Oppimassa valokuvaajaksi

Oon kirjoittanut tätä blogia pitkälti sillä ajatuksella, että kirjoitan silloin ja siitä aiheesta, kun tuntuu että haluan tai minun tarvitsee päästä kirjoittamaan. Tuo opiskelu ei yleensä ole ollut sellainen aihe, mutta nyt tuntuu että olisi hyvä vähän summata näitä viimeaikaisia oppeja tekstiksi.

Aloitetaan hyvistä uutisista. Olen todella ihastunut alkaneeseen dokumentaarisen valokuvauksen kurssiin. Alkuun en suurinpiirtein tiennyt, mitä dokumentaarinen kuvaus edes on, mutta nyt se on auennut minulle yllättäen sellaisena valokuvauksen muotona, joka on minulle luontaista ja mieluisaa. Tähän asti meillä on ollut kolme kuvauspäivää. Ensimmäisenä saimme kasan lehtiartikkeleita, jotka kuvitimme uudelleen. Lähdimme siis kaupungille kameroiden kanssa ja kuvasimme mm. junien myöhästelyyn, makeisveroon, kasvisruokaan sekä pyöräilyyn liittyviä uutiskuvia. Tämä oli näistä ehkä itselle se vähiten kiinnostava ja vähän hankalan tuntuinen, ehkä siksi kun oli se ensimmäinen tehtävä.

Toinen kuvauspäivä oli laskiaistiistai, jolloin tehtävänä oli tapahtumakuvaus: kolme kuvaa aiheesta Laskiainen. Valitsin kuvauskohteeksi opettajan ehdottaman teekkareiden laskiaisriehan Kaivarissa ja päivän päätteeksi olin tosi tyytyväinen saamiini kuviin. Tapahtumassa kuvaaminen ei juuri eronnut siitä, mitä olen esim. arabinäyttelyissä tottunut tekemään. Vain hevoset puuttuivat. :) Opiskelijariehasta tarttui itseenkin hyvä meininki ja säästä huolimatta tykkäsin kovasti kuvata siellä.

Tässä alla valitsemani kolme kuvaa. Kuvata piti laajempi näkymä (kuka, mitä, missä), toimintaa, ihmisiä, tunnetta sekä yksityiskohtia.

Viimeisin tehtävämme oli kontaktikuvaus, jonka toteutimme katumuotia kuvaamalla. Tarkoitus siis pysäyttää kadulla tuntematon ihminen, esitellä itsensä ja mitä on tekemässä, sekä kysyä lupaa ottaa hänestä valokuva. Kontaktilla meinataan juuri tätä, että kuvattava tietää olevansa kuvassa ja on kontaktissa kuvaajaan (ei zoomailla pitkällä putkella kadun toiselta puolelta salaa).

Viiden kuvan sarjasta piti tulla yhtenäinen, ja itse valitsin sarjani punaiseksi langaksi punaisen värin. Kuvasin kahdeksan eri ikäistä naista, joilla oli joko punainen takki, housut, pipo, kaulahuivi, laukku, lapaset... Näistä valitsin parhaat otokset, ja taas, yllätyin itsekin miten hyvä kokonaisuudesta lopulta tuli. Kohde oli tarkka, irtosi hyvin taustasta ja tausta oli blurri sekä kaikissa kuvissa samankaltainen, vaikken samalla kadulla koko ajan kuvannutkaan. Ihmiset suhtautuivat asiaani todella hyvin, yksikään ei kieltäytynyt! Liikuin sellaisissa osissa keskustaa, että linssiini osui väistämättä useampi turisti. Ensimmäisen kohdalla jouduin kiireesti miettimään, miten ihmeessä selitän asiani englanniksi, mutta sain selitettyä ja seuraavien kanssa kielen vaihtaminen sujui jo paljon paremmin.

Tämä harjoitus oli mulle tosi hyödyllinen, sillä syksyllä tehtiin yksi vastaava kokeilu ja se meni multa enemmän tai vähemmän penkin alle. Malli pönötti jäykkänä tylsänväristä seinää vasten sellanen ilme naamalla että "ota se kuva jo" ja olin vaan tyytyväinen, että sain jonkun kuvan eikä tarvinnut enää toista ihmistä pysäyttää. Oon jotenkin kasvanut valokuvaajana tässä talven aikana ja nyt musta oli hauskaa tehdä tätä. Kuvia en valitettavasti blogissa julkaise, lupasin malleille että näytän ne vain koulussa. Ehkä toteutan jotain vastaavaa ihan omana projektinani joskus. :)

Dokumentaarisen kuvauksen saralta luvassa on vielä ainakin yksi kuvauspäivä, jolloin tehdään urheilukuvausharjoitus. Mikä muu tähän aiheeseen paremmin sopisi kuin Vermo ja ravit. Tätä odotan innolla, sillä vaikka olen kuvannut paljon hevostapahtumia, en ole koskaan kuvannut raveissa enkä varsinkaan iltahämärässä. Saa nähdä miten onnistuu, onneksi sitä salamankäyttöä on nyt hinkattu niin paljon ettei sen kanssa pitäisi enää mennä sormi suuhun.

Erilaiset salamat ovat tulleet tutuiksi mm. studiokurssilla, jossa ollaan kuvattu pääasiassa toisiamme. On pohdittu valon suuntaa, mistäpäin saadaan kasvot valaistua halutulla tavalla. Sen jälkeen tutkittiin valon laatua, miten sitä voidaan muuttaa softboxeilla ja muilla lisäosilla. Näitä juttuja ollaan sitten pyöritelty neljänä kuvauspäivänä. Parina päivänä kuvattiin ryhmäkuvat kaikista koulun opiskelijoista, studion sijaan koulun takapihalla keikkasalamasettien avulla. Jakson viimeiseksi kuvauspäiväksi jäi esinekuvaus, jolloin valitsin kohteekseni isoisäni vanhan Yashica D-kameran (kuva yllä). Hävettää myöntää, en ole kuvannut sillä kertaakaan. Vielä vähän arastelen filmin kokeilemista, kun tuntuu että digissäkin on vielä manuaaliasetuksissa hakemista.

Studiotyöskentely on tähän asti ollut mulle haastavinta. Siinä tulee eniten uutta asiaa, laitteita ja systeemejä. Aikaa kuvata per nenä on aivan minimalistisesti, sillä ryhmämme on niin iso. Minulla, joka haluaisin tehdä aina parhaani ja saada aikaan todella onnistuneita kuvia, on mennyt varmaan joka kerta hermot. Lopulta olen saanut hyvän kuvan, johon olen osannut olla jopa tyytyväinen, mutta kaipaisin silti rauhallisempaa tahtia tutkiskella studiokuvauksen ihmetyksiä.

Täytyy sekin mainita, että oon kiireestä huolimatta oppinut paljon ja saanut itsevarmuutta salamalaitteiden käyttöön. Ajatuksissa olisi tässä kevään aikana lainata koulun keikkasalamia ja tehdä vähän omia kokeellisia projekteja. Niistä kuulette vielä. ;)

Nyt meillä vaihtuu jakso ja vähän aikaa onkin rauhallisempaa, kunnes studiokurssi taas jatkuu ja samaten dokumentaarinen kuvaus. Näiden lisäksi on vielä tälle keväälle luvassa mm. videokuvaus järjestelmäkameralla -kurssi, mitä odotan kovasti, sekä aletaan pikkuhiljaa suunnittelemaan syksyn kuvausmatkaa Viroon. Jännää!

Tähän loppuun vielä pari studionäpsyä:

Mallina Assi, kuvaajana minä

Mallina minä, kuvaajana Heidi Kujanpää