Sekalaista pälinää

Mielessä pyöri kauheesti kaikkea pikkuasioita, joista yhdestäkään ei ollut oikein tarpeeksi luomaan omaa postaustaan. Jotenka ynnäsin asiat yhteen ja tulos on... well, otsikon veroinen. :) 

Jos vaikka aikajärjestyksessä mennään, niin yhtenä päivänä Niilo oli tyhmä. No ei vaan yhtenä, mutta silloin se oli tosi tyhmä. Istuttiin Kimmon kanssa parvekkeella kahvittelemassa (mähän en kahvia juo, joten olin "mehuttelemassa" seuraksi) ja Niilo hengaili meidän kanssa partsin matolla. Sitten jostain rakosesta lensi esiin ampiainen. Ei ehditty Kimmon kanssa edes kissaa sanoa, kun se kissa jo oli juossut ötökän kimppuun. Huiman sekunnin mittaisen kamppailun jälkeen Niilo juoksi sisälle ja amppari jäi kipristelemään matolle. Puolipaniikissa rynnättiin kissan perään tutkimaan, ehtikö se saada pistoksen. Naamaansa se suki siihen malliin närkästyneenä, että epäiltiin vastauksen olevan kyllä. Onko se vaarallista kissoille? Mitä tässä tilanteessa tehdään? Soitetaan äidille tietenkin. Parin lyhyen puhelun ja googlettelun jälkeen yhdessä todettiin, että mikäli pistos ei osu hengitysteihin (tässä tapauksessa ei osunut), ei toimenpiteitä vaadita. Ja todennäköisesti toi höntti on tehnyt saman aiemmin ja saanut ennenkin piikistä, mut eipä sitä ulkokissan kanssa ole samalla tavalla voinut kaikkea huomata. Niinpä tarkkailtiin Nipaa seuraavat tunnit, siltä varalta että pistoskohta alkaa turvota ja pitää syöttää sille kortisonia. Alkuun painelin sen nassua kylmäpussillakin varmuuden vuoksi, mutta todennäköisesti turhaan. Aika nopeasti kissa itse rauhottui eikä välikohtauksesta koskaan tullut mitään näkyviä oireita. Taas hieno esimerkki mun ylipanikointikohtauksista... :) 

"Anna ny tänne se ruoka!!"

Tuota härdelliä lukuunottamatta Niilon elämä on ollut aivan normaalia. Tekemistä sillä ei ole vieläkään tarpeeksi, ja tuntuu että tavallisimmat naruleikit alkaa sitä kyllästyttää. Myöskin foliopallo on wanha läppä. Naksuteltu on aina välillä, senkin suhteen mulla ei aina mielikuvitus riitä keksimään uusia temppuja. Eli kissaihmiset hoi, täällä kaivataan tuoreita ideoita! :) 

Eilen ei pitänyt olla tallipäivä, mutta olipas kuitenkin. Päivillä ja uudella vuokraajalla Heidillä oli yhteinen Miina-päivä, jonka tarkoitus oli maastoilu. Aikataulu oli kaksikolla sen verran tiukka, että Päivi pyysi mua käymään ostamassa Miinalle uuden säkin fiberlinea ja hakemaan Miinan valmiiksi sisälle. Sain luvan tehdä tämän pienen maastolenkin muodossa, joten ruuat shoppailtuani lastasin satulan, suitset ja parit harjat autoon. Laittelin unisen oloisen tamman laitsan vieressä kuntoon  - jännä miten se väsähti heti kun kaivoin harjat esiin, laitumelle tullessani se laukkaili mua ensin karkuun, mutta huomasi jälkeenpäin että syön omenaa ja siitä riittää Millikalle ja Laimallekin! Miinan piti ilman muuta saada osuutensa, ja saikin, kunhan antoi kiinni. :) 

Tukkitien kautta ratsastelin Miinan tallille ja tällä kyseisellä baanalla otettiin parhaat suorat pätkät ravia ja laukkaa. En voi taaskaan tarpeeksi hypettää miten mahtavaa se on! Alla pieni arabi painelee menemään sydämensä kyllyydestä eikä mun tarvitse kuin istua kyydissä ja nauttia maisemista. :) Ihan mieletöntä! En oo koskaan nauttinut maastoilusta niin paljon kuin tuolla. Loppumatka käveltiin ja tallilla pyörähdettiin kentälläkin. Miina oli pikkusen jäykän oloinen vielä, vaikka mielellään paineli maastossa kaikkia askellajeja ja molemmat laukat yhtä hyvin. Aattelin sitä vähän jumppailla, kun Päivillä ja Heidillä ei välttämättä olis siihen aikaa tällä kertaa, niinpä tehtiin hetki väistöjä ja yhden ohjan käännöksiä käynnissä. Huomasin, että on selvästi jäykempi oikealle taivutettaessa, mikä ei yllättänyt yhtään. Silloin kun Janette sillä maanantaina laukkaili, näin sen oikean etujalan jäykkyyden kunnolla ja osasin odottaa sen junnaavan vielä. 

Tallissa kerkesin ottaa Miinalta varusteet, harjata sen ihan kunnolla häntää myöten, etsiä vintiltä jalustimet ja hihnat niihin sekä pestä ja rasvata ne hihnat. Tilasin nimittäin Hööksiltä ratsastusvyön ja sain luvan käyttää Miinan vanhoja jalkkareita sen kanssa, kunhan posti sen tänne asti tuo. Hengailin tallilla oottelemassa oikeastaan siksi, että halusin tavata Heidin. Päivi kuulosti tosi tyytyväiseltä Team Merulan uuteen jäseneen, ja olin jo ihan odottanut tapaamista. Ja tyytyväinen olen minäkin, mitä nyt niin lyhyen näkemisen perusteella voi sanoa. Heidi vaikutti mukavalta ja maalaisjärjen omaavalta hevosten ystävältä, ja tuli puheeksi että otettaisiin yhteisiä tunteja Miinalla nyt alkuun. Oltiin molemmat innoissamme tästä ideasta ja toivottavasti pian päästäänkin tunnille. Rauni on klassisen kouluratsastuksen opettaja, joka pitää meidän tallilla mm. Onnille (se musta suokki) ja Majsalle tunteja. Päivi menee ens viikolla Miinan kanssa sen tunnille ja sen jälkeen me vuokraajat päästään kokeilemaan. :) 

Heidi ja Päivi lähti tekemään Nevaksen lenkkiä, Heidi Miinan satulassa ja Päivi pyörän. Kävelin samaa matkaa autolle, jonka olin jättänyt laitumelle tullessani ja hurautin kotiin. 

Ja tähän loppuun tuoretta kuvamateriaalia tältä päivältä - kävin kampaajalla! On se kumma miten tukka muuttuu, kun ei kahteen kuukauteen tee sille muuta ku pesee ja harjaa. :D Se tosiaan oli kesän alussa ihan samannäköinen ja värinen kuin on nyt. Talvella kun tähän muutettiin, löysin mun uuden kampaajan ja tykästyin tähän sen suunnittelemaan tyyliin. Alkuun olin että "Mulla oli suora otsis viimeks ala-asteella..." mut hei miksei, kyllä tällä varmaan kelpaa amikseenkin mennä, kun se koulu maanantaina alkaa... :) Hui jännää!