Niilon kuulumisia

Päivittelen nyt pitkästä aikaa vähän Niilon kuulumisia. Eipä sen elämässä ole mitään suuria muutoksia tapahtunut viime aikoina, elo on ollut rauhallista - toisinaan. Valon ja lämmön lisäännyttyä Niilo tuntuu olevan aiempaa energisempi ja vaatii yhä enemmän huomiota, leikkiä jne. Katti tuntuu myös pitävän enemmän ääntä kuin aiemmin. Maukuminen ja muu inahtelu on päivittäistä ja tapahtuu kun tulen kotiin, narulla leikkiessä, kun Niilo istuu mun viereen, kun se juoksee yksin täyttä vauhtia keittiöstä olkkarin nurkkaan... Eli koska vaan. Välillä haaveilen toisesta kissasta, joka pitäisi tolle seuraa kun en itse ehdi tai jaksa, mut ei se tällä hetkellä ole ajankohtaista tai ainakaan järkevää. 

Lämpö on houkutellut Nipan yhä useammin parvekkeelle ja nyt sillä onkin entistä paremmat oltavat siellä. Isäpuoleni kävi asentamassa suunnittelemansa kiipeilypuun tänään ja Niilo pääsi heti tutustumaan vekottimeen. Omatoimisesti se ei vielä tähystystorniinsa kavunnut, mutta nostettuna tuntui viihtyvän, kun näki niin hyvin mitä sisäpihalla tapahtuu. :) Matolla loikoilun lisäksi partsin parhaat puolet on auringonotto sinisen kaapin päällä ja naapurin lasten tarkkailu. 

 Tuo koivunpalanen on myös pala nostalgiaa. Kun olin pieni, meillä oli Doris-niminen mustavalkoinen kissa, joka otettiin aina mökille mukaan kesäisin. Yhtenä kesänä oli kai jokin eläin sen jahdannut mökin takana kasvavaan valtavaan koivuun eikä se tullut alas moneen päivään. Palokunta sen lopulta haki sieltä ja sen jälkeen koivuun laitettiin pelti ympärille, ettei vaan yritä uudestaan. Se koivu on blokannut aurinkoa mökin pihasta niin kauan kuin mökki on siinä ollut, mutta äiti ei oo siitä halunnut luopua, vaikka muut haluis sen kaataa. No, tapaninpäivänä oli siinä joulun aikaan se myrsky, joka meni ja kaatoi sen puun, joka siis kasvoi sopivasti sekä mökin että nukkuma-aitan että puuvajan läheisyydessä. Ihan älytön tuuri, että se kaatui mökin ja aitan väliin eikä rikkonut yhtään mitään mennessään. Tätä puuta on mun vanhemmat tämän talven ja kevään palotelleet pikkuhiljaa ja mun pyynnöstä säästivät Niilolle tuon sopivan palasen isosta oksasta kiipeilytelineeksi. :)

 Viime aikoina meille on erinäisillä kauppareissuilla kertynyt muutama pahvilaatikko ja -kassi. Niitähän Niilo on rakastanut aina ja jaksan yhä hämmästellä, että mieluummin se nukkuu ilmaiseksi saadussa pahvikassissa kuin monia kymmeniä euroja maksaneessa pehmustetussa iglussaan. Nukkumisen lisäksi varsinkin pahvilaatikot kelpaavat myös leikkiin. Tuo suurempaa jännitystä singahtaa laatikon läpi kuin tunnelista saaliin kimppuun - joskus myös mun jalkojen kimppuun...