27. maaliskuuta 2014

Kura-arabi vauhdissa

1

Täältä tulee hirrrmuinen kuvapläjäys! Näiden Zefyrin kuvien kanssa muhun iski tajuton valinnan vaikeus, mutta mikäs siinä jos jaksaa muokata. Tähän postaukseen en edes laittanut kaikkia valitsemiani kuvia, sentään tässä vaiheessa osasin jo vähän karsia. Omistaja siinä yleensä on se tyytyväinen osapuoli, kun saa paljon kuvia rakkaasta hevosestaan. :)

Nämä kuvat ovat siis samalta kuvauspäivältä, kun kuvasin Sambaa vähän aikaa sitten. Vaikka tuossa muokkaamisesta puhuin, niin näille en yleensä kauheasti mitään erikoisuuksia tee. Rajaan, tarvittaessa suoristan, säädän vähän perussäätöjä kohdilleen: valkotasapaino, valon ja varjon kontrasti.. Yleensä en värikylläisyyteen koske, ellen sitten väännä kokonaan mustavalkoiseksi. Joskus muokkaan yksittäisistä kuvista jotakin häiritsevää pois - aurauskepin, riimunvarren, roskiksen.. Yhdestä alla olevasta kuvasta muokkailin pois nuo punaiset kartiot, kun eivät siihen otokseen sopineet. Osaan taas jätin ne paikalleen.

Itseä jotenkin ahdisti muokkausvaiheessa tuo ympäristö. Kuraisen harmaata ja joka puolella kaikkea mahdollista sälää sähkölangoista naapuritaloihin. Ei niistä kuvista siis saanut niin nättejä kuin olisi halunnut, ellei olisi lähtenyt vaihtamaan taustaa kokonaan. Toisaalta karukin realistisuus on yksi tapa esittää kuvattu kohde (tähän lisättäköön, että ko. hepsu on kuulemma yltiölaiska ja tämmöiset hanattelukuvat ovat suorastaan ihme, enemmänkin haavekuvia kuin realismia). Olen tainnut vasta viimeisen vuoden sisään tajuta alkaa kiinnittää enemmän huomiota kuvausympäristöön ja miten paljon se lopputulokseen vaikuttaa. Kesällä viimeistään pistetään etsintään kaikki ihanimmat kukkakedot ja järvenrannat, jotta saadaan todellisia wau-kuvia. Sillä välin näitä inhorealistisempia otteita arabihevosen elämästä Suomen "talvessa".

Kertokaa taas suosikkejanne! Niitä on niin hauska kuulla, kun jostain syystä näen kuvat itse eri tavalla ja yleensä tykkään itse eniten ihan eri kuvasta kuin lukijat. Kuulen myös mielelläni, mistä kuvasta ette tykkää ja miten sitä olisi voinut parantaa. :)


2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

15

16

17

18

19

20

21

22

23

24

25

26

27

28

29

30

31

23. maaliskuuta 2014

Oppimassa valokuvaajaksi

Oon kirjoittanut tätä blogia pitkälti sillä ajatuksella, että kirjoitan silloin ja siitä aiheesta, kun tuntuu että haluan tai minun tarvitsee päästä kirjoittamaan. Tuo opiskelu ei yleensä ole ollut sellainen aihe, mutta nyt tuntuu että olisi hyvä vähän summata näitä viimeaikaisia oppeja tekstiksi.

Aloitetaan hyvistä uutisista. Olen todella ihastunut alkaneeseen dokumentaarisen valokuvauksen kurssiin. Alkuun en suurinpiirtein tiennyt, mitä dokumentaarinen kuvaus edes on, mutta nyt se on auennut minulle yllättäen sellaisena valokuvauksen muotona, joka on minulle luontaista ja mieluisaa. Tähän asti meillä on ollut kolme kuvauspäivää. Ensimmäisenä saimme kasan lehtiartikkeleita, jotka kuvitimme uudelleen. Lähdimme siis kaupungille kameroiden kanssa ja kuvasimme mm. junien myöhästelyyn, makeisveroon, kasvisruokaan sekä pyöräilyyn liittyviä uutiskuvia. Tämä oli näistä ehkä itselle se vähiten kiinnostava ja vähän hankalan tuntuinen, ehkä siksi kun oli se ensimmäinen tehtävä.

Toinen kuvauspäivä oli laskiaistiistai, jolloin tehtävänä oli tapahtumakuvaus: kolme kuvaa aiheesta Laskiainen. Valitsin kuvauskohteeksi opettajan ehdottaman teekkareiden laskiaisriehan Kaivarissa ja päivän päätteeksi olin tosi tyytyväinen saamiini kuviin. Tapahtumassa kuvaaminen ei juuri eronnut siitä, mitä olen esim. arabinäyttelyissä tottunut tekemään. Vain hevoset puuttuivat. :) Opiskelijariehasta tarttui itseenkin hyvä meininki ja säästä huolimatta tykkäsin kovasti kuvata siellä.

