syystä, niinpä tämän enempää infoa hepasta tuskin on tarvetta blogiin laittaakaan.

Mutta toisen vuokrahevosen tulen todennäköisesti etsimään Klaaran rinnalle tässä lähiaikoina. Syy tähän on, että haluan harrastaa monipuolisesti ja rennosti. Klaaran kanssa voi tehdä monia asioita, mutta jokainen tilanne on koulutustilanne ja Klaaran tuntien useimmiten aikamoista kädenvääntöä. Eli jottei minulta menisi maku koko harrastukseen, etsin nyt hieman vanhempaa, jo perusasiat osaavaa hevosta. En vaadi täysin pystyynkuollutta vanhusta, tuo lyhytaikainen vuokriskin on vasta 7v ja ihan vauhdikas eläin. Mutta sellainen rento tyyppi, jonka kanssa voisi harrastella vähän huolettomammin.

Kaksi asiaa, mitä myös olen huomannut kaipaavani ovat opetus ja lännenratsastus. Niinpä jos en nyt löydä toista sopivaa vuokrista - ja vaikka löytäisinkin - saatan aloittaa western-tunnit, mikäli kaikki palaset loksahtavat kohdilleen. Olen kaivannut lajia todella pitkään, tunnen olevani mm. istuntamuistuttelun ym. tarpeessa ja nyt pitää oikeasti päästä puuhaamaan westernin pariin. Unelma olisi löytää westerniä osaava vuokris, jolla saisi käydä tunneilla myös. Mutta autottomana Itä-Helsingin perukoilla asuvana on jokseenkin haastavaa löytää tallia taikka hevosta, sellaista joka tähän hätään olisi minulle hyvä ystävä. Ei muuta kuin peukut pystyyn!

Loppuun vielä vauhdikkaampia kuvia samalta päivältä. Klaara viipotteli välillä palloa karkuun, kun se pitää niin kauheaa ääntä jos se pomppii. :)















Ja jos jollain heräsi aiheesta hyviä neuvoja, omakohtaisia kokemuksia tms. kuulisin niitä todella mielelläni! :)


26. elokuuta 2013

Arabinäyttelyt


Tammat 2006-2009 syntyneet, edestä taakse Kastana, Shayera & Chanterelle.

Tämä postaus tulee kamalan myöhässä ja on varmaan täynnä virheitä, kommentoikaa rohkeasti! :)

Kaikki postauksen kuvat ovat minun ottamiani ja niiden kopioiminen on kiellettyä. Omistajien on mahdollista saada kuvia omista hevosistaan sähköpostitse, kyselyt osoitteeseen hannapietilainen@windowslive.com. Tähän postaukseen en todellakaan laittanut kaikkia kuvia, mitä kustakin hevosesta on, sillä niitä on runsaasti.

Viralliset näyttelytulokset löytyvät täältä ja videokooste näyttelyistä taas täältä.

~ ~ ~

Muutama viikko takaperin mun ja Annin lauantaipäivä alkoi varhain, kun siinä kuuden jälkeen hypättiin auton kyytiin kohti erästä sipoolaista tallia. Saatiin sovittua kimppakyyti Haminan Metsäkylään arabinäyttelyihin Hekan kanssa, joka oli kesäkuussa ollut mun kanssa samalla näyttelykurssilla. Hekan tamma Saluto oli osallistumassa näyttelyihin ensimmäistä kertaa, ratsastus- ja näyttelyluokkiin. Valmistelut, lastaus ja matka sujui mukavasti, samoiten näyttelypaikalla oikean karsinan löytyminen, ilmoittautuminen jne.

Kymmeneltä näyttely alkoi ratsastusluokilla, joista ensimmäisenä oli kouluratsastus, sen jälkeen lännenratsastus. Näyttelyissä ratsastusluokat ovat pleasure-luokkia, joissa kaikki ratsukot ratsastavat yhtä aikaa uraa pitkin tuomarin määräämiä askellajeja. Tarkoitus on esitellä hevosen ominaisuuksia ja miellyttävyyttä ratsuna.

Koululuokassa osallistujia oli viisi, ja näistä mieleenpainuvin oli Galileo. Sen lisäksi että se näytti upealta, se myös liikkui upeasti ja olin niiiin varma, että se voittaa. Meidän kyydissä tullut Saluto puolestaan oli vasta toipumassa jalkaleikkauksesta ja ollut hyvin vähällä käytöllä viimeisen vuoden. Verkassa herkkä tamma pomppi miten sattuu, niinpä odotukset ei olleet hirmu korkeat. Kun nimiä sitten huudeltiin palkintojenjakoon, viidenneksi sijoittuneesta alkaen, aloin odottaa Saluton nimeä. Aina vaan joku muu pyydettiin kehään ja ihmetys oli ihan yhtä suuri myös Hekan kasvoilla, kun jäivätkin Saluton kanssa viimeisinä verkka-alueelle, ja voittivat koko luokan!

