Menneiden muistelua

Eilen tuulahti jostakin sellanen muistelufiilis. Mitä kaikkee sitä on ennen Miinaa tehnyt ja missä kaikkialla tullut pyörittyä heppailun merkeissä. Ekana mieleen muistu viime kevään vakioratsuni Musta. Ratsastelin silloin Fredbackan tallilla, jossa aloitin ensin Finessen vuokraajana ja aloin myöhemmin ottaa länkkäritunteja tallin hevosilla. Vuosi sitten kevättalvella mut laitettiin kokeilemaan Mustaa. Nuoren eestinhevosruunan omistajalla ei ollut enää aikaa sille, ja Finessen toinen vuokraaja Riina liikutteli sitä välillä kun vaan ehti. Mä taas aloin kiinnostua käymään tallilla useammin kuin sen yhden päivän viikossa, ja Riinan kehoituksesta otin Mustan liikuteltavakseni.

Kävin sillä kerta viikkoon tunnilla ja toisen kerran hääräilin itsekseni, juoksuttelin pyörössä, ratsastin koulua ja westerniä, satulalla ja ilman, ja kokeiltiin me maasta käsin trailiakin. Musta jätti jälkensä sydämeeni luonteellaan. Sanoin sitä usein koiraksi, toisinaan se muistutti enemmän sellaista kuin hevosta. Musta halusi aina olla siellä, missä ihminenkin eikä voinut koskaan saada liikaa rapsutuksia - se suorastaan rakasti niitä. Se seurasi kentällä kuin koira ja selästä käsin osasi myös olla jyhkyn ulkokuorensa sisällä herkkäkin poika. Maastoilu ja esteet oli Mustalle haastavimpia, kun niitä oli vähemmän menty. Ilmeisesti se oli alkanut omistajalleen riekkua maastossa ja maastoilu lopetettu siihen. Minäkin maastoilin sillä mahtavan yhden kerran Riinan ja Finessen seurassa ja senkin käyntilenkin sain ratsastaa hyvin napakkaan pakettiin sen hevosen, ettei pääse lähtemään lapasesta - yritystä oli. Esteitäkin mentiin vain valvotusti, estetunnilla, ja tämä oli tunneista ehkä pukkirikkain. Musta kun oli vähän lihavassa kunnossa, oli se myös laiska eikä nostellut jalkojaan esteelle tultaessa. Niinpä puomit kolisi - ja sit alko pojua harmittamaan = pukki.

Kesän puoliväliin asti jatkoin Mustan kanssa touhuilua, kunnes Finesse muutti toiselle tallille. Lähdin tietysti perässä ja sille tielle jäin. Musta oli nimittäin myynnissä eikä mulla enää aika riittänyt sille, ja kun viimeksi siitä jotain kuulin, taisi lähteä ylläpitoon. Toivottavasti sillä pallerolla on kaikki hyvin ja löytäisi vielä ihmisen, joka jaksaisi sitä kouluttaa enempi westerniin ja trailiin. Se on selkeesti Mustan juttu, kuten tästä kokoamastani muistovideosta paljastuu. :)

Länttäsin tähän vielä toisen videon, josta oon malttanut tehä sen verran lyhyen et sen jaksaa jopa katsoa. :D Pientä western-koostetta noilta Fredbacka-ajoilta ja on siinä vähän Hovin Ratsutilalla filmattua barrel racing -leirikisaakin mukana. (; Kesällä oon tosiaan sinne taas menossa leirille, täytyy taas nakittaa jollekin kamera kouraan, et sais uutta videomatskua - ja Miinasta kans tietty!