Tässä alla valitsemani kolme kuvaa. Kuvata piti laajempi näkymä (kuka, mitä, missä), toimintaa, ihmisiä, tunnetta sekä yksityiskohtia.






Viimeisin tehtävämme oli kontaktikuvaus, jonka toteutimme katumuotia kuvaamalla. Tarkoitus siis pysäyttää kadulla tuntematon ihminen, esitellä itsensä ja mitä on tekemässä, sekä kysyä lupaa ottaa hänestä valokuva. Kontaktilla meinataan juuri tätä, että kuvattava tietää olevansa kuvassa ja on kontaktissa kuvaajaan (ei zoomailla pitkällä putkella kadun toiselta puolelta salaa).

Viiden kuvan sarjasta piti tulla yhtenäinen, ja itse valitsin sarjani punaiseksi langaksi punaisen värin. Kuvasin kahdeksan eri ikäistä naista, joilla oli joko punainen takki, housut, pipo, kaulahuivi, laukku, lapaset... Näistä valitsin parhaat otokset, ja taas, yllätyin itsekin miten hyvä kokonaisuudesta lopulta tuli. Kohde oli tarkka, irtosi hyvin taustasta ja tausta oli blurri sekä kaikissa kuvissa samankaltainen, vaikken samalla kadulla koko ajan kuvannutkaan. Ihmiset suhtautuivat asiaani todella hyvin, yksikään ei kieltäytynyt! Liikuin sellaisissa osissa keskustaa, että linssiini osui väistämättä useampi turisti. Ensimmäisen kohdalla jouduin kiireesti miettimään, miten ihmeessä selitän asiani englanniksi, mutta sain selitettyä ja seuraavien kanssa kielen vaihtaminen sujui jo paljon paremmin.

Tämä harjoitus oli mulle tosi hyödyllinen, sillä syksyllä tehtiin yksi vastaava kokeilu ja se meni multa enemmän tai vähemmän penkin alle. Malli pönötti jäykkänä tylsänväristä seinää vasten sellanen ilme naamalla että "ota se kuva jo" ja olin vaan tyytyväinen, että sain jonkun kuvan eikä tarvinnut enää toista ihmistä pysäyttää. Oon jotenkin kasvanut valokuvaajana tässä talven aikana ja nyt musta oli hauskaa tehdä tätä. Kuvia en valitettavasti blogissa julkaise, lupasin malleille että näytän ne vain koulussa. Ehkä toteutan jotain vastaavaa ihan omana projektinani joskus. :)

Dokumentaarisen kuvauksen saralta luvassa on vielä ainakin yksi kuvauspäivä, jolloin tehdään urheilukuvausharjoitus. Mikä muu tähän aiheeseen paremmin sopisi kuin Vermo ja ravit. Tätä odotan innolla, sillä vaikka olen kuvannut paljon hevostapahtumia, en ole koskaan kuvannut raveissa enkä varsinkaan iltahämärässä. Saa nähdä miten onnistuu, onneksi sitä salamankäyttöä on nyt hinkattu niin paljon ettei sen kanssa pitäisi enää mennä sormi suuhun.




Erilaiset salamat ovat tulleet tutuiksi mm. studiokurssilla, jossa ollaan kuvattu pääasiassa toisiamme. On pohdittu valon suuntaa, mistäpäin saadaan kasvot valaistua halutulla tavalla. Sen jälkeen tutkittiin valon laatua, miten sitä voidaan muuttaa softboxeilla ja muilla lisäosilla. Näitä juttuja ollaan sitten pyöritelty neljänä kuvauspäivänä. Parina päivänä kuvattiin ryhmäkuvat kaikista koulun opiskelijoista, studion sijaan koulun takapihalla keikkasalamasettien avulla. Jakson viimeiseksi kuvauspäiväksi jäi esinekuvaus, jolloin valitsin kohteekseni isoisäni vanhan Yashica D-kameran (kuva yllä). Hävettää myöntää, en ole kuvannut sillä kertaakaan. Vielä vähän arastelen filmin kokeilemista, kun tuntuu että digissäkin on vielä manuaaliasetuksissa hakemista.

Studiotyöskentely on tähän asti ollut mulle haastavinta. Siinä tulee eniten uutta asiaa, laitteita ja systeemejä. Aikaa kuvata per nenä on aivan minimalistisesti, sillä ryhmämme on niin iso. Minulla, joka haluaisin tehdä aina parhaani ja saada aikaan todella onnistuneita kuvia, on mennyt varmaan joka kerta hermot. Lopulta olen saanut hyvän kuvan, johon olen osannut olla jopa tyytyväinen, mutta kaipaisin silti rauhallisempaa tahtia tutkiskella studiokuvauksen ihmetyksiä.

Täytyy sekin mainita, että oon kiireestä huolimatta oppinut paljon ja saanut itsevarmuutta salamalaitteiden käyttöön. Ajatuksissa olisi tässä kevään aikana lainata koulun keikkasalamia ja tehdä vähän omia kokeellisia projekteja. Niistä kuulette vielä. ;)

Nyt meillä vaihtuu jakso ja vähän aikaa onkin rauhallisempaa, kunnes studiokurssi taas jatkuu ja samaten dokumentaarinen kuvaus. Näiden lisäksi on vielä tälle keväälle luvassa mm. videokuvaus järjestelmäkameralla -kurssi, mitä odotan kovasti, sekä aletaan pikkuhiljaa suunnittelemaan syksyn kuvausmatkaa Viroon. Jännää!

Tähän loppuun vielä pari studionäpsyä:


Mallina Assi, kuvaajana minä

Mallina minä, kuvaajana Heidi Kujanpää


19. maaliskuuta 2014

Helsinki Horse Fair 2014

Reilu viikko sitten järjestettiin Messukeskuksessa Helsinki Horse Fair. Olen käynyt näillä messuilla joka vuosi - olen huomannut tykkääväni messuilusta kovasti, enkä pelkästään hevosmessuista - niinpä tälläkin kertaa olin sunnuntaina paikalla menoa ihmettelemässä. Aiemmista messuvierailuistani tämä poikkesi siten, että pääsin ensimmäistä kertaa itsekin ständille tuomaan esille mitäs muuta kuin ihanaa arabihevosta.

Ständi itsessään oli pieni ja vaatimaton, pari esitettä ja retkituolia, joiden takana olevassa karsinassa hengaili todellinen vetonaulamme, arabiori Galileo. Leksa oli messuilla myös viime vuonna ja mielestäni todella hyvä valinta rotunsa edustajaksi. Se on paitsi upea ilmestys, sen luonne on täyttä kultaa ja messuhälinässä se jaksoi vielä viimeisenä päivänäkin ihastuttaa karsinalla kävijöitä sosiaalisuudellaan. Leksa on muuten aiemman vuokraheppani Miinan velipuoli. Näissä kahdessa hevosessa on paljon samaa, mikä lienee yksi syy miksi tykkään kovasti myös Galileosta.




Sen lisäksi että yritin jopa välillä olla siinä ständillä, ehdin nähdä ja tietenkin kuvata yhtä sun toista. Infolavalla kävin kuuntelemassa Kati Riesenin lyhyen luennon hevosen käytöstä terapiassa, joka oli niin lyhyt ettei siinä ihan hirveästi uutta asiaa tullut, ainakaan minulle joka olen Katin tilalla käynyt ja hänen hevosensa tavannut (postaus aiheesta täällä).

Shoppailun puoleen olin jälleen kerran vaatimaton. Tosin tavallisesti en osta mitään, nyt löysin ihanan pehmeät Roecklin fleece-ratsastushanskat sekä omenanvihreän hevoskuvioisen pussukan korteille ja käteiselle - niitä päiviä varten kun en jaksa raahata mukanani / taskuun ei mahdu isoa nahkalompakkoa.

Viihdyin erinäisissä pätkissä areenan laidoilla kamerani kanssa, varsinkin silloin kun luvassa oli mahdollisimman näyttävää ja vauhdikasta toimintaa. Keinovaloissa ilman salamaa kuvaaminen osoittautui taas tuskalliseksi kokemukseksi, sillä tarkkoja kuvia saadakseni jouduin nostamaan ISO-arvon kattoon. Värillisinä lähes kaikki kuvat näyttivät äärimmäisen epämiellyttäviltä, niinpä tällä kertaa mennään mustavalkopainotteisesti - se kun on vähän armollisempi tuon kohinan suhteen. Vain vikellyskuvat päädyin jättämään värillisiksi.

Silti viime vuoden messukuviin verrattuna nää on ihan järkyttävän paljon parempia ja tästä on jälleen kiittäminen koulun kalustovarastoa sekä ihanaa opettajaa, joka antoi mulle luvan 5D Mark II:sta lainata näitä messuja varten.

Kuvasin siis estekisan, reining-kisan, vikellyskisan sekä valjakkoajokisan. Koitin hakea rajauksilla sekä kuvakulmilla vähän vaihtelua, jotain uutta vanhempiin kuviini nähden. Tässä siis näitä meikäläisen ratkaisuja.

Kertokaa taas omat suosikkinne ja jos olitte messuilla, mikä siellä oli parasta. :)


Vikellys







Esteratsastus









Valjakkoajo








Reining