Miina & Nipa - kuulumisia

Kuva © Roosa T.

Tänään oli se luvattu kurinpalautuspäivä edellisen sikailun jälkeen. Ei tosiaan ollut mitään kontrollia koko hevoseen, ei maasta eikä selästä käsin koko sinä päivänä. Juoksutuksessa kusetti pahiten, joten sitä lähettiin Päivin kanssa ekana oikomaan.

Päivi juoksutti Miinan alkuun ihan kunnolla. Kertoi ja näytti, miten tamma on oppinut eri avut juoksutuksessa jne. Tää olikin tosi hyödyllinen kertaus, mulle kun ei oo kukaan tainnu sitä edes opettaa alunperin, vaan oon kattomalla ja kokeilemalla oppinut ja jälkeenpäin napsinut eri tyyleistä omaani vaikutteita. Tuli taas yhtenäistettyä tätä mun ja Päivin tyyliä toimia Miinan kanssa. :)

Alkuun tosiaan se juoksutus näytti menevän ihan nappiin, mutta sitten Miina sai vähän vauhtia kavioihin laukassa. Sen jälkeen ei osannut enää keskittyä vaan alko jäkittämään paikoillaan, rintamasuunta juoksuttajaa kohti eikä mistään raipalla huitomisista suostunut liikkumaan - paitsi täyttä laukkaa. Sitä jumpattiin rauhottumaan ja vaihettiin sitten juoksuttajaa. Mun kanssa Miina ei asettunut yhtään sisälle, haahuili vaan liinan päässä miten sattuu, joten jätettiin harjotus käynti-ravi -tasolle. Jatkossa sovittiin että Päivi ruotii juoksutusta enemmän yksin ja mun kanssa ja mä voin tehä käynnissä liinaharjotuksia, että oppis kulkemaan asettuneena sisälle, eikä ulos, niin kuin tänään esitti.

Kentälle alko kerääntyä ruuhkaa, joten vaihdettiin juoksutus ratsastukseen ja Päivi kävi ekana selässä lyhyesti. Oli kuulemma tyytyväinen käännöksiin ja myös mun vinkkelistä tuli tosi nättejä laukannostoja ja pehmeetä, rauhallista laukkaa, ihan volteillakin. :) Pääsin sit itekin koittamaan ja alotin käynnissä ihan pysähdyksillä. Miina oli jotenkin tosi rento - ehkä se reipas juoksutus teki tehtävänsä - ja kuunteli hirmu hyvin istuntaa, pysähdykset oli tosi hyviä! Tuntu taas pitkästä aikaa siltä että hei, mähän osaankin ratsastaa. Siirryttiin raviin ja sama homma! Alun haparoinnin jälkeen Miina esitti jopa jogia ja kulki niiiin nätisti ettei tosikaan - en ollu uskoa sen viime kerran jälkeen että on sama hevonen alla.

Pakkohan se oli sit toiverikkaana alkaa laukkoja nostelemaan, ja siinä ne pilvilinnat särkyikin taas. Ihan nättiä laukkaa, mutta edelleen liian kovaa - ei se Päivin kanssa sellanen ollut! Vika on siis mussa, kun oon antanut sen mennä, niin nyt se olettaa ja testaa joka ikinen kerta. Täytyy vaan olla tiukkana ja vaatia hitaampaa hitaampaa. Loppuraveissa tuli taas niin nättiä liikettä turpa hiekkaa viistäen, ettei ois tehny mieli lopettaa ikinä. :) Nyt oli tosiaan taas kuolain suussa ja aivan eri meno kuin keskiviikkona. Silti tuntuu et sidepullilla kuuntelee paremmin, vaikka nyt kuuntelikin ihan ookoo. Jospa ens kerralla menis taas kuolaimetta, kattois millasta liikettä tällä kertaa tulee. :)

Niilosta voisin kirjotella kans pientä päivitystä. Eipä sen kollin elosta paljon oo kerrottavaa, täällä se nukkuu ja sotkee hiekkalaatikkoa ja repii mattoja päivät pitkät. :D Vähän turhautuneen oloinen ja kaipaa kovasti leikkiä, ei vaan tunnu iteltä aina löytyvän aikaa saati jaksamusta siihen. Tänään naksuteltiin vähän pitkästä aikaa ja harjoteltiin aikasempien temppujen lisäksi luokse tulemista nimellä kutsuttaessa. Namit kourassa kävelin makkarin oven taakse ja huutelin Niiloa. Olkkarista se laiskajaakko lompsi eteiseen miettimään suuntaa ja kun se lopulta seuras mun ääntä makkariin, näki mut silmäkulmastaan ja säikähti niin että pomppas takajalat edellä seinää vasten. :----D Ei voinu ku nauraa raukalle ja kokeilla uudestaan, yritin tällä kertaa olla vähemmän pelottavassa paikassa eikä se sit enää hötkyillyt. :) Kissalle saa ehdotella aktiviteetteja, jos semmosia mieleen tulee! Niitä koitetaan sit toteuttaa parhaan mukaan.