Vähän Niiloa, vähän Miinaa

Taas on tullut kaikenlaista tehtyä niin hepan kuin kisunkin kanssa, koitan tähän nyt saada jonkinmoisen tiivistelmän viime päivistä. Sellaisen minkä jaksaa jopa lukea. :D

Niilolle olen naksutellut vähän lisää. Harjoitukset on lyhyitä, mutta sitäkin tehokkaampia - tämä riippuu tietysti herkkujen määrästä. Jos namia on näkyvillä, Niilo tekee heti mitä pyydetään, jos se vain ymmärtää mitä siltä halutaan.

Raapimispuu on aina osa meidän naksuttelua. Muutaman harjoituskerran jälkeen se lähtee raapimaan puuta sillä käskyllä, että rapsutan sitä vähän itse sormella. Ei se vieläkään raavi niin kovalla tarmolla kuin edellisessä kodissa edellistä puuta, mutta raapii edes vähän! Muutakin kuin mattoja...

Puun lisäksi olen opettanut kaikkea vähemmän hyödyllistä. Viikonloppuna kyhäsin parista vanhasta raipasta esteen ja ajattelin että "kissa-agilityä!". Niilo käveli kohti, katsoi "estettä", purrrrr kunnon pusku raippoja vasten ja kas! ne putosivat lattialle ja kissa pääsi pälkähästä. :D Tämä ei siis toiminut ja vaihdoin esteen kiinteämpään.

Asettelin oviaukkoon mitä tavaroita ensimmäisenä käteen sattui, mm. kameralaukku, pahvilaatikko jne. Näistä muodostin "muurin", jonka toiselle puolelle kävelin ja nami kädessä kutsuin Niiloa luokse. Ruuan toivossahan se tuli, ja koska pystyi, harppoi yli kävellen. Palkitsin alussa tästäkin ja lopuksi sain pari ihan oikeaa hyppyäkin! Meidän laiskiaisesta ei olis ihan heti uskonut. :) Täytyy jatkossa vähän korottaa estettä - ja varmistaa ettei sitä voi alittaa tai kaataa, sitä se ainakin aikoo yrittää ihan varmaan - jotta saadaan varmemmin pomppuja.

Ja kolmas juttu, mitä tänään kokeilin ekaa kertaa, oli etutassut laatikon päälle. Ollaan jostain lahjaksi saatu tollanen kiiltävä pyöreä punainen loota, jonka asetin Nipan eteen ja namusilla houkuttelin nousemaan sille. Ensin palkitsin tassusta, joka herkkua tavoitellessaan sattui osumaan laatikon pintaan. Sen jälkeen kissa olikin jo aika pian kököttämässä etupää laatikon päällä ja pienellä ohjastuksella se pääsi asentoon takajalat laatikon päällä. Loota on valitettavasti niin pieni, että epäilen saavani sitä opetettua nousemaan sen päälle istumaan/seisomaan. Haasteita, haasteita. :)

Laatikko on kotoisampi paikka näin vaakatasossa, oivallinen ohi livahtavan narunpätkän vaanimiseen.

Tänään Niilo oli kauhean levottomalla tuulella, ollut jo pari päivää. Varmaan sillä alkaa kevät tutisemaan tassuissa ja nenänpäässä, on lämmin ja valoisaa ja se haluaa ulos. Onneksi viikonloppuna olis tarkoitus rempata tonne parvekkeelle ne verkot, jolloin Nipa voi turvallisesti siellä ulkoilla. :) Haaveissa olis myös jonkinmoinen kiipeilyteline, mielellään puusta itse tehty. Niin korkea, että kisu näkisi katsella kaiteen yli maisemia ja meininkiä.

Ja sitten Miinasta asiaa. Eilen ridailin ihan reippaasti, vähän sitä mahdollisesti tulevaa horsemanship-debyyttiä ajatellen. Paljon siirtymisiä, pysähdyksiä, peruutuksia - ja etenkin sen vaadin, että peruutuksen jälkeen jäädään seisomaan eikä sännätä heti liikkeelle, kun avut loppuu. Voi olla ettei tätä kisoissa katsottais hyvällä. Muutenkin jätin pysähdykset pidemmiksi ja aika rennostihan se Miina seisoskeli.

Ravissa lähenneltiin jo kaukaisesti jogia, mutta laukassa oli taas melko vauhdikasta. Vasemmasta aloitin ja jippii! Heti ekalla nousi vasen laukka! Siihen se sitten töppäsikin ja taas väännettiin niitä nostoja lukemattomia ennen kuin saatoin vaihtaa suuntaa onnistuneen noston jälkeen. Oikeaan Miina paineli oikein sydämensä kyllyydestä, ei kaahottanut päättömästi, mutta ihan reipasta laukkaa mentiin. Ja kun toinen kerran tykkäsi, annoin mennä. :)

tiukka ympyrä ja uusi nosto!

Tänään otettiin vähän rennommin ja testailiin sitä uutta sidepullia, minkä viime postauksessa mainitsinkin. Sidepullin lisäksi varustin Miinan western padilla (=satulahuopa) ja loimivyöllä, jolla sain tämän pepunpehmikkeeni pysymään paikoillaan. Ilman satulaa siis, hienohelmatyyliin. :D Itsellä oli ideat vähän vähissä, joten köpöttely jäi tällä kertaa vähän hajamieliseksi käynti-ravi -siirtymisten jatkamiseksi ja muuksi pyörimiseksi.

Nyt se peltolenkki on paljon paremmassa kunnossa ja eilen yritin sinne tuon kunnon treenin jälkeen ekan kerran. Muutama upottava askel ja Miina pisti liinat kiinni. "Tuonnehan en mene uudestaan uimaan!" Hento kehoitus mennä silti eteenpäin ja äkkiäkös me jo asteltiin polkua pitkin pellolle. Tänään Miina ihan itse halusi peltolenkille! Katseli koko ajan sinne suuntaan, kun ohitettiin kentällä se rako mistä sinne pääsee eikä tarvinnu kyllä kahdesti käskeä, kun sitten lopulta sinne halusin. Mukavaa mielen rentouttavaa köpöttelyä, sopii niin alku- kuin loppukäynteihinkin. :)

 Ja tähän loppuun Miinan edustava virnistys, enjoy. :D