Saluton voittokulku jatkui, kun western-luokassa oli vain yksi osallistuja, joka tietenkin voitti, ja näiden eri lajien voittajien kesken valittiin vielä Performance Champion - kukas muu kuin Saluto.


Saluto EE
CVR Cellinin ravi oli myös pysäyttävän upeaa katseltavaa
Galileo
Kuvaharjun Amorion
näyttelykurssiltakin tuttu Cimarro
Mihrab's Wasina DK - länkkäriluokan ainoa osallistuja ja olipas muuten
viime kesänä samassa valmennuksessa mun, Päivin ja Miinan kanssa.
Wasina ei turhia himmaillut kunniakierroksella
Performance Champion -titteliä odottelemassa
Voittajat
Aika nopeasti päästiin siirtymään ensimmäisiin näyttelyluokkiin, joista suurin osa oli pieniä ja nopeita. Ensimmäisenä oli risteytysluokka, jossa kolme vähintään 50% arabiverta omaavaa hevosta kilpaili keskenään. Yhdessä oli welshiä, toisessa eestin urheiluhevosta, mutta näistä ehkä eniten ihastusta yleisön keskuudessa herätti pintabian-ori.

Minullekin tuli yllätyksenä, että pintabian on ihan oma rotunsa, jonka edustajat ovat aina vähintään 99% täysveriarabeja. Bonukseksi näihin hevosiin on jalostettu kirjava väri, jonka takia niitä ei voida hyväksyä puhtaiksi arabeiksi - siispä Dandi osallistui risteytysluokkaan ja voitti sen! Pintabianeja ei valitettavasti ole Suomessa kovin montaa, itselläni on tiedossa Dandin lisäksi vain sen hiljattain syntynyt jälkeläinen sekä varsan emä. (Hip hip hurraa ensimmäiselle Suomessa syntyneelle pintabianille!) Rotu jäi monelle mieleen, myös minulle, ja sai miettimään jos se joskus ajankohtaiseksi tuleva oma hevonen ei olisikaan arabi, vaan pintabian... :)

GP Touchof Dandi

Saliyah's Shaman, 50% welsh B:tä

Windy Day, oli myöskin näyttelykurssilla mukana


Risteytysluokkaa seurasivat arabiluokat, jotka oli jaoteltu sukupuolen ja iän mukaan, nuorimmista tammoista aloittaen. Niitä oli hyvin vähän: kolme luokkaa, kolme hevosta, joten ainakin voittaminen oli varmaa ja championiksikin pääsi helposti! Nuoria oreja oli neljä, sen jälkeen tulivat ruunat, ja muistaakseni lounastauon jälkeen vanhemmat tammat ja oriit. Loppua kohden ryhmäkoot hieman kasvoivat ja viiden hevosen luokissa oli jo vähän jännäämistä, kuka millekin sijalle päätyy.


Nuoria tammoja

Meciliah

Tayr El Nar


Nuoria oreja

Maranello

Laurent DK

Zaladino oli iloinen yllätys. Reipas pieni orin alku jäi mieleen viime kesän
viimeisellä leirillä Hovin Ratsutilalla, jonka kasvatteja Dino on.

Ruunia

Perlamor
SC Dacaro DE

Vanhempia tammoja

Näyttelykurssilta myös tuttu Chanterelle


Shayera
Prism
Kastana

Saluto EE
 Saluton luokassa tammoja oli viisi ja taso melkoisen kova. Tälle tammalle irtosi tällä kertaa kolmas sija. Luokan voittanut Kastana oli taas niitä hevosia, jotka jo verkkaan astuessaan saa hengen salpaantumaan, ja silloin tietää, että se todennäköisesti voittaa. Samoiten nuorissa oreissa olin alkuun innoissani nähtyäni tutun Zaladinon, kunnes Laurent saapui paikalle. Ja vaikka olen sen hevosen aiemmin nähnyt pariin otteeseen, on sen olemus silti täysin omaa luokkaansa.


Lisää tammoja


Mellizza SE
RS Saliyah AT
Lapentha DK:n tiimi olisi pitänyt palkita huolellisimmasta puunauksesta -
vain arabinäyttelyissä olen nähnyt näin hohtavan valkoisia kimoja!
Zelda

Zelda juoksi kehässä kahdesti - omassa tammaluokassaan sekä parikuisen varsansa Zeniyan varsaluokassa, tyttärensä tukena. Varsaluokka oli ns. epävirallinen luokka, tietenkään tuomarit eivät pisteillä arvostelleet näin nuorta hevosta, mutta antoivat positiivista sanallista palautetta. Enkä usko että varsa olisi osallistunutkaan, ellei olisi sattunut näyttelypaikalla asumaan. Videota kuvatessa rupesi huvittamaan tallentuvat ääniraidat, kun porukka näki Zeniyan kehässä ensimmäisen kerran. "Varsa! Oi, awww, miten suloinen! Tule tänne ihana pieni..." Ihan samat sanat taisi päästä itseltäkin, ja mahtavinta mun mielestä oli pikkuisen esiintyminen kehässä. Oikeasti se elämänsä ensimmäiset kaksi kuukautta laitumessa elänyt varsa osasi tehdä näyttelyseisonnan ja venytyksen! Ihan mahtavaa katseltavaa.


Zeniyan ammattimainen poseeraus, edessä Zelda-äiti



Varsaluokan jälkeen päästiin jälleen oreihin ja tässä kohtaa napsahti näyttelyiden ensimmäinen kakskymppinen liikkeistä - Arcticille. Näyttelyissähän pisteitä annetaan 1-20 (?) asteikolla ja liikepisteet on niitä katsomosta mielekkäimpiä seurata (olisko tyypin jälkeen tärkeimmät pisteet mitä voi saada?). Kun tuomareita on kolme, jokainen antaa sen oman mielipiteensä ja tästä lasketaan keskiarvo. Täysiä pisteitä on vaikea saada, nyt oli Antero ne todellakin ansainnut. Hyvältä se näytti viime vuonnakin, muttei näin hyvältä, niinpä voitto oli selvä juttu. Hyvän vastuksen antoi Hovilta myöskin tuttu Fire.


Arctic

En saanut ravista mitään hirmuhyvää kuvaa, paremmin sen näkee näyttelyvideolta.
Fire


Seuraavassa oriluokassa ei jääty yhtään edellisten varjoon, sillä Pelennor meni ja nappasi liikkeistä 20 kaikilta kolmelta tuomarilta! Jälleen kerran, todella upeannäköistä menoa, ehkä tässä oli joku kotikenttäetu... :) Vaikka Galileon omistajat olivat sitä mieltä, että eihän se mikään näyttelyhevonen ole kuin kilpaileva ratsu, oli mun kamerani hyvin tiiviisti tarkentunut kyseiseen oriin koko sen esiintymisen ajan. Taas näitä hevosia, että miten se voi näyttää noin mielettömän upealta...


Kuvaharjun Amorionin teki kovasti mieli laukkailla, mutta nää hetket kun se ravasi - mikä askel!


Galileo


Pelennorin täydelliseksi pisteytetty ravi


Viimeisessä luokassa esiintyi vielä kaksi oria, joista toinen päivän päätteeksi kruunattiin koko näyttelyn parhaaksi arabiksi - Mohaned Al Shaqab QA. Ori oli ainoa, joka sai sekä tyypistä että päästä ja kaulasta molemmista niinkin korkeat pisteet kuin 20-19-19. Ansaittu voitto siis tämäkin, ja tässä oikeastaan näki sen, että arabit tulee arabiasta, ainakin ne tyypikkäimmät. Qatarilaisesta siittolasta kun on tämä ori kotoisin, ja aivan erinäköinen kuin nämä Suomessa syntyneet. Silti kotimaa on aina kotimaa, lähinnä toivoisin, että Suomeen tuotaisiin kasvatukseen vähän uutta verta ulkomailta, niin saataisiin myös tyypikkäämpiä kotimaisia arabeja.


Mohaned Al Shaqab QA

Jeltzin SE kilpaili Mohanedia vastaan viimeisessä luokassa


Sopivasti siinä champion-kehien alussa kamerani muistikortit ilmoittivat molemmat olevansa täynnä. Niinpä nyt ei tullut juurikaan kuvia upeista palkintonauhoista - paitsi yhdestä. Ensimmäisten championien joukossa oli nimittäin kyytiläisemme Saluto! Tamma kun oli mennyt voittamaan aamupäiväiset ratsastusosuudet ja oli kolmas sija näyttelyluokasta, tämä riitti Allround Champion voittoon. Asiasta käytiin vähän aikaa papatusta, menikö vahingossa väärälle hevoselle koko palkinto, kun Galileo oli myöskin pärjännyt hyvin. Lopputulos oli, että 1. ja 3. sija päihitti 2. ja 2. sijat, mikä kuulosti minunkin korvaani järkevältä. Kotimatkalla oltiin siis hilpeitä, kun näin hienon päivän päätteeksi oli näin upeat saavutukset takana!

Kokonaisuudessaan näyttely oli ihan mahtava kokemus. Sää suosi, hevosia ja ihmisiä oli paljon ja loppua kohden uskallettiin kannustaakin ihan kunnolla. Kyllä tästä jäi sellainen fiilis, että toivottavasti ensi vuoden näyttelyt on yhtä hyvin järjestetyt ja onnistuneet - ja toivottavasti nämä ei olleet Metsäkylän viimeiset arabinäyttelyt!


Saluto ja Heka lähdössä vauhdilla champion-kehästä palkinnot mukanaan