29. toukokuuta 2012

Trail-tunti vieraissa - ja vieraalla hepolla!

lainaratsuni Hiivatti

Tänään koitti suunnittelemamme Mäntsälä-retki. Käytiin edellisiltana Päivin kanssa hakemassa vuokrakoppi ja harjottelemassa vähän sen kanssa ajelua. Tänäaamusti sitten lastattiin Miina kyytiin - ykkösellä sisään! - ja hurautettiin meidän valmentajan Mari Valkosen kotitallille. Nyt on toi jalka tuntunut sen verran hyvältä, että päätin myös ratsastaa. Tehtiin niin että Päivi meni koko tunnin Miinalla ja mä sain ratsukseni Rocket N Priden, paint-lv-ristetytysruunan, tutummin Hiivatin. 

Alkuun tunsin itseni niin alieniksi leveän, jyhkeän Hiivatin selässä. Ei huhhuh, kävi ihan työstä saada se liikkeelle ja tuli taas se ihana fiilis että en osaa ratsastaa. Mari ystävällisesti ohjeisti, että Hiivatti on 100 % western-hevonen ja sen mukaan koulutettu. "Laitapa pohkeet kiinni ja sano "whoa"." Näin tein - Hiivatti pysähtyi. "Nyt purista jaloilla ja tiivistä istuntaa." Tein - Hiivatti alkoi peruuttaa. Pikkuhiljaa aloin oivaltaa, miten tätä hevosta ratsastetaan - ihan päinvastaisesti kuin Miinaa! Alkuraveissa tipahti koko ajan käynnille, kun painoin jarrua luullessani painavani kaasua... Laukan ylläpitämisessäkin oli työstämistä ja ravivoltteja en uskaltanut edes ajatella, mutta nopsaan me siirryttiinkin itse trailiin, jota tänne asti oltiin tultu harjoittelemaan. 

trail-rataa

pujottelu ja taustalla naruportti

Aloitettiin kiemurauralla/pujottelulla. Mentiin käynnissä, sittemmin ravissa tötsien välistä, käytiin kääntymässä ja niin edelleen. Puomi ei juurikaan tuntunut vaikeuttavan tehtävää, ravissa Miina meni Päivillä niin nätisti ja ketterästi, Hiivatti taas ei päässyt kertaakaan ravilla noin tiiviitä välejä... Välillä sain senkin käännettyä hyvin pienessä tilassa, kun vahingossa osasin ratsastaa oikein. :---)

silta ja puomit

Kokeiltiin kaikki kentältä löytyvät tehtävät yksitellen, Mari selitti jokaisen läpi huolella, mitä apuja tarvitaan ja mistä saa kisoissa plussaa, mistä virhepisteitä. Sillalla etenkin harjoiteltiin tätä että annetaan hevosen katsoa estettä myötäämällä eteenpäin (plussaa) ja että puomien väliin tulee astua vain yksi etu- ja yksi takajalka (miinusta jos molemmat/ei kumpikaan). Tää oli molemmille helppo, kunhan ei pysähtynyt puomien ja sillan väliin. Silloin tuli stipluja. 

puomineliö

Neliössä käytiin pyörähtämässä 360 astetta ympäri, molempiin suuntiin vuorotellen. Neliöön tultiin sisään kuvanotto suunnasta ja kipsuteltiin käännöksen jälkeen pois puomien yli. Tässäkin korostettiin esteen katsomista noilla puomeilla, ja tää on tosiaan ainoa este, jolla hevonen saa kääntyä taipuneena, muutoin länkkärissä aina suoralla hevosella, mitä harjoteltiin tuolla pujottelussa taas. 

kiinteä portti

 Nykyään kuulemma kisoissa käytetään enimmäkseen naruportteja, mutta koska me ei oo päästy kiinteää testaamaan, haluttiin se kokeilla varmuuden vuoksi. Tää on narua huomattavasti vaikeampi ja tarkoitus siis avata portti, ratsastaa hevonen läpi ja sulkea portti, mahdollisimman sulavasti. Portista EI saa päästää irti työskentelevällä kädellä, muutoin tulee hylkäys. Kisoissa ilmoitetaan aina miten portti suoritetaan ja kummalla  kädellä, esim. vasemman käden työntöportti tai oikean käden vetoportti. Kokeiltiin eri variaatioita ja Hiivatti oli selkeesti tehnyt ennenkin, sillä riitti kylmänrauhallisesti hermoja työstää tätä tehtävää ja meni todella hyvin. :) Miinalla sen sijaan meni vähän hötkyilyksi ja monta kertaa lähti karkuun koko hirveää porttia, about sama juttu naruportillakin, joka on meille tutumpi.

naruportti

laukkapuomit

Lopuksi kokeiltiin vielä laukkapuomit, sillä näitä usein tulee seuraluokissa trail-radoilla. Ei hirveästi "ratsastettu" ja mietitty asiaa, vaan laukattiin uraa pitkin ja kurvattiin aina kohdalle osuessa puomeille. Mari neuvoi opettamaan hevosia itse katsomaan jalkoihinsa ja miettimään välejä. Jos menee huonosti ja puomit kolisee, uudestaan vaan ja palkinto tulee kun menee oikein. Rankaisemaan ei lähdetä nykimällä ohjista, jos hevonen stiplaa, sillä se yhdistää sen puomeihin ja voi alkaa pelätä niitä.

Hiivatti meni puomit - pienellä hiellä ja työllä - ihan näppärästi, mutta koitti välillä hommasta luistaa ja usein tein itse sen virheen, että puomin jälkeen huokaisin helpotuksesta, ja ruuna vikkelästi tajusi että tehtävä loppui ja nyt saa kävellä, vaikka olisin halunnut jatkaa laukkaa vielä ja mennä puomit uudestaan. Hevosilta sitä oppii aina. :)


Lopuksi tehtiin ratana kaikkia näitä opeteltuja tehtäviä. Kiinteä portti jätettiin pois ja tehtiin narulla sen sijaan. Netistä löytyviä oikeita trail-ratapiirroksia matkien tein tähän Paintilla meidän tänpäiväisen radan, joka siis alkaa käynnissä naruportilla, sen jälkeen jogissa pujottelu ja uudelleen puomin yli, siitä puomikujaan, jonka päässä seis. Kulmaperuutus ja laukannosto. Laukkapuomit, käynnissä sillalle ja lopuksi vielä neliö. 

Kommentit puomikujasta jäi vielä kertomatta. Sitä ollaan Miinankin kanssa tehty, mutta Hiivatin kanssa se oli aivan mahtavaa! Ruuna oli niin lunki ja kuunteli hienosti apuja, vaikka oli välillä niin jähmeetä poikaa. Pysähdyttiin ja peruutettiin pelkällä istunnalla ja kulmassa vähän kaulaohjaa avuksi - nappisuoritus!  

Mentiin kumpikin siis tuo rata kerran läpi ja no, ei haittaa ettei ollu oikeet kisat kyseessä.. Kummallakin oli kompastuskivensä, Miinalla kärsivällisyys mm. naruportilla, Hiivatilla taas ravin ylläpito ja että viitsiikö laukata puomien yli tai edes sinne asti.. Onneksi ääniavut on trailissa sallittu.

maisemaa kentältä, laiduntamassa Hiivatti ystävineen

uusia popoja ootellessa

Tunnin (joka kesti liki kaksi tuntia) jälkeen oli vuorossa vielä kengitys. Marin mies Anssi on ollut Miinan vakikengittäjä jo pidemmän ajan, siksi oli kiva että saatiin yhistettyä tää reissu näin että tuli sekä kenkäys että valkku hoidettua samalla. :) Anssin huhkiessa Mari keitti meille (tai niille jotka sitä juo) kahvit ja hengailtiin siinä tallipihassa vielä se hetki, kunnes Miina oli valmis ja voitiin lastata se - taas todella helposti! - ja jatkaa matkaa kotitallille. Kokonaisuudessaan tosi kiva päivä, Päiviltäkin sujui traikkuajelu ekaa kertaa heppa kyydissä oikein mallikkaasti eikä edes myöhästytty mistään. :) Innolla oottelen jo sitä Ursulan kurssia, minne Päivi ja Miina lähtee ja minä kuunteluoppilaaksi, ja sen jälkeen pidettäviä kisoja (mun ekat kisat!). Toivottavasti kaikki menee silloin vähintään yhtä hyvin!

Anssi ja Miina

Päivi Miinan henkisenä tukena

12 kommenttia:

  1. Tää oli tosi hyvä postaus! Kiva kun otit kuvat noista "esteistä" ja piirsit pohjapiirroksen siitä radasta. :)

    VastaaPoista
  2. Todellakin ihana postaus kuvineen! Se(kin) länkkärissä on hauskaa, että vaikka tietyt jutut on hyvä kouluttaa hevoselle helpottamaan esim. kisaamista niin silti voi olla hyvin erilailla koulutettuja länkkäpolleja.

    Sit ajattelin vähän kommentoida tota sun kysymystä:
    "Sitten hämmästytti tuo "laukkaa kun haluat hevosen laukkaavan", en oo aiemmin törmännyt. Tosiaan energiatasoa säätelemällä ja ele- sekä ääniavuin oon pyöröaitauksessa säädellyt askellajeja, toimiiko tuo sun tyyli sit jotenkin eri tavalla / hevoselle helpompi ymmärtää vai miten? :)"

    Mä ainakin koen niin, että askeltaminen hevosen askellajeissa helpottaa vain sun kehoa 'tekemään oikein'. Eli hevoselle kuitenkin opetetaan juoksutuskäskyt, onhan sun keho hevosen kehoon verrattuna kuitenkin hyvin erilainen. Mä käytän askellajeja vain silloin kun käsi/äänimerkki ei mennyt läpi. Siitä yleensä huomaan että jotain mun kropassa teki väärin kun hevonen ei reagoinu, ja askeltamalla + antamalla käsky hevonen toimiikin kuin halusin. Laukannostot on mun käsittelemille hevosille opetettu maiskauttamalla + pyöräyttämällä pienesti liinakättä (on varulta liinanippu kädessä jos esim. ori viiraa liikaa eikä suostu vaihtamaan suuntaa). Joskus pitää pikkusen samalla 'nytkäyttää' taaempaa olkapäätä (tulee ehkä himpun lisää painetta + menee hartialinja oikeaan suuntaan jotta hevonen mahtuu laukkaamaan) ja joskus nostaa laukka itsekin.

    Sori pitkä sepustus, en ole ihan hetkeen päässy juttelemaan hevosta kun oon vauvan kanssa kotona :D

    -Miia-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :D Tässä tapauksessa varmasti vaikuttaa sekin, että Miina on monitoimi- eikä 100 % western-hevonen, niin sillä ratsastetaan länkkääkin vähän enkkutyyppisin avuin. Siksi spur stop oli mulle ihan uutta ja alkuun tosi hankala sisäistää - päässä huusi ajatus että mitä sä teet, Miinahan sinkoo laukkaan jos pistät pohkeet kiinni! Ainiin, ei tää ollutkaan Miina.. :D

      Kiva että vastasit tohonkin eikä haittaa toi pituus yhtään, selkeni hyvin tuon "itse laukkaamisen" pointti. :) Olis vaan pyörö missä kokeilla!

      Poista
    2. Ja voihan se olla, että jotkut opettavat sitten 'ihmisen askellajit' jotta hevonen tietää milloin mitäkin halutaan :D Tuo nyt on ollut vain minun näkemykseni asiaan. En oo ehtiny kattoa Tuiken tekemää videota, jotta näkisin, kuinka hän on hevosensa opettanut ja onko sillä vain askellajikäskyt käytössä :) Täytyy käydä kattomassa, mitä hän vastaa tuohon kysymykseesi.

      Anssi ja Mari on kivoja tyyppejä ja niillä on hyvin koulutettuja, mukavia hevosia :) Pitäis joskus itekin käydä siellä ratsastamassa, jotta tulis kokeiltua erilaisia hevosia.

      -Miia-

      Poista
    3. Joo aivan. :) Oon kyllä iloinen että oon Päivin kautta heihin tutustunut, oon ihan samaa mieltä sun kanssa!

      Poista
  3. wau, tälläsiä postauksia enemmän!
    koulutuupparina tälläset perusteelliset postaukset on nii opettavaisia (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, täytyy jatkossa yrittää kyetä paneutumaan yhtä huolella näihin. :) Trailista on suht helppo tehä tällasia kun saa kuvat noista esteistä näin jälkikäteenkin, muusta sit vaikeempi jos ei oo kuvaajaa mukana. Mut ilmeisesti tekstipuolellakin vois syventyä enempi...? 8)

      Poista
  4. Menikö Hiivatti oikeasti niin hyvin kuin tässä kerrot vai "muokkaatko" todellisuutta? Sillä vain että Hiivatti on hankala ratsastaa ja tämä oli ensimmäinen tuntisi sillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En koe mitään syytä ruveta kaunistelemaan totuutta ja olen pahoillani jos tästä sellainen kuva tulee. Juuri sen takia blogia kirjoitan, että voin itse(kin) myöhemmin näitä lukea ja muistan, mitä milloinkin on mennyt mönkään ja miksi.

      Yli puolet tosta lähes 2h kestäneestä tunnista olin ratsastajana murto-osan siitä miten osaan normaalisti ratsastaa. Hiivatti näytti heti miten vaikea se on ja kuvailin sitä myös tekstissä: "Alkuraveissa tipahti koko ajan käynnille... Laukan ylläpitämisessäkin oli työstämistä ja ravivoltteja en uskaltanut edes ajatella..." Jouduin siis tekemään ihan uskomattomasti töitä joka sekunti, että saan laukan jatkumaan edes ensimmäiselle puomille ja tosissaan ravivoltteja en pystynyt tekemään ollenkaan. Välillä jouduin pitämään käyntitaukoja en hevosen vaan itseni lepuuttamiseksi, kun aloin olla uuvuksissa. Asiaa ei helpottanut jalassa oleva nilkkatuki, jonka takia jalustimet piti säätää liian pitkiksi, että nilkka pysyy kivuttomassa asennossa. (Kyllä, omaa tyhmyyttä että pitää silti ratsastaa.)

      Sitten kun jo toista tuntia putkeen hinkattiin, onnistuin joissakin käyntitehtävissä aloitukseen nähden yllättävän hyvin. Niitä oonkin sitten hypettänyt tässä postauksessa sen mahtavan fiiliksen takia, että opin jotain uutta ja onnistuin sellaisella hevosella, jolla en osaa kunnolla ratsastaa. Varmaan niistä tulee se fiilis että väitän olevani parempi ratsastaja kuin olen. Toivottavasti tämä selvitti vähän tilannetta. :)

      Poista
    2. Tiedän kyllä sen tunteen kun onnistuu ja sitä haluaa hehkuttaa kaikille, ja varsinkin silloin kun on hankala hevonen jolla ei osaa yhtään ratsastaa, joten ymmärrän kyllä että olet sen pääasiassa kirjoittanut.

      Poista

Kommentit ja kehitysideat otetaan aina ilolla vastaan! :)