Westerniä, itsenäisesti ja tunnilla

On taas kiirettä pitänyt ja postailu jäänyt pikku tauolle, mutta ei hätää, summaan tähän alkuun viimeisimmät Miinailut pähkinänkuoressa. :)

Perjantaina sato koko päivän lähestulkoon kaatamalla ja Miina pisti sirkuksen pystyyn jo tarhassa. Ajattelin ensin että jos se on rauhallinen, meen kävelemään ja vähän ravailen ilman satulaa. Okei, se ei ollut rauhallinen. Taluttelin sitten Miinaa kentällä jonkun aikaa ja testailin ihan perusjuttuja, pysähtymistä jne. Ei meinannu mennä pyynnöt läpi ja stoppi tuli vasta kun tamma pääsi kääntymään peppu sadetta päin... Aattelin että ei tää nyt niin pipipää ole, etteikö sillä ratsastaa vois, mut ilman satulaa se tietäis selvää maastoutumista mulle, joten hain länkkäpenkin ja kipusin kyytiin. Käynnissä ja ravissa Miina oli yllättävän hyvän tuntuinen sään huomioon ottaen ja miten se tuntu inhoavan mitään muuta kuin karsinassa jökötystä näillä säillä. Laukkaa otin vaan yhen hyvän noston per suunta, siinä meinas tulla näitä tykin suusta -lähtöjä ja hienoa koottua paikallaan laukkaa, kun en antanut vielä lähteä. Eli loppujen lopuksi ihan ookoo ratsastus, vaikka kastuttiinkin. 

Sunnuntaina juoksutettiin taas Päivin kanssa kimpassa Miinaa, Päivi ensin ja minä sitten. Pysyttelin käynti-ravi -akselilla, kun se tuntui menevän ihan ookoo. Babysteps vielä toistaiseksi. :) Päivi käväs lännenkamoilla selässä lyhyesti ja Miina näytti ihanan rauhalliselta, jopa laukassa. Sitä se oli minunkin kanssa, kun pääsin  koittamaan ja tällä kertaa, Päivin vinkistä, lyhensin ohjaa vielä enemmän ja sekin saattoi vaikuttaa laukan rauhallisuuteen. Olin kasaillut kentälle puomeista "taskun" ja treenailin sitä Miinan kanssa kaikissa askellajeissa. Tasku on siis kolmen puomin muodostama suorakulmio, jonka puomittomasta päädystä ratsastetaan sisään, pysähdytään ennen päätypuomia (mitä lähempänä, sen kovemmat pisteet) ja peruutetaan ulos. Laukasta ensimmäiset kaksi yrittämää meni reilusti yli... :D Mutta kolmannella tajusin alkaa pidättää ajoissa ja tuli ihan hieno suoritus. Olin tyytyväinen ratsastukseen ja hyvillä mielin lähin loppukäyntejä kävelemään pellolle. Se on kivasti sulanut, mutta aika märässä kunnossa, niin käppäiltiin ihan vaan kuivempaa reunaa myöten mäki alas ja käännyttiin takasin. Miina keksi hauskan leikin: "Lasken pääni alas napatakseni ruohotupsun suuhun ja samalla säikähdän ja ryntään laukkaan". Neiti ilmeisesti ajatteli, että kotiinpäin voi mennä täysiä. Sain aika nopsaan kiinni, peruutin rangaistukseksi ja käänsin humman takasin sinne mistä oli sännännyt. Yritti tietenkin uudelleen, mutta nyt oli ohjat kunnolla käsissä. Kolmannella kerralla ymmärsi kävellä nätisti takasin kentälle, ja siellä loppukäynnit loppuun.

Sitten oli taas mun ja Päivin yhteinen western-tunti. Nyt oli kamerakin matkassa ja helppo kuvata, kun toinen ratsastaja joutuu aina oottelemaan, kun toinen ratsastaa. Päivi lämppäs Miinan mukavasti ennen tuntia ja tällä kertaa mä menin ekana Marin suunnittelemat tehtävät. Käynnissä ja ravissa mentiin uraa pitkin ja pitkillä sivuilla tötterön ympärille voltti. Simppeliä perusratsastusta, missä pääs hyvin keskittymään omaan istuntaan. Otin laukkaa kans ihan uraa pitkin, tarkoituksena hidastaa tahtia ja palkita siitä aina hieman ohjaa löystämällä. Miinalla tuntu olevan kentässä tietyt kohdat, joissa hidasti ja toisissa taas kiihdytti, mutta loppujen lopuks ihan jees meni. Ennen ratsastajan vaihtoa testailtiin vielä hip-overia kaikissa askellajeissa. En tiedä/muista onko tälle enkkupiireissä joku termi tai vastaavankaltainen liike, mutta siis hip-overissa hevonen kulkee muuten suorana, mutta takapää hieman sisällä päin. Asetus tietty sisälle, mut sitäkään ei saanu lähteä liiottelemaan. Käynnissä ja ravissa tuntu ihan hyvin menevän, laukan nostoissa Miina rupes venkuloimaan ihan kummallisesti ja uskokaa tai älkää, pisti välillä jarrut pohjaan. :D Mieluummin mukamas seisoo paikallaan kun nostaa laukan "niin vaikeasta taivutuksesta". Hip-overin ois siis tarkoitus nimenomaan tehdä laukannosto hevoselle helpommaksi ja monet nuoret hevoset opetetaan nostamaan laukka hip-overista. Kyllä se sit lopulta nosti aina ja Päivin kanssa nää hommat suju kuin tanssi, kun olin sen ehtinyt sille opettamaan. :) Päivi meni samat tehtävät mun jälkeen ja minä räpsin Canonillani menemään. Meidän opettaja Mari oli lopputunnista ihan ihmeissään, että Miina hoksas niin nopeasti mitä siltä halutaan. "On se vaan niin hieno hevonen", sanoi Mari Miinuskan luonteesta kun puhuttiin. Ihan sama mitä siltä pyytää, se yrittää aina parhaansa miellyttääkseen ihmistä. Tähän loppuun laittelin näitä Päivin ottamia fotoja mun ja Miinan meiningeistä tuolta päivältä. Enjoy. :)