Maasta käsin

Alkuun tämmöinen ilmoitusasia:

Sunnuntaina Helsinki Horse Fairissa vierailevat lukijat toivotan tervetulleiksi moikkaamaan meikäläistä arabikarsinan edustalle eli Suomen Arabihevosyhdistyksen pisteelle. :) Siellä olen koko messupäivän.


Sitten aiheeseen:

Ensimmäisen palloilukerran jälkeen ollaan Ystävän kanssa jatkettu yhä maasta käsin juttuja. Viikko sitten käytiin maastossa kävelyllä siskoni ja hänen koiransa kanssa. Ystävä on nähnyt Ruffen kerran ennenkin, ja nytkin suhtautui pieneen koiraan hyväntahtoisella uteliaisuudella. Ruffe käyttäytyi myös ehkä odotettua paremmin eikä vapaana ollessaankaan kokenut tarvetta paimentaa hevosen liikkuvia jalkoja. Ystävä vaikutti lenkin aikana rennolta, nauttivan olostaan. Lenkin päätteeksi otettiin vielä hetki palloilua kentällä.

Toisella kerralla juoksutin Ystävän perinteisesti liinassa (joskin naruriimu päässään). Tämä päivä oli rauhallisemmasta päästä sekin. Alkuun testailin käynnissä pysähdykset ja suunnanvaihdot, jotka sujui molemmat hyvin. Testissä siis enemmänkin omat taidot pyytää näitä asioita Ystävältä selkeästi, se kyllä osaa ne tehdä. Sitten ravia ja siinäkin suunnanvaihtoja. Ensin reippaampaa ravia, sitten jogia, jonka jälkeen rapsuttelutauko. Olin muistaakseni aikeissa jatkaa jogista käyntiin siirryttäessä suoraan laukkaan, mutta Ystävä oli niin tyytyväinen tähän rupeamaan, että tarjosi ns. join upia ja käveli luokseni. Siispä rentouduimme hetken, ja sitten vasta jatkoimme juoksutusta. Laukassa oli selvä puoliero. Vasempaan Ystävä joutui kiihdyttämään ravia pitkään, ennen kuin nosti laukan eikä sen ylläpitäminen ollut helppoa. Oikeaan nostot olivat tarkkoja ja helppoja. Näin päin se on normaalistikin, ei tosin aina näin suurta. Myös juoksutuksen jälkeen otettiin pallo esiin.

Palloilussa ollaan näinä kertoina pyritty siihen, että sen kanssa on mukava olla. Harjoitukset pidetään lyhyinä ja lopetetaan heti, kun Ystävä suoriutuu entistä paremmin pallon kanssa. Olen pomputellut palloa - jopa sen ilmaan nostaminen on yhä erittäin epäilyttävää. Olen pyrkinyt koskettamaan pallolla Ystävän jalkoja. Niistä rouva on hyvin tarkka, tähän sain eläinkouluttajaksi opiskelevalta siskoltani hyviä vinkkejä. Meidän perusharjoitus menee niin, että Ystävä seisoo aloillaan narun päässä ja minä työnnän palloa sitä kohti. Heti kun Ystävä siirtää painoa pallosta poispäin eli paineistuu, vien pallon pois sen luota. Ja sitten uudestaan. Yleensä muutaman kerran jälkeen pallo pääsee koskettamaan Ystävän jalkaa ja saa olla siinä pienen hetken. Pari kertaa olen päässyt liu'uttamaan palloa jalkaa pitkin ylöspäin, mikä alkaa olla rouvan sietokyvyn rajoilla.

Toinen paineensietotreeni pallon kanssa on sitä päin käveleminen. Ystävä on joka kerta lähtenyt väistämään ja ketteränä hevosena kiertää pallon ympäri aivan sen vierestä. Paitsi viime kerralla. Pyysin Ystävää liikkeelle, pallo sen edessä ja minä toisella puolella - ja se otti pari askelta! Se astui palloon kiinni, niin että se liikahti vähän ja kuten sanoin, työt loppui siihen. Kehuin vuolaasti ääneen ja rapsuttelin. Huvittavaa tässä tilanteessa oli Ystävän reaktio. Kun se tajusi mitä tapahtui, että se olikin hyvä juttu kävellä päin eikä palloa pidäkään väistää, ilmeisesti tamman kaikki stressi kaikkosi ja purkautui haukotuksina. Se haukotteli varmaan kymmenen kertaa putkeen, oikein antautumuksella ja vain oli siinä pallon ja mun luona.

Toisen vuokraajan kanssa puhuttiin vähän, että Ystävä on tainnut muuttua parempaan päin kuolaimettomiin siirtymisen jälkeen. Sen lihasjumit ovat helpottaneet - epäiltiin, että se on lihaksilla kannatellut kuolaimia suussaan ja näin aiheuttanut jännitystä - ja se on ruvennut uskaltamaan kertoa useammin, miltä siitä tuntuu. Ystävä on aiemminkin päristellyt ja haukotellut mielipiteitään, mutta nykyään tekee sitä mielestämme useammin, enemmän. Tuo palloilussa koettu haukottelurumba oli ainakin minulle ihan ennennäkemätöntä.

Tällaisista pienistäkin saavutuksista tulee niin hyvä mieli, että uskalsin sen suuni silloin avata ja kysyä Ystävän omistajalta, että oletko miettinyt kuolaimetonta vaihtoehtoa. On hevosia, joille kuolain sopii paremmin kuin kuolaimeton, mutta nyt luulen ja toivon, että Ystävälle paras vaihtoehto on tyhjä suu.