Niilon uusi parveke

Jee, parveke on nyt valmis! Kimmo ja Jouni saivat laitettua verkon lopulliselle paikalleen maanantai-iltana, joten tiistaina vein Niilon ensimmäistä kertaa tutustumaan uuteen ulkoilutilaansa. Avasin partsin oven ja päästin pikkukaverin itse tutkimaan paikkoja, jonka jälkeen näytin sylistä käsin vähän maisemia. Rohkeasti se kyllä ulos luikki heti, kun näki että ovesta pääsee, mutta ei montaa minuuttia halunnut siellä värjötellä. Käppäili paikat ympäri ja tuijotteli lautojen raoista ohikulkijoita ihmeissään. :)

Koitan nyt päästää sitä päivittäin ulos aina hetkeksi, jotta tottuu ajatukseen ja todennäköisesti alkaa myöhemmin itse pyytää päästä sinne. Alkuun muutos on tietysti suuri järkytys, kuten oli tänne muuttaminenkin, joten Nipa on löytänyt jälleen turvapaikan sängyn alta, ei onneksi kokopäiväisesti. :) Varmasti uudet maisemat jännittää ja meneehän tuosta tosi usein koiria ohitse (vaikka kolmannessa kerroksessa asutaan, ehkä sekin on uutta ja jännää?), niin en yhtään ihmettele arkailua. Ohi lentelevät linnut saa sen välillä jäämään hetkeksi seuraamaan tilannetta, ennen kuin täytyy taas livahtaa päiväpeiton ali piiloon. 

Kuten kuvasta näkyy, kävin kampaajalla! Tuossa ihan taloyhtiön alueella on pieni kiinteistö, jossa toimii kampaamo. Varasin uteliaisuuttani siihen ajan ja pyysin kampaajaa ehdottamaan jotain uutta, keväistä, freesiä. Otsatukka muuttui vinosta versiosta oikein terävän suoraksi ja tukkaa lyhennettiin varsinkin takaa ihan kunnolla, siellä ei enää juuri poninhäntäainesta roiku. :D Eteen tukkaa kerrostettiin vähän pidemmän mallisesti ja tykkäämääni punaista väriä tehostettiin muutamalla kuparisella "shokkiraidalla". Ne ei tässä kuvassa kunnolla näy. Lopputulos oli alkuun yllättävä ja vaati totuttelua (pää ja tukka näytti mielestäni laatikolta/värikypärältä), mutta oon saanut niin paljon kehuja, että pakko on itsekin tykätä! :) 

Eilen Maarit näkyi facebookissa kyselevän maastoseuraa tälle päivälle, ja vapaa-aikaa kun oli tiedossa, ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Ei aluksi osattu päättää kumpi ottaa kumman, molemmat tykätään molemmista hevosista yhtä lailla. Lopulta päätin ottaa Finessen, mutta pyysin Maaritia hakemaan sen mulle tarhasta. Noloa, kyllä, mutta se pirulainen ei anna mulle kiinni! Kusettaa ihan kuusnolla, ei kuulemma muille tee sitä. Tosi jees. 

Laitettiin hepat kuntoon ja suunnattiin lumisille poluille, jotka oli ärsyttävän vaikeakulkuiset ja hepat horju vähän pelottavasti millon mihinkin suuntaan. Todettiin, että kannattaa valita joku muu reitti ja lähettiin toiseen suuntaan, hiekka- ja asfalttiteitä, jotka oli suurimmaksi osaksi sulia tai muuten helppokulkuisempia = ei upota. 

Fine oli jo välikössä ihan uninen - todella epänormaalia - ja maastossa ihanan rento ja silti reipas, kuten aina. Totta kai se säpsähti useamman kerran, milloin jotain metallihäkkyrää, milloin pyöräilevää pikkupoikaa tai auton käynnistysääntä. Mentiin mukava, aurinkoinen kävelylenkki, ja yhellä suoralla otettiin ravia. Normaalisti se on laukkasuora, mutta Care vaikutti niin tahmakaviolta, et aateltiin että turha edes yrittää. Kotiin päin kun mentiin, yllätys yllätys, kyllä ne molemmat yritti laukalle rikkoa. :D Mutta päätettiin mennä ravia, niin siinä pysyttiin. 

Maasto oli oikein virkistävä osa tätä päivää, ja aikomus olis sunnuntaina ottaa uusiksi. :) Eri hevosella, eri maastoissa ja eri seurassa kylläkin, eli Miinan ja mun eka oikee maastoreissu! Ida on lupautunut lähtemään Connin kanssa oppaaksi läheiselle raviradalle, jossa käydään heittämässä pari kiekkaa, jos kelit sallii. :) Miina-päiviä tällä viikolla on mulla myös huominen ja lauantai. Uutta kuvasatoa tuskin on tulossa vähään aikaan, kelit on niin kökköjä että turha vaiva. Mitään perustreeniä ihmeempää ohjelmaa en myöskään oo miettinyt - trailia ois kiva kokeilla mut puomit on yhä hangessa... - mutta jos ideoita tulee, saa toki ehdottaa, mitä sen Minskin kanssa vois kokeilla. :) 

 Lievästi epäluuloinen ilme kaverilla

Tällanen siitä sitten tuli! Rakentamiseen tarvittiin: muutama tunti, puulistoja, verkkoa, vaijeria, joitakin työkaluja, varmaan akkuporakone, insinööri-isäpuoli, opiskelijapoikaystävä, sekä kahvia ja pullaa.