Miinan monet kuviot

Ilouutisia: kovalevykuori on saapunut! Kimmo kätevänä poikana irrotti siitä kupsahtaneesta läppäristäni kovalevyn ja tilasi netistä sille kuoret, niin sain siitä itselleni ulkoisen kovalevyn - kaikki tiedostot valmiina sisällä! Huomenna saan vielä uuden koneenkin, niin alkaa taas pikkuhiljaa hommat luistamaan. :)

Näköjään viimeisin Miina-postaus on ajalta ennen koulun alkua, joten heitetäänpä tähän parin viikon briiffi. Suurinosa kerroista on ollut koulua kentällä tai maastoilua - useimmiten molempia. Maastoilu on ollut ihanaa ja sujunut niin hyvin, paitsi tietty lauantaina kun syystuulet jo puhalteli... Silloin se yrittämä jäi lyhyeen, eikä pitkälle ollut tarkoitus mennäkään, mutta tuli pitkästä aikaa sellanen fiilis että nyt se sinkoo mut tonne pöpelikköön. Ei tahallaan, säikkymistään ja pöllöilyään vaan teki laukasta stoppeja kyttäillessään jotain ja siitä ketterästi takasin laukkaan. Selkäni ei kovin ilahtunut tästä, joten loppukäynneillä palattiin tallille. Tämä oli siis koulutunnin päätteeksi, josta lisää alempana. 

Maaston ja kouluratsastuksen lisäksi olen parina päivänä länkkäröinytkin vähän. Vikana sunnuntaina ennen koulun alkua olin kattomassa tuttuja lännenratsukoita esiintymässä, mistä sain kipinän lähteä tallille testailemaan Miinaa vähän tavallista enemmän. Laitumelta tamman haettuani päästin sen heti vapaaksi kentälle ja koitin vähän irtojuoksuttaa. Alkuun Miina pysytteli jopa ravissa ympyrällä mun ympärillä, mutta se oli tylsää, joten tamma kipsutteli kentän ruohoisimpaan nurkkaan mässäämään. Piehtaroimassakin se kävi, kun tilaisuus siihen ihanuuteen kerran suotiin ja join-upin jälkeen tehtiin follow-upia onnistuneesti. Miina tuntui ja näytti niin rennolta ja rauhalliselta, että multa napsahti päässä itsesuojeluvaisto pois päältä. Tein riimunnarusta kaulanarun ja ponkaisin penkin päältä selkään - kypärä päässä sentään. Sitten köppäiltiin pitkin kenttää pelkän narun turvin, tehtiin stoppeja, peruutuksia, käännöksiä ja vähän raviakin, josta siirtymisiä jne. Miina oli mahtava! En olis voinut olla ylpeämpi siitä. :) Laukkaa en uskaltanut edes ajatella, joten meidän hevosmiestaitokokeilut jäi tähän ja satulan laiton jälkeen jatkettiin ihan perus länkkäritreenillä. 

Toisen kerran menin länkkäriä viime viikolla, silloin harjoiteltiin barrel racingia. Kyseessä siis länkkärin alalajeista yksi vauhdikkaimmista ja samalla vaarallisimmista. Suomessa sitä ei juuri taideta kisata, Jenkeissä porukka on tarpeeksi hullua. :) Miinan kanssa en tiiä onko koskaan lajia kokeiltu, joten lähdettiin ihan perusasioista. Hyvät taivuttelut alkuverkassa, sitten aloin ratsastamaan kuviota. Kilpaileville barrel racing -hevosille opetetaan treenatessa tiettyjä reittejä, joita niiden halutaan menevän. Eli ratsastetaan tätä apilakuviota miljoona kertaa todella läheltä tynnyreitä ja muutenkin hyvät, nopeat tiet. Meillä oli käytössä pienet tötsät, joita käynnissä kierrettiin tosi läheltä ja ravissakin, mutta laukkaan siirryttäessä meni pitkäksi tai sitten tipahti raville. Useimmilla kerroilla hidastinkin kunnolla tötsälle, että tulee tiukka kurvi ja lyhyt tie, mieluummin kuin täysiä pitkin puolta kenttää. Ja Miina oli taas mieletön! Ei puhettakaan kuumumisesta vaikka kotiin päin laukattiin maalilinjan yli ja silloin sai mennä kovempaa. Tuntui koko ajan siltä, että pysyy heppa hanskassa ja tähän saattoi toki vaikuttaa se, että aina radan päätteeksi vaadin pysähdyksen, jonka jälkeen sai hetkeksi pitkän ohjan. Ilmeisesti oli kunniottamisen arvoinen palkinto. :) 

