Trailia ilman satulaa

Miina on ollut nyt viimeiset muutaman päivän vähän aktiivisemmalla liikutuksella. Päivin kanssa kun on käyty yhessä, niin ratsastettu about 2 tuntia / päivä ja Janetella oli ollut hyppytreeniä, joten aattelin että neiti vois olla vähän rentoutumisen tarpeessa. Kaipasin itekin vaihtelua ja nyt kun tää energiapakkaus oli sopivasti väsytetty, uskalsin jättää satulan telineeseen ja pompata paljaaseen selkään. :) 

Tietenkin Miina oli ottanut kevätkeleistä kaiken irti ja kesti hetken ennen kuin mutapossusta kuoriutui western-hevonen. Harjauksen hoidettuani olin just saanut kuolaimet suuhun ja hihnan melkein korvan taakse, kun seinää vasten levänneet kaksi haravaa kaatuivat ja kahisivat mennessään. Suitset tipahti mulle käteen ja Miina lähti pomppimaan tuttuun show-hevosen tyyliin takajaloilleen. Rauhottu aika nopsaan ja lyhyellä säkittämisellä suostui tulemaan puolen metrin päähän haravista. Jokin siinä äänessä, minkä harava päästää maahan osuessaan, sai tamman sävähtämään joka kerta valmiina pinkaisemaan pakoon. Se onkin sit niitä hyvin harvoja asioita, mihin sen vielä vois koittaa totuttaa. :) Kahisevan takin pois ottaminen tai pukeminen selässä taas ei tuottanut minkäännäköistä elettä koko hevosessa. 

Kentälle kävin etukäteen pystyttelemässä vähän trail-esteitä. Trail on usein hevostenkin mielestä hauskaa puuhaa ja näillä Hovilta opituilla metodeilla ratsastelin tehtävien välillä ravia ja itse tehtävät pääosin käynnissä, jolloin tehtävästä tulee hevoselle palkinto. Naruportti oli selvästi Miinan suosikki. Loppukäynneissä se suunnisti suoraan portille ja jämähti sen viereen. :D Tais hoksata että tällä esteellä pääsee helpoimmalla. Naruportti olikin Miinalle tosi iisi, kuuntelee hienosti apuja ja varsinkin istuntaa noin ilman satulaa mentäessä. 

Portin lisäksi laitoin kentälle ravipuomit. Niitä mentiin ravin lisäksi alkuun käynnissä ja tehtiin vähän peruutusharjotuksia. Ratsastin Miinan käynnissä kahden puomin väliin (tavallaan siis sivulta enkä "suoraan edestä" niin kuin ravipuomeja ratsastettaessa), pysähdys ja peruutus. Peruuttamalla myös pieni käännös ja peruutus viereiseen väliin. En tiedä onko, mutta tää ainakin tuntui Miinalle vieraalta asialta ja vaatii vielä hiomista. Neiti tuppasi hermostumaan kun oli peruutuksen jälkeen kääntynyt ja kummasteli että mitä ihmettä mä haluan. Sitten rupesi tarjoamaan sidepassia ja eteen ja taakse ja... Loppujen lopuksi ei menty tätä tehtävää kokonaan, tyydyin siihen että käännöksen jälkeen ymmärsi peruutusavut oikein ja peruutti 1-2 askelta. Tästä on hyvä jatkaa. :)

Viimeinen "este" oli kolme tötsää, jotka asettelin hieman matalahkon kolmion muotoon. Niitä köpöttelin käynnissä ja ravissa niin, että jokaisen kartion ympärille tehdään pieni voltti. Keskimmäinen tietysti eri kierrokseen kuin reunimmaiset, eli vähän kolmikaarisen kiemurauran vaikutteita tässä tehtävässä. :) Tässäkin kokeilin käynnissä vähän eri juttuja. Yhden käden ohjausta, pelkällä istunnalla jne. Olin alkuun aika skeptinen omasta tasapainostani ja kyydissä pysymisestä ravissa, mutta sain kummasti apua siitä, että pyysin Miinan päätä alas. Silloin keskityin vain siihen, vastaako hevonen apuihin, enkä ylianalysoi istuntaani ja selässä pomppimistani, ja istunta löytyi ihan itsestään. :)

Lopuksi uskalsin ottaa parit laukannostot ja wau - pysyin kyydissä! Miina ei lähtenyt kiihdyttelemään tai miettimään mitään pukitteluja (eipä se kentällä pukittelekaan, mutta pelkäsin että huonolla tasapainollani lähen puristamaan reisillä "pukkinappia"). Jaksoi nostaa rauhassa, pää alhaalla niin oikean kuin vasemmankin eikä vasempaan tullut yhtään vääriä! Jäi hirmusen hyvä fiilis ja koko ratsastuksen ajan tuntui heppakin tyytyväiseltä. :) Sunnuntaina sit seuraavan kerran, Miinan mielentilasta ja säästä riippuen joko kentällä perus western-hommia tai uusi yritys raviradalla. Jos se vaikka nyt kulkis ihan iisisti ja pysyis suitsetkin kasassa. :)