Parvekeremppaa & maastodebyytti

Lauantaina aloiteltiin aamupäivällä paljon puhuttua parvekeremonttia. Äitini ja isäpuoleni kävivät tullessaan ostamassa tukevaa verkkoa, vaijeria ja puulistoja ynnä muuta tarpeellista materiaalia. Kimmo pääsi tietenkin insinöörin apupojaksi heti hommiin, itse jäin laittelemaan ruokaa ja äidin kanssa vastattiin enempi kahvipuolesta ja kuulumisten vaihtamisesta, kun miesväki rakensi kissaturvallista ulkoilutilaa. :) Täysin valmiiksi se ei vielä tullut, ilmeisesti maanantaina saadaan (=miehet saavat) asennettua verkon paikalleen.

Nipan kanssa oon naksutellut lähes päivittäin. Uutena luokse tulo nimeä kutsumalla, vanhempia oon treenannut myös. Varsinkin raapimispuun raapiminen tapahtuu kuin napista painamalla ja aamulla vedettiin temppurataa keittiön pöytää ympäri. :D Hyppy tuolille, alas, seuraavalle tuolille, alas jne. Välillä tuntuu, että kisulla on niin paljon ylimääräistä energiaa, että vaik ei ite jaksais aina leikkiä ja aktivoida, täytyy se pieni vaiva nähdä kuitenkin. Ja onhan se hauskaa. :)

vanhoja kuvia, uusia ootellessa...

Meillä oli Päivin kanssa yhteinen Miina-päivä, mitä pidän tärkeänä, kun ratsastetaan samalla hevosella samaa lajia, jonka voi tehdä niin monin eri tavoin. Näin pystytään pitämään yhteinen linja ja pysytään kärryillä niin hevosen kuin ratsastajien senhetkisistä tilanteista. 

Päivi meni selkään ensin, ja näytti kentällä erilaisia juttuja, miten on asiat Miinan kanssa tehnyt. Uutena tuli sisäkäden nostaminen, mikä toimi yllättävän tehokkaana pidätteenä, kun itse sitä pääsin koittamaan. Vaihdettiin ratsastajaa ja lähdettiin maastoon kävelemään, lähitietä pitkin. Päivi halusi olla mukana, kun ekaa kertaa lähden Miinalla tallipihasta. Ja se lähitie on aika mutkainen, mäkinen, suht kovat nopeudet + rekkoja menee usein. Tälläkin reissulla tuli yks rekka vastaan ja se oli ainoa, mikä sai Miinan säpsymään vähäsen. Kaiken muun ohi käveli tosi lunkisti ja meno jatkui, vaikka Päivi jäi tallitien risteykseen seisomaan ja me jatkettiin eteenpäin, ihan juuri tätä testatakseni, että ei lähe sekoilemaan ilman "mammaa". :) 

Kentälle kun palattiin, oli tallin isäntä auraamassa sitä traktorillaan. Jonkun aikaa siinä traktorin seurana käveltiin ja ravailtiin. On se fiksu hevonen, ei pelännyt yhtään - sitä traktoria. Mut auta armias niitä lumipenkkoja, jotka siitä auraamisesta kerääntyi kentän reunoille... Muutama sinkous tuli niistä ja ravi meni aika pää pystyssä. Jo pari tuntia ratsastettuna alkoi se Miinakin lopulta rauhottua ja laukka oli ihan ookoota, vaikka vasenta sai taas vääntää. 

Maastoilusta jäi kyllä hyvä fiilis, nyt vaan jonkun kokeneen maastoilijan seuraksi reittejä oppimaan! :)