Päivi on ottanut Miinalla tunteja Mari Valkoselta syksyn ja talven mittaan noin kerran kuussa ja koska itsekin olen innokas länkkäri-ihminen, otettiin tällä kertaa tuplatunti. Päivi meni alkuun 45 minuuttia ja minä saman ajan siihen perään. Energisenä hevosena Miinassa oli enemmän ratsastamista alkutunnista, Päivi sai hoitaa reippaat kevyet ravit alkuun ja taivuttelut ennen laukkoja. Miina kulki oikein hyvännäköisesti omistajansa kanssa ja varsinkin laukat näytti todella kivalta! Vasempaan nousi taas vähemmän vääriä ja kun kenttä ei oo enää liukas, Miina uskaltaa kulkea ihan rehdisti eikä varo koko ajan, niin laukkaakin pääsee menemään ihan kierrostolkulla. :)
Ohjelmassa oli tänään perusasioita, oikeastaan puututtiin itse kunkin heikkouksiin. Päivin kanssa Miinaa tosiaan taivuteltiin jumppaliikkein, jotka vahvistaa takaosan lihaksia, joista on hyötyä laukatessa. Tarkoitus oli tehdä pientä volttia tötsän ympäri niin, että hevonen väistää takaosallaan ikäänkuin sidepassia. Eli turpa kohti tötsää koko ajan. Alkuun Miina ei ymmärtänyt, mitä ihmettä siltä halutaan, mutta lopputunnista kokeilin samaa itse ja sehän osasi! Toinen liike oli kylkivenytys, eli sidepassia uralla, mutta ikäänkuin "banaaniväistössä", eli hevonen taipuu takaosasta ja kaulastaan poispäin menosuunnasta. Näitä saimme ohjeeksi tehdä ennen laukannostoja, mutta ei ihan heti alkuverkassa, kun venytys on niin voimakas. Tässä hieno Paint-illustraationi tehtävistä:
Kun sitten itse pääsin selkään, tein samoja tötsäharjoituksia kuin Päivikin oli noiden kahden lisäksi mennyt. Eli kolme tötsää oli aseteltu kolmion muotoon ja niitä lähdin käynnissä ja ravissa kiertelemään sikin sakin molempiin suuntiin. Olin pyytänyt nimenomaan istuntarääkkiä, joten siihen Mari puuttui heti ja laittoi minut etsimään satulassa sellaisen asennon, jossa pystyn seisomaan jalustimilla pullahtamatta pyllylleni alas satulaan. Yllättävän vaikea homma, vaikka tätäkin on enkkutunneilla joskus muinoin harjoiteltu! Todettiin, että röhnötän satulassa jalat liian edessä ja muuta mukavaa, alkuun tuntuikin ihan vieraalta tämä uusi, parempi istunta. Huomenna täytyy jatkaa sen kehittämistä. :) Lonkat auki ja käännöksiin mennään peukalo, ei pikkurilli edellä. Nää oli kaks tärkeintä muistettavaa mulle.
Siirryttiin laukkaan ja tunnelma rauhallisella länkkäritunnilla muuttui tyystin. Miina ampaisi hirveetä kyytiä menemään ja minä koitin toppuutella mitä pitkällä ohjalla nyt pystyin. Tää oli yllättävän suuri ongelma, jota en itse ollut edes tajunnut ajatellakaan. Nuorena hevosena Miina ei oo vielä valmis kantamaan itseään laukassa täysin, eikä varsinkaan pitkällä ohjalla. Niinpä vapauden saatuaan se lisää hanaa ja tekee mitä huvittaa. Sille laitettiin stoppi lyhentämällä ohjaa mun mukavuusalueen ulkopuolelle, mielestäni ihan enkkutuntumalle. Mutta se toimi. Ei tarvinnut enää Päivinkään kauhu silmissään katsella vierestä sitä päätöntä menoa, nyt se näytti jo ihan hallitulta laukalta! Olin aatellut, että Päivi menee aika lyhyellä ohjalla, kun ei vielä uskalla antaa Miinalle sitä niin paljon, mutta siinä oli ihan oikeassa. Ei olis munkaan pitänyt. Että vaikka kuinka mä haluaisin mennä pitkällä ohjalla, täytyy mennä nyt Miinan omaan tahtiin. Kyllä me vielä päästään sitä pidentämään, kun löydetään se yhteinen sävel. :)
about tältä meidän laukka näytti alkuun... :D
Tunti oli kokonaisuudessaan hyvin antoisa ja opin paljon jo siitäkin, että katselin Päivin menoa Miinan kanssa ja kuuntelin Marin ohjeita heille. Näitä oppeja on hyvä hyödyntää omassa ratsastuksessa seuraavien viikkojen aikana. Ehkä sit taas ens kuun lopussa vois kattoa, jos riittäis rahat uuteen tuntiin. :) Sillä välin luvassa on ainakin trail-harjoittelua, ehkä jo huomenna! Estetolpat oli tosiaan sulaneet lumipeitteestään sen verran, että niistä pari saa sieltä revittyä kentälle. Ajattelin värkätä niistä naruportin ja vaikka laukkapuomia ja pujottelua kaveriksi, niin saadaan ihan rataharjoitus aikaan. :) Siitä lisää seuraavassa Miina-postauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ja kehitysideat otetaan aina ilolla vastaan! :)