Pomppuja satulan kera

Ja tässä tulee lisää kuvia & asiaa eiliseltä. Oltiin siis Lauran kanssa yhdessä tallilla, mukana myös Lauran lapsista nuorin ja vanhin. Aloitettiin niillä edellisen postauksen palloiluharjoituksilla, sen jälkeen harjattiin ja satuloitiin poni. Nyt en tajunnut ottaa pelkästään siitä uudesta satulasta yhtään kuvaa. Eikä se näissä ratsastuskuvissa paljon näy, kun on mun peballe vähän pieni, mutta Klaaralle sopiva. Ei se tosin selkään tunnu mitenkään huonolta, aika mukava penkki matkustaa!

Kentälle kävi Mimosa 9v pystyttämässä ihan yksin (voimanainen jo nyt!) kaksi pientä "estettä", korotettuja puomeja paremminkin. Tehtävää selkeytettiin asettamalla toiset puomit sivuille, muodostamaan neliö. Ollaan huomattu, että puomit selkeyttää Klaaralle asioita todella paljon ja se tekee mielellään, kun ymmärtää nopeasti mitä tehtävässä kuuluu tehdä. Huomattavasti vaikeampaa olisi paahtaa pelkkää uraa pitkin tai hinkata voltteja (ainakin ilman mitään tötsiä). 

Tällä kertaa oltiin luottavaisia ja päätettiin aloittaa ihan ilman taluttajaa. Nousin pihassa selkään ja ratsastin Klaaran kentälle, Laura lapsineen tuli perästä. Pieniä tuijotteluita ja steppailuja läpikäytiin, osittain kuskin omasta sekoilusta johtuen, mutta me mentiin niin kuin oltais menty vuosia ja alkukäynnitkin käppäiltiin ihan omatoimisesti pitkin kenttää, muutamin pysähdyksin ja käännöksin.

Kun kenttä oli taas katsastettu ja todettu turvalliseksi (paitsi yllä kuvassa oleva pitkä sivu, mutta lähinnä toisesta suunnasta, näin päin ei ollut hätää), lähdettiin tulemaan puomeja. Mentiin käynnissä pari kertaa, sen jälkeen ravissa, ja koko ajan sillä ajatuksella että ravi tai laukka ei haittaa, jos Klaara itse sitä haluaa mennä. Se on tehnyt ravipuomeja useamman kerran ja nyt heti ekalla käyntikierroksella sen askel reipastui välittömästi, kun tajusi että mennään puomit. Klaara menee niitä selkeästi mielellään, ihan innostuu saamastaan tehtävästä ja aina lopussa tietenkin kiitos seisoo - eli Mimosa namipala kädessään. 

Vaihdettiin välillä suuntaa parikin kertaa ja nostettiin puomeja vähän. Mitä enemmän mentiin, sitä enemmän Klaara innostui lähtemään itse raviin ja askelkin oli hetkittäin reipas ihan pyytämättä! Näitä alla olevia kuvia ja raviaskelta niissä voi verrata esimerkiksi tämän postauksen kuviin, joissa tikitellään vielä ihan avutonta ravia, ajatuksella että riittää kun se nousee. Nyt halutaan jo sitä askelta ja aika paljon helpompi vaatiakin, kun istuu tukevasti satulassa. :)

Viimeisen kerran kun mentiin puomit, tultiin reippaalla ravilla ja wuhuu, laukkahyppy! Se laukka tyssäsi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, ja toinen este jännitti niin paljon, että mentiin se stopin kautta käynnissä. Siitä huolimatta tähän oli hyvä lopettaa, oikein tyytyväisiä oltiin ja nyt se laukka alkaa pyöriä vähän itse kunkin mielessä, josko sitä pian päästäisiin kokeilemaan... :) Jännittää, hyvällä tavalla! 

Alla äsken mainitut vikat hypyt:

Klaara käppäili jokusen kierroksen käynnissä, sitten laitettiin Mimosa selkään. Alkuun Laura talutteli, sitten minä. Samoja juttuja, vähän ravia, mutta puomit käynnissä. Niilläkin Klaara jälleen intoutui ja pari kertaa mentiin reippaastikin. Mimosakin pääsi hyppäämään ekaa kertaa omalla ponillaan. :) Se on kyllä sitkee tyttö, Klaaralla alkoi vähän liikaakin kavioita poltella ja pukitteluksihan se meni. Mutta pieniä ne on ja Mimosa pysyi hienosti kyydissä, taas. En ollut kyllä itse noin tehokas rodeoratsastaja tuon ikäisenä!

Lopuksi päästettiin Klaara ruohotarhaan syömään vähäksi aikaa, ennen kuin pääsi talliin nukkumaan. Kyllä, nää kuvat on otettu joskus kahdeksan aikaan illalla. Pitkän talven jälkeen tuntuu ihan uskomattomalta voida kuvata ja ylipäätään harrastaa hevosten kanssa sellaiseen aikaan - niin että tarkenisi t-paidassa ja shortseissa!  Kesä olet ihan mahtava, älä mene koskaan pois.