30. kesäkuuta 2013

23

Huomasin yhden kaverini blogissa tällaisen hauskan synttäripostauksen, ja kun itselläkin ne synttärit tässä justiinsa oli, ajattelin toteuttaa saman.

Listaan 23 asiaa, jotka olen tämän vuoden aikana oppinut:


1. Hyvä tallipaikka on todella vaikea löytää, ja kun sen löytää, siitä saattaa silti joutua luopumaan yhtäkkiä. Sama pätee vuokrahevosiin.
2. Vaikka vuokrahevoseen aina kiintyy ja sitä kohtelee kuin omaansa, siitä on pakon edessä mahdollista päästää irti ja myös päästä yli.
3. On parempi aloittaa kouluttaminen jo päivän ikäisen varsan kanssa kuin vuosia myöhemmin. Se ei mene rikki, jos se tottuu ihmisiin, mutta sinä voit mennä kun käsittelet sitä 7-vuotiasta "varsaa", joka ei ole tottunut.
4. Pystyynkuollut, vanha ja kiltti useimmissa tilanteissa ei ole sitä jokaisessa tilanteessa. Varaudu aina yllätyksiin, jokaisen nelijalkaisen (ja kaksijalkaisen) kanssa.
5. Lempihevosia voi olla monia erilaisia. Sekä eteenpäin potkittavia että äkkilähtöraketteja.
6. En ole "jyrsijäihminen", mutta koiraihminen musta voi vielä tullakin. Ei ne olekaan niin tylsiä ja turhia eläimiä.
7. Kaksi onnellista kissaa on parempi vaihtoehto kuin yksi yksinäinen. Kuluista viis.
8. Mikä tahansa eläin oppii mitä vaan. On sinusta kiinni, löydätkö siihen kärsivällisyyttä ja toimivat metodit.
9. On mahdollista, että ammattikoulussa on todella hyvä ryhmähenki eikä siellä kiusata ketään.
10. On myös mahdollista, että jos koulussa on linja, jolla erikoistutaan yhden tietyn tietokoneohjelman käyttöön, koko koulussa ei ole opettajaa, joka osaisi sitä ohjelmaa käyttää.
11. Bussikuski ei välttämättä osaa ajaa omaa reittiään oikein. Ole aina valmis neuvomaan hänet perille.
12. Älä tuhlaa rahaa tai aikaa terveyskeskuksessa, sieltä saat vain "ehkä"- ja "voi olla"-diagnooseja.
13. Uskalla kokeilla luontaishoitomenetelmiä. Uskalla uskoa ennemmin omenaviinietikan ja veden kuin lääkkeiden voimaan. Tulee halvemmaksi ja saatat jopa laihtua kaupanpäälle.
14. Älä kokeile masennuslääkkeitä. Kokeile mieluummin joogaa ja itseäsi miellyttävää elämäntyyliä.
15. Jos liikut paljon, liiku enemmän! Jaksa aina potkia itsesi liikkeelle, siitä tulee parempi olo. Fyysisesti ja henkisesti.
16. Älä murehdi - mistään. Se ei muuta mitään, ei auta sinua eikä ketään muutakaan ja siitä tulee paha mieli. Pää pystyyn, suunta eteenpäin ja parasta mahdollista ratkaisua miettimään. Kohta se elämä taas hymyilee.
17. Jos sinua luullaan ikäistäsi vanhemmaksi itseäsi vanhemmassa seurassa, se on itseasiassa kohteliaisuus.
18. Moikkaa aina kaikkia, ole ystävällinen kaikille. Piirit ovat usein pienet ja hyvät tyypit muistetaan.
19. Ole innokas ja mene mukaan uusiin juttuihin, vaikket mitään asiasta tietäisi. Uuden oppiminen on aina palkitsevaa, ja hyvä tapa saada uusia ystäviä.
20. Koskaan ei voi sanoa liian monta kertaa kiitos. Pidä tärkeimmistä läheisistäsi huolta, vietä heidän kanssaan aikaa ja näytä arvostuksesi. He pitävät huolta sinusta.
21. Säästä rahaa ja vietä enemmän aikaa siskosi kanssa: anna hänen leikata ja värjätä hiuksesi. Hän osaa kyllä.
22. Mikään ei ole itsestäänselvää. Älä koskaan tee olettamuksia - mistään asiasta.
23. Itsevarmuus on edelleen kauniimpaa kuin lyhyet mekot ja paksu kerros meikkiä.





Mitä tykkäsit?


8 kommenttia:

  1. Hauska idea, täytyypä katsoa, jos vaikka itse kopioisi idean omien synttäreiden aikoihin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Teki oikeastaan hyvää ruveta ihan miettimään kulunutta vuotta ja mitä sitä on mieleen jäänyt. Tuli samalla kertausta niistä asioista, koska vaikka kuinka väitän ne nyt "oppineeni", äkkiä ne unohtuu. Varsinkin nro 16. :)

      Poista
  2. Tää oli jotenki itelle piristävä postaus! Kiva tämmönen ehkä vähän "off-the-topic" postaus, mutta ei mitenkään negatiivisella tavalla. Mietin ihan vaan huvikseni itekseni tuommosen listan, pisti muuten miettimään aika tavalla! Ja tuo nro 16 tuosta oli jotenkin hyvä muistutus etenki tälle päivälle, tahon taas murehtia liikaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Yllätyin itekin, ei sitä joka postausta tekiessä ihan näin syvälliseksi heittäydy eikä olo ole jälkeenpäin sen mukainen.

      Se on kyl semmonen mitä ei varmaan ikinä tule kunnolla sisäistämään... :)

      Poista
  3. Anonyymi3/7/13 23:01

    Tämä lista taitaa olla ihan henkilökohtainen ja koskea sinua, mutta oli pakko silti tulla kommentoimaan kohtaa 14: "Älä kokeile masennuslääkkeitä. Kokeile mieluummin joogaa ja itseäsi miellyttävää elämäntyyliä". On totta että lievään masennukseen voi uudenlainen elämänasenne tai -tavat vaikuttaa huomattavasti, mutta vakavamman sairastumisen ollessa kyseessä lääkehoito voi tuoda huomattavaa kohennusta elämänlaatuun. Masennus, ja moni muukin psyykkinen sairaus, johtuu osaltaan myös fyysisistä syistä ja lääkityksellä pyritään usein tasapainottamaan aivojen kemiallisia häiriötiloja.
    Aina on tietenkin parempi, että mielenterveys pysyy kunnossa ilman lääkkeitä, mutta koin tärkeäksi kommentoida tätä asiaa, itselläni kun on pitkä tausta vakavan masennuksen kanssa. Et varmastikaan ole tarkoittanut tätä postausta neuvoa-antavana muille, mutta etenkin mielenterveyttä koskevissa asioissa ihmiset ovat usein herkkiä kuuntelemaan enemmän muita kuin itseään. Moni psyykkinen sairaus kun on edelleen usean mielestä jotain itse aiheutettua ja josta pääsee eroon "ottamalla itseään niskasta".

    Toivottavasti et tulkitse tätä kommenttia negatiivisena palautteena, se ei ole ainakaan tarkoitukseni! Tahdoin vain tuoda toisenlaista kommenttia mielestäni tärkeään aiheeseen. :) Tekemässäsi listassa on monia kohtia ja huomioita, joita varmasti moni muukin (minä mukaanlukien!) toivoo oppivansa ja sisäistävänsä.

    (En yleensä tykkää kommentoida anonyymina, mutta teen nyt poikkeuksen aiheen huomioiden.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että kommentoit! Tuli se toinenkin näkökanta asiaan. Tuossa kun on on tarkoitus tehdä lyhyitä väittämiä, 1-2 lauseen mittaisia, niin en siinä tietenkään mahtunut perustelemaan, mutta teen sen tässä:

      Väittämä on tosiaan henkilökohtainen. Mulle määrättiin masennuslääkkeitä, koska "asiantuntijoiden" mielestä olin masentunut. Tosiasiassa olin kärsinyt selkäkivuista pitkään, joutunut jättämään työt sen takia, rahatilanne epävakaa ja sitten rampannut lääkärissä eikä mitään ratkaisua löydy. Kuka tässä tilanteessa ei ahdistuisi? Olen muutenkin tunteet pinnassa -ihminen ja varmaankin mun itkeskelyt terveysasemalla on koettu masennuksen oireeksi, vaikka oon vauvasta asti itkenyt vaikka mistä, enkä itke yhtään sen enempää näiden ongelmien takia.

      Tein useaan otteeseen näitä masentuneisuustestejä eikä siitä koskaan tullut tulokseksi lähellekään masentunutta. Jonkun diagnoosinkin sain missä luki että olen masentunut ja aloin vaan nauramaan sitä katsoessani. Olin sitä mieltä, että en ole, olen onnellinen. Joten siitä lääkekokeilusta oli vