Niilon omituisuudet

Aattelin koota tässä arkenne - ja mun arjen - ratoksi postausta tuon rakkaan kisuni erikoisista tavoista ja mieltymyksistä. Melko kattavasti Niilosta kyllä on infoa ja menneisyyttä ym. tuolla omalla alasivullaan, mutta ei sielläkään kaikkea kerrota. (;

Pahvilaatikot
Nipa on aina rakastanut pahvilaatikoita. Ja koreja, pahvikasseja, jopa muovikasseja - mitä tahansa mihin se mahtuu itsensä änkemään. Toisinaan kori voi olla niinkin pieni, että tollanen kolli siinä hädin tuskin mahtuu kaikki tassut sisäpuolella istumaan, mutta pakko sinne on kuitenkin ahtautua. :D Tai sitten joku oikein korkea (esim. 1 m) pahvilaatikko, josta ei yhtään nää, mitä sen sisällä on. Se on entistä jännempää ja sinne on hypättävä. Tässä tiivistyy se kliseinen sananlasku "Curiosity killed the cat". Ei tuo vissiin yhtään mieti et mitä jos se laatikko oiskin täynnä lasinsiruja tai vettä tai... Ei ei, pää edellä täysiä vaan! :D Ja kuten tässä yksi päivä taas Nipaa leikittäessä totesin, paras ostos tuon kissan leluista on varmasti leivänpaahtimen mukana tullut pahvilaatikko. Tässä postauksessa hieman tuoretta kuvamateriaaliakin näistä leikeistä ko. laatikon kanssa.

Hedelmät
Kyllä, minun lihansyöjäkissapedoista polveutuva sylivauvani tykkää hedelmistä ja syö niitä. Silloin kun se oli pentu, taidettiin systerin kanssa nuoruudentyhminä kokeilla sen kanssa about kaikkea ja syötettiin sille varmaan mitä tahansa sattu keittiöstä löytymään. Pentuna siis on maistellut porkkanaa, kurkkua, tomaattia... Sitrushedelmille Niilo tyytyy vain irvistämään, niitä se ei edes nuolaise pakon edessäkään eikä banaanikaan maistu. Miedomman makuiset, makeat ja kosteat hedelmät on enemmän Nipan makuun, ja tämänhetkiset suosikit ovat selvästi viinirypäle, luumu ja hunajameloni. Näitä se ei tosiaan popsi kokonaista hedelmää suoraan hedelmäkorista, vaan maistelee pieniä paloja silloin kun itse satun hedelmää syömään. Luumujen kanssa ollaan tehty sellanen diili, että mä syön hedelmän ympäriltä ja Niilo saa nuolla kiveen kiinni jääneet rippeet. :)

se näyttää saukolta :---D 

Siinä ainakin noi "oudoimmat" jutut, katellaan myöhemmin jos keksin jottain lisää kirjoteltavaa Nippelistä. Miinasta voisin tähän lyhyesti (=yksityiskohtia myöten) päivitellä, et tänään oli todellinen tuuliviiri-päivä. Alkuun juoksutin hetken käynnissä pienellä ympyrällä molemmat suunnat, niin että asettuu sisälle ja keskittyy muhun. Selkään noustessa oli tosi rento, kävästiin alkukäynneissä pellolla toteamassa se ratsastuskelvottomaksi kuravelliksi ja sen jälkeen Miina säpsähteli ja sinkoili kuin järkensä menettänyt... Raveissa rauhottu ja jakso työskennellä tosi hienosti, tuli oikein nättiä asettumista ympyrällä jne. Laukannostoissa pösötti taas pää pilvissä, jäkitti jos yritin taivuttaa kunnolla vasenta laukkaa nostaessa ja nosteli sitä oikeeta vaan... Sit kun se vasen lopulta nousi, se oli rauhallista ja nättiä, ympyröilläkin! Oikeeseen tuli myös pää pystyssä -nostoja, mutta itse laukka oli oikein hienoa. :) Loppuravitkin meni lunkisti ja nätisti. Loppukäynnit lähettiin tekemään maastossa, pyörätietä pitkin maasta käsin ja jonkun matkaa myös selästä. Maasta oli parempi, tallilta poispäin sain potkia sitä eteenpäin kuin elämäänsä kyllästynyttä tuntiponia ja kotiin päin taas pidätellä kuin laukkaratsua aukeavan portin edessä. Sillan tamma ylitti hienosti, vaikka pelkää solisevia puroja ja ylitettiin kuitenkin iso ja paikoittain tulviva Sipoonjoki. Takaspäin sain maastakäsin muistutella lähes koko ajan, että minä olen johtaja ja kuljen edellä, ei Miina. Herkkis-arabi viskeli päätään oikein teatraalisesti aina kun ohjaa ravistin. Ohitettiin tällä maastolenkillä pari rekkaakin. Ekalle tuli taas ravipyrähdys, tokalle ei pään heilautusta enempää! Tähän vaikutti varmaan se, että älysin pysäyttää Minskin just rekan tullessa, peppu ojaan ja nokka tietä päin. Ja oltiin niin lähellä talliakin, että ehkä se meinas et turha ruveta enää sekoilemaan? (;