Viimeinen Päikkäpäivä

Fiilikset. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Maanantai oli tosi hyvä päivä. Ensinnäkin superkiitos Katjalle ja Ainolle, joiden ansiosta mun ja Päikän estetreenistä on sekä kuvia että videota, en joutunut kantamaan itse yhtäkään puomia tai laskeutumaan selästä jos kolahtaa. Ja Aino estepuolen ihmisenä suunnitteli koko radan ja erilaisia tehtäviä. Ihan mahtavaa!

Halusin mennä Päikällä vielä kerran esteitä, sillä eka kerta oli vain paria hassua hyppyä, joista ei tullut kuvia, mutta jäi hyvä maku suuhun. Jos mä vielä jatkaisin Päikän kanssa, liittyisin ehdottomasti johonkin seuraan ja menisin kesällä koittamaan sillä jotkut pikkukisat. Ihan mieletön esteponi! Se oli niin fiksu, niin helppo, niin luotettava... Minä joka en esteratsastaja ole ja aikoinani olen ratsastuskoulussa saanut estetunneilla alleni toisinaan hirveitä kaahottajahevosia, joiden ansiosta olen alkanut pelkäämään hyppäämistä - tietynlaisilla hevosilla. Jossain vaiheessa hyppäsin vaan jos tunsin hevosen hyvin ja tiesin ettei se kuumu. Silloin oli mukavaa estetunnilla, jopa ilman satulaa, mutta näin kivaa ei oo kyllä ollut koskaan eikä yhteistyö hevosen kanssa näin sujuvaa.

Välillä lähettiin vähän pitkältä...

Meidän ainoa kielto! Ymmärrettävää, eihän tollasta pikkurisua nyt kannata hypätä edes.

Alkuverkkaa

Alkuverkassa, varsinkin ravissa, Päikkä oli alkuun tahmatassu. Vielä laukassakin sitä sai punkea eteenpäin, mutta kun oltiin pari hyppyä otettu, laukkahan nousi todella reippaasti ja tahtikin oli reipas. Hypeltiin pientä kavalettia, yksittäistä pystyä ja lyhyttä sarjaa, jonka väliin oli kai aluksi tarkoitus ottaa kaksi laukka-askelta, mutta Päikkä paineli niin reippahasti että lyhennettiin se väli yhteen askeleeseen sopivaksi (kun meinasi mennä yhdellä totakin väliä, mutta turhalla riskillä). Pari kuvaa sarjasta:

Aino videoi taustalla.

Rupes vähän naurattamaan kun ite katoin noita videoita. Se on niin eri asia, miltä se vauhti ja hyppy tuntuu satulassa istuessa kuin miltä se oikeasti näyttää. Musta tuntui että mentiin välillä hurjiakin pomppuja ja korkeita vielä, mutta videolla kipittelevä ratsukko hyppelee helpon näköisesti jotain pikkuesteitä. Ratamestarini Ainon mukaan pystyeste oli korkeimmillaan 80 cm, kavaletti 50 cm ja sarja siltä väliltä. Videolla koitin järjestellä klippejä nousevasti, suunnilleen siinä järjestyksessä kuin mentiinkin.

Kuten kuvistakin huomaa, jouduin hyppäämään koulusatulalla. Oon joskus aiemminkin sitä joutunut yrittämään eri hevosella ja eri satulalla. Siihen koitokseen verrattuna toi Päikän penkki oli tosi helppo hypätä enkä muistanut edes miettiä asiaa kun vauhtiin päästiin. Tämä satulahomma johtui siis siitä, että kun Päpällä muuttopäivä lähestyi, Leea oli jo vienyt tallilta pois joitakin tavaroita mitä vähemmän käytetään - eli juurikin sen estesatulan. Kiva että kerkesin sen sillon kerran sentään testaamaan eikä toi koulusatula tehnyt meidän viimeisestä päivästä yhtään huonompaa. Mitään huonoa siinä päivässä ei varmaan ollutkaan.

Viimeisestä päivästä, ratsastuksesta ja koko tästä Päikän vuokraamisesta jäi tosi hyvä fiilis. En kadu mitään, kaipaamaan kyllä jään. Niin Päikkää kuin tallia, rataa, maastoja ja ihania ihmisiä hevosineen. Suuntaan pää pystyssä toiveikkaan katseeni tulevaisuuteen ja toivon Päikälle kaikkea hyvää uudessa kodissaan sekä Susannalle hirveästi tsemppiä sen kanssa. Tiedän omakohtaisesti ettei se ole kaikkein helpoin poni aloittaa yhteistä taivalta, mutta näinä kuukausina se on osoittanut, että jos vaan sisua löytyy ja on kärsivällisyyttä nähdä kaikki se vaiva, Päikän ystävyys on todellakin sen kaiken arvoista.

Koska bloggeria ei huvita, tässä linkki videoon.
Kannattaa katsoa HD'na, jos vaan jaksaa oottaa että latautuu. :)