Western-tunti + kuvatulva

Taas on viikko vierähtänyt kaiken maailman puuhasteluissa, joista voisin tehdä pientä summausta. Ensinnäkin, pakko hehkuttaa tämän päivän fiiliksistä Niittykummun pallokentältä, jossa siis järkättiin Espoon Koirakerhon 35v juhlat. Itsehän en koiraihminen ole juurikaan, enkä moiseen tapahtumaan olisi lähtenyt tai edes tiennyt lähteä ilman siskoani. Vanhempani olivat lähteneet kesämökkiä talven pölyistä tuulettamaan, joten Katjan ja Ruffen kuskaaminen paikan päälle jäi mun vastuulle. Jätän jutun lyhyeksi, enemmän detaileja voi lukea Katjan omasta blogista, kun kisapostaus sinne ilmestyy. Eli, ohjelmassa oli siis alkuun agilityn mölliluokka, jossa kaksikko starttasi kahdesti sekalaisin tuloksin. Uusi paikka ja uudet koirat hämmensi pientä shelttipoikaa sen verran, että toisella kerralla pikkutöppien lisäksi juoksi ulos radalta... No, mätsäreissä oli parempi onni, Ruffe oli sinisten toinen. (Kuudesta koirasta siis "viidenneksi paras" muttaah... Hopeeta sentään, tavallaan!) Viimeisenä oli rallytokon mölliluokka, jossa Ruffen keskittyminen oli jo huomattavasti parempaa ja Katja kovasti toivoi ylittävänsä edellisten kisojensa pistemäärän 81/100. Helposti, ne hölmöt voitti koko luokan pistein 98! Ei osattu kumpikaan odottaa sitä ja ihanana isosiskona totesinkin siinä vaiheessa kun tuloksia kerrottaessa koirat vaan rupes vähenemään ympäriltä huonoimmasta parempaan: "Et sä voi voittaa! Eiku..." :D Hyvillä mielin ajeltiin kotiin pitkän päivän päätteeksi ja oottelen mielenkiinnolla päivän kuvasatoa ilmestyväksi Katjan blogiin. :)

Sitten itse aiheeseen, josta blogi pääasiallisesti kertoo - Miinasta. Maanantainahan meillä oli western-tunti ja voi sitä riemua kun saa oikein maksaa siitä, että muutkin näkee kuinka hevonen ei juuri tänään ole sillä tuulella että sen kanssa yhtään mitään vois tehdä... No, Päivi meni selkään ensimmäisenä ja kerkesi verkkaamaan Miinaa puolisen tuntia ennen kuin Mari tuli paikalle. Siinä vaiheessa se ei enää yrittänyt pomppia ja riehua ravia nostaessa tai vaatinut rankkaa väistätystä pysyäkseen kurissa. Tämän härdellin aiheuttivat tietenkin tallin omistajien hevoset, jotka pääsivät totuttelemaan viereisen pellon vihreään - juuri sopivasti meidän tunnin aikana piti järjestää tämä pukkilaukkashow väliaikaisissa pikkutarhoissa. Miina olis tietenkin halunnut mukaan ja sekös kenkutti kun ei päässyt. Postauksen loppuun laitoin pari parasta otosta näiden puokkien irrottelusta. (;

väistökäännös

Tunnin aiheena oli tälläkin kertaa hip-over (elikä kutakuinkin sulkutaivutus). Hevosen tuli kulkea tiukkaa kiemurauraa (about 6 kiemuraa) hip-overissa, keskellä aina suoristus ja puolen vaihto. Käännökset tehtiin tietenkin western-tyyliin eli ei taivutetulla vaan suoralla hevosella väistökäännöksinä, kaulaohjaa käytettiin vahvistamaan käännöstä. Mari painotti miten tärkeitä juuri nää käännökset on kisoissa, sillä poikkeusta lukuunottamatta mitään käännöstä ei siellä tehdä muutoin kuin väistämällä. Ainoastaan trailissa laatikon (neljä puomia neliönä) sisällä tehtävä 360-käännös vaatii hienoista taivuttelua. 

tältä Miinan ravi näytti vielä 1,5h ratsastuksen jälkeen

ja 2h jälkeen loppuraveissa, sentään pieni parannus

Kiemuraa mentiin siis molemmat vuorollamme, käynnissä ja ravissa. Päivillä oli omien sanojensa mukaan vaikeuksia keskittyä, eikä Miinan touhotusravi varmasti auttanut asiaa. Itsekään en tehtävässä millään lailla loistanut kuin sekunnin murto-osan kerrallaan, maksimissaan. Lopuksi kokeiltiin laukannostoharjoitusta, jonka oli tarkoitus auttaa hevosta nostamaan rauhallinen laukka haluttuun kierrokseen. Miinan ongelma kun välillä on "tykin suusta"-lähdöt ja väärät nostot, vasemmassa laukassa etenkin. Tämä tehtiin niin, että väistätettiin hevosta sidepassia muutama hyvä askel uralla, nokka kohti aitaa, siitä pivot-käännös, jossa hevonen kokoaa takaosan kunnolla käyttöönsä väistämällä etuosaa takaosansa ympäri ja tästä sitten laukannosto. Molemmilla nää sujui ihan jees, välillä Miina koitti fuskata eikä meinannut muuta ku ravailla ja käännökset meni pitkiksi, ja yhdessä välissä mulla pääsi vauhti kasvamaan liikaa, mikä ei tosiaan ollut tarkoitus. Lopulta, kun oltiin se yli 2h ratsastettu, Mari sanoi mulle: "Rentouta lantio." ja yks kaks laukan tahti muuttui ihan täysin ja tuli oikeesti nättiäkin laukkaa jokunen askel. Että kokonaisuudessaan oltiin Päivin kanssa tyytyväisiä tuntiin, vaikka Miinalla huono päivä olikin. Se yritti silti, niin yritettiin mekin ja vähän onnistuttiinkin. :)

kevyt istunta ei ihan lännensatulaan kuulu, mutta tuntuu hidastavan Miinan vauhtia tarvittaessa 

- en ainakaan hakkaa takapuolellani lisää vauhtia

yli 2h kesytyksen lopputulos - se rauhoittui!

Torstaina pää löi jotenkin tyhjää enkä tuntunut saavan paljonkaan aikaiseksi hevosen selässä. Maastoon oon vähän arka lähtemään vielä mihkään pidemmälle, rekkojen sekaan ja Miinan kanssa kun en vielä sen kaikkia tapoja tunne.. Niin pysyttelin taas kentällä ja ennen selkään nousua testailin tammaa vähäsen. Lännenhevosen tapaan se on opetettu jäämään seisomaan paikalleen, jos ohjat on maassa. Niinpä pysäytin sen, tipautin ohjat ja kävelin pois. Ekat pari kertaa se yritti ottaa askeleen pari mun perään tai jopa omavalintaiseen suuntaan, mutta tiesi kyllä mitä tää homma meinaa ja jäi aloilleen, vaikka pyörin siinä ympärillä, lähempänä ja kauempana. Lopuksi tipautin ohjat liikkeestä, jatkoin matkaa ja siihen se vaan jäi oottamaan. :) Tyytyväisenä kapusin selkään ja alkuverkaksi tehtiin kahdeksikkoa kevyessä ravissa. Keventäminenhän ei kuulu westerniin millään lailla, mutta koska Miina on monitoimipolle ja menee myös enkkua, keventely on sille tuttua ja mieluisaa. Alkuun tamma on usein niin reipas, että ratsastajallekin mukavampaa keventää suosiolla. Kahdeksikon kokoa säätelin isoista ympyröistä pieniin voltteihin, vaadin asettumista jne. Tämän jälkeen otin käynnissä ja ravissa "yhden ohjan käännöstä", jossa vaadin sisäohjasta ylöspäin pidättämällä hevosta kantamaan itsensä mahdollisimman pienellä voltilla. Yllättäen oikea kierros tuotti ravissa huomattavasti enemmän päänvaivaa, mutta sen pistin osittain itseni piikkiin. Mulle kun oikea on se vaikeampi, vasenkätisenä, niin avut ei välttämättä olleet yhtä selkeät kumpaankin kierrokseen. Olin kuitenkin tyytyväinen Miinan työskentelyyn ja loppuun otin vähän laukkoja, kumpikin suunta ihan ookoo, vaikka vauhti meinas taas kasvaa kierros kierrokselta. Puolen tunnin köpöttelyn jälkeen alkoi ripsiä vettä ja pikaisen loppuverkan jälkeen sitä tuli jo ihan kaatamalla. Loppukäynnitkin jäi vähän lyhyiksi, kun kiirehdittiin talliin kastumasta. Tosin, sitä ennen Miina ehti taas vetää arabille ominaisen draama-kortin hihastaan, sillä voi kauhistus! Joku oli jättänyt sen puisen sillan, mikä Päivin kanssa löydettiin, siihen samaan paikkaan missä se on ollut viimeiset pari viikkoa! Ja siihen oli satanut vettä päälle! En voinu muuta ku nauraa tammalle joka niin huolissaan korisi ja tuhisi tälle hökötykselle, joka oli niin uhkaava että sitä piti singota karkuun ihan näyttävin loikin ( tässä vaiheessa olin jo maassa, onneksi). En muista oonko vielä koskaan nähnyt Miinaa niin arabina kuin silloin. :D

Loppuun vähän uutisia. Kesä tulee ja se täyttyy jo kovaa vauhtia kivoista suunnitelmista. :) Päivi olikin blogiinsa jo listannut ne tärkeimmät, matkaratsastuskisoja ja arabinäyttelyt jne. Näissä aion toimia (ainakin osassa) kuvaajana, henkisenä tukena ja muutenkin joka paikan höylänä. 10.6 järjestettäviin western-kisoihin saatan jopa itsekin osallistua, todennäköisesti horsemanship- ja/tai trail-luokkiin (walk & jog, kun se laukka on vielä vähän vaiheessa). :) Horsemanshipissä pelottaa vaan vähäsen se kouluratsastusmaisuus, että arvioidaan hirveästi ratsastajan apuja, niiden näkymättömyyttä yms. eikä niinkään hevosta.. Mutta siinähän sitä kehittyy, kun saa palautetta! Näitä ennen mennään (ehkä) vajaan viikon päästä Marille, pidetään tunti siellä ja hoidetaan samalla kengitys, kun Marin mies sattuu Miinan vakiokenkääjä olemaan. :) Samaan osoitteeseen ollaan menossa tunneille myös juhannuksen jälkeen pariksi päivää, niin että päästään molemmat ratsastamaan 45 min Miinalla ja 45 min jollain Marin western-hepalla (quarttereita jee!) per päivä. Sitten Päivi ja Miina lähtee maalle muutamaksi päiväksi ja palaavat takaisin juuri sopivasti ennen tota mun Hovin leiriä ja ko. tallin myyntinäyttelyä, jonne aion osallistua kamerani kanssa.

 Ja tässä tuleekin se isoin uutinen: Miina muuttaa. Päivi päätti pitkällisten pohdintojen jälkeen, että kyllä hevosen kuuluu päästä laitumelle kesällä. Nykyisellä tallilla pääsee vain omistajien omat pollet, joten etsittiin laitsaa muualta. Pelkkä laidunpaikka, jolta me vaaditaan myös kenttä ja muut mukavuudet, että Miinaa voi laidunkuukausinakin ratsastaa, olis maksanut aivan liikaa (täyshoito), kun pitäis maksaa sinne nykyiselle tallille vielä varausmaksua (puolet tallivuokrasta), jos halutaan palata sinne syksyllä. Niinpä tässä ratkaisussa ei ois ollut mitään järkeä, ja löydettiin kuin löydettiinkin talli, jossa on mahtavat puitteet, maastot, laitumet ym. ja Miinalle paikka myös syksyllä. Mattaksesta tulee siis Miinan uusi koti heinäkuun alusta lähtien ja vaikka se on nykyistä syrjemmässä sijainniltaan, oon tyytyväinen valintaan etenkin maastoilun kannalta. Merenranta ihan vieressä eikä rekkoja lähimainkaan, rauhoitettua metsää hehtaaritolkulla... Ja Nevaksen maneesiin kolmisen kilometriä matkaa, niin voi talvellakin reenailla ihan kunnolla näin halutessaan.

Tähän loppuun ne luvatut laidunriehuntakuvat. Fajana ja Pinkku esiintyivät ystävällisesti aina silloin kun en ollut tarhojen vieressä kameran kanssa, joten suurin osa kuvista on Tirpasta, joka nuoruuden innossaan hajotti vanhan tarhan aidankin pari sekuntia tuon tokan kuvan oton jälkeen. Näistä muistuttelen taas että kuvat ovat minun ottamiani enkä anna näitä kopioitavaksi virtuaalitalleille enkä mihinkään muuhunkaan käyttöön, ainoastaan hevosten omistajat voivat näitä halutessaan käyttää.

"kaverit on jo uudessa tarhassa, miksen minä pääse?!"

"tää aita lähtee... nyt!"

vilukissa Fajana intoutui takistaan huolimatta kierähtelemään ruohikossa

lentävä hevonen :D

ainoa hyvä kuva Pinkun ja Fajanan meiningeistä - ja tässäkin narut tiellä!!