Sitten tuli postissa se ratsastusvyö! Kokeilin sitä Miinalla, mutta se mahavyö oli niin huono ja kova, ettei ilman pehmustetta ollut mitään asiaa ratsastamaan, joten sillä kertaa kokeilin vaan pikkasen ja lopputunti ilman satulaa. Silloinkin Miina oli tosi hyvä eikä juurikaan jumitellut enää, uskalsin laukkaillakin vaikka kuinka! Päivi oli kiva ja kävi ostamassa vyötä varten sopivan huovan sekä kouluvyön, joka pehmusteineen korvaa sen ratsastusvyön mukana tulleen kappaleen. Sitä tulen testailemaan mahdollisesti tällä viikolla enemmän. 

 Tässä vähän fotoja koulutunnista, tekstiseinää aiheesta alempana. :)

Heidi kääntää epäsuoralla ohjalla (westernissä neck rein = kaulaohja)

mun vuoro!

Ja sokerina pohjalla: lauantaina oli Rauni Anderssonin pitämä tunti, klassista kouluratsastusta. Heidi meni ensin 45 min ja minä siihen perään. Heidin kanssa Rauni keskittyi istuntaan, hevosen kääntämiseen jne. eli hyvin perusasioihin. Tämä siksi, että Heidillä oli edellisestä tunnista aikaa vuosia(?) ja Miinalla tämä oli hänelle vasta noin viides kerta, joten oli selvästi vähän varovaisempi tamman selässä. Mulle Rauni sanoi heti että näytän rennommalta siellä kyydissä ja sitä koulukisojen helppoa C'tä ajatellen mun istunta on riittävä. Niinpä lähdettiin hinkkaamaan asetusta raviympyröillä, jotka meni muuten hyvin, mutta jättimäisen lätäkön kohdalla Miina päätti näyttää arabiutensa ja hyppäsi sen yli! :D Tein heti uuden ympyrän siihen kunhan sain nauruni kuriin ja se teki sen taas! Kolmannella kerralla kevensin selkeästi ja sanoin ääneen "Raaaviiii..", jolloin hömpsyteltiin varovasti vedestä yli. :) 

Sen jälkeen jatkettiin käyntivolteilla. En ole koskaan työstänyt mitään ratsastuksen asiaa noin tarkkaan! Otin asetuksen hallintaan pysähdyksessä, siitä varooovasti liikkeelle oikein hitaasti että asetus säilyy. Heti kun menetin asetuksen tai takapää/etupää pomppas pois ympyrän kaarelta, pysähdys ja taas asetus hallintaan, sitten uudestaan. Miina kulki tosi hienosti ja sai Raunilta paljon kehuja. Näytin Raunille molemmat laukat ja niihin hän oli tyytyväinen, vaikka selässä tunsin että oikea oli paljon huonompaa kuin mihin Miina pystyy. Ei se vasenkaan mitään hienoa ollut, Raunin mukaan oltiin "vähän joka puolella", muttei se aina hienoa olekaan.

 Koulukisoista puhuttiin ja Rauni totesi että "Sanotaan nyt näin, että te ette tule voittamaan." Mitä, eihän?! Olin ihan jo palkintojen jakoon menossa! :D Voittoa en siis todellakaan ole menossa hakemaan vaan kokemusta ja kritiikkiä, josta pääsen kehittymään ratsastajana. Miinan heikkous on tietty jännittyneisyys ja varsinkin laukka-ravi -siirtymisissä tulee olemaan suurin työ. Ja tällä hetkellä koko hevonen on TAAS niin jumissa, että saatan joutua hylkäämään kisat tykkänään. Onneksi Miina pääsi tänään laitumelta pois ja jatkaa eloa tallissa & tarhassa ens kesään asti. Senkin arvellaan rauhottavan tilannetta vähän. Mutta jumppaillaan tammaa ja katellaan päivä kerrallaan, mikä on meininki. Toivottavasti hätä ei ole tämän näköinen. :)