Ihana kamala Miina

Kuva © Ann-Marie H.

Maanantai oli taas mun ja Miinan yhteinen päivä - ja meillä oli niin hauskaa! Keli oli mitä ihanin, aurinko paisto lämpimästi pikkutallin edustalle, mihin leiriydyin Miinan kanssa putsaamaan tamman harjakassia ja harjoja karvoista, pölystä ym. Kun harjat oli siistitty, harjasin Miinan ja kaviot kun sain putsattua, tamma äkkäsi olevansa "vapaa" (riimunnaru kaulalla) ja pinkaisi karkuun. :D Mun omaa tyhmyyttä, mutta onneksi se on niin primadonna, ettei halunnut poiketa tallotulta tarhapolulta märkään lumihankeen. Neiti kipitteli tarhalta toiselle ja umpikujassa jäi hölmönä toljottamaan paikoilleen.

Palautettuani Miinan tallin edustalle, vaihdoin riimun naruriimuun ja riimunnarun maastakäsittelyköyteen. Käppäiltiin kentälle ja käytiin sulkemassa molemmat portit. Tästäkin huolimatta irtojuoksutuksessa Miinan on vaan pakko aina juosta sille talliin päin vievälle portille ja välillä jopa yrittää ahtautua sen ali... Ketterähän se on, täytyy pitää huolta ettei se joskus oikeesti pääse sieltä ja opi huonoille tavoille. :D

Irtojuoksutus ei mennyt ihan niin kuin pilvilinnoissani olin haaveillut. Että hevonen juoksisi kauniisti ympyrällä ympärilläni, vaihtaisi suuntaa ja askellajia elekieltäni lukemalla ja niin edespäin. Todellisuus oli toinen. Miina pinkoi milloin ravia, milloin laukkaa ja mahdollisimman näyttävää sellaista kentän portilta pitkää sivua toiseen päähän ja välillä koukkasi vähän sivummaltakin, jos kehtasin yrittää vaihtaa sen kulkusuuntaa. No, tästä huolimatta Miina oli elekielelle avoin ja join-up onnistui hienosti. Täytyy antaa pisteitä Päiville ja muille Miinaa kouluttaneille, se hevonen on hyvin säkitetty! Tein vähän luottamusjuttuja, heittelin taas narua jalkoihin, kiersin narua mahan ympäri, jalan ympäri ja nostin jalkaa narulla... Ei edes korvaansa lotkauttanut. :) Join-upia seurasi tietysti follow-up eli jäähdyteltiin vähän kävelemällä ympäri kenttää. Miina kulki taas kuin koira perässä ilman mittään naruja, käännöksiä, peruutuksia jne. - paitsi sitten kun sattui näkemään täydellisen paikan piehtaroinnille. ;)

Hiekkakylvyn jälkeen putsailin selkää sen verran, että siihen kehtasi satulan laittaa, ja hyppäsin kyytiin. Sidepullilla mentiin taas, tuntuu toimivan tosi hyvin Miinalla. Ympyröillä taivuttelua ja muuta perusjuttua ravissa. Käynnissä kokeilin ratsastaa aivan täysin istunnalla. Heitin jalustimet jalasta ja pohkeet ei nyt täysin irti mutta höllemmin ja vältin tekemästä ohjilla mitään liikettä. Kokeilin pysähdyksiä, liikkeelle lähtöjä ja siirtymisiä käynti-ravi -akselilla. Olin positiivisesti yllättynyt, miten hyvin se onnistui! Ohjaa ei juuri tarvinnut käyttää, mutta välillä jäin liikkeelle lähdöissä ja raviin siirryttäessä nykimään ees taas satulassa keksimättä että mitä se mun istunta oikein tekee käskeäkseen Miinaa liikkeelle. Tamma vaan jökötti paikallaan ja odotti pohjetta, ihmetteli varmaan että mitäs siellä keikut.. :D

Kuva © Ann-Marie H.

Maanantaista jäi tosi hyvä fiilis - eikä se sitten kauan kestänytkään. Tänään olin päättänyt lähteä aamutuimaan maastoon. Miinahan ei ollut samaa mieltä. Kun selkään pääsin, alkoi sellanen säpinä että oksat pois. Siis se hevonen ei suostunut kävelemään. Alkukäynneissä. Olin vähän että "Mikä sua vaivaa?!" ja yritin laannutella turhaa intoa pidätteillä, väistöillä ja tiukoilla volteilla. No saatiin käveltyä ja päätin että meen kuitenkin kentällä, kun Miina on jo nyt näin herkkänä, et en halua tietää mitä se keksii jos tulee rekka vastaan tai ohitetaan puro. Siirryttiin raviin, jos sitä raviksi voi kutsua. Ruutia olis ollut taas jakaa vaikka koko maailman hevosille, sellasta haipakkaa mentiin, vaikka kuinka otin reiluja pidätteitä ja lopulta ratsastin ihan napakalla koulutuntumalla, lännenkamoista viis. Ainoastaan parin metrin kokoiselle voltille pakottaessani sain tamman ravaamaan siedettävää vauhtia ja pääkin painui alas, mutta heti kun pääsi suoristumaan vähänkin, vauhtia lissää!

Välikommenttina tähän väliin, maastoa ajatellen olin laittanut Miinalle sidepullien sijaan Päivin varaosista kyhäämät "lännensuitset", kuolaimilla. Ja ihme kyllä, nyt tuntui ettei ollut kunnollista kontrollia sinne suuhun. Sidepulleilla oli paljon parempi, mutta tääkin voi johtua ihan vaan eilisestä vapaapäivästä tms.

Niinpä muuten toista kertaa suunnitelmia ja hain liinan. Sidoin ohjat satulaan ja aloin ohjata Miinaa ympyrälle, että ravailis juoksutuksessa energiansa pois. Juu ei, tämähän ei hänelle sopinut, ei varsinkaan vasen kierros mistä halusin aloittaa. Tamma pomppi pystyyn minkä ehti ja liikku kaikkiin muihin paitsi siihen suuntaan, mihin minä halusin, ihan sama miten sitä raippaa ilmassa heiluttelin. Lopulta Minski veti kunnolla herneet nenään ja sai tempastua laukkaryntäyksessä liinan mun kädestä. Jipii, vapaus koitti jälleen, täyttä laukkaa portista ulos ja talliin. Tässä vaiheessa olin kiitollinen, ettei tallilla ollut muita, kuulemassa lievästi turhautuneita "*******n hevonen!!!!" -huutoja. Parin sekunnin ajan harkitsin myös erittäin houkuttelevaa vaihtoehtoa "Nyt tungen sen hevosen karsinaansa ja hyppään autoon". Pakko se oli juosta mäkeä ylös hepan perään ja takasin kentälle miettimään asiat taas uusiksi.

Mun neljäs ja viimeinen vaihtoehto päivän ohjelmalle oli turvautua irtojuoksutukseen. Riisuin tammalta kamppeet pois kokonaan, portit kiinni ja piiska viuhumaan. Eipä sitä paljon tarvinnut hoputtaa, tällä kertaa tuli ihan reipasta laukkaa ees sun taas. Saipahan ainakin energiansa purettua, lopultakin! Miina alkoi jo näyttää ihan hyvältä, vaikka vähän kovaa menikin ja aloin tarjota sille mahiksia join-upiin. Eikä mitä, viskeli päätään ja pomppi vaan ohitse. Parin "kierroksen" jälkeen alkoi ääni kellossa muuttua ja reippaassa ravissa tamma tuli pää pystyssä kohti, mutta hidasti ennen ja käveli nätisti luo. Jee, ensimmäinen pieni onnistumisen murusen tunne koko rumban aikana. Käveltiin taas ilman mitään värkkejä yhdessä sen verran, että kaahailijalla alko hengitys tasaantua - ja pääsi taas hieromaan selkäänsä ah niin ihanaa kentän pohjaa vasten.

Putsailin taas selkää ja laitoin vielä lopuksi suitset ja satulan päähän fiiliksellä "Nyt oon tehny niin paljon työtä sen eteen että se rauhottus niin pakko sen on mennä rauhallisesti selästä käsin hetki!". Nojoo, kyllähän se oli parempi mitä selkään noustessa, mutta ei varmaan ulkopuolisen silmin näyttänyt rauhalliselta.. Ravailtiin suurta pääty-ympyrää ja laukkaakin otettiin ympyrällä yks hyvä nosto kumpaankin kierrokseen. Miina tuntu jopa kovalta suusta ja sain ihan kunnolla pidättää sitä vähän väliä. Ei ollut ihan pleasure-laukkaa tällä kertaa. :D

Lopuksi käytiin kävelemässä pari kierrosta peltolenkkiä ja siinä Miina vasta rauhottui. Joo, loppukäynteihin olin tyytyväinen. :) Ja meni se loppuravitkin hienosti pää alhaalla, mutta vauhtia oli edelleen ihan liikaa. Lauantaina mulla olis mahdollisesti Päivin kanssa taas yhteinen Miina-päivä. Aattelin pyytää vähän apuja tohon liinassa juoksutukseen, kuten ehkä jo huomasitte, se tamma kusettaa mua siinä ihan kuus nolla... Ja selästä käsin palaillaan varmasti tohon vauhdin tiputtamiseen, toivottavasti hieman edistyksellisemmin kuin tänään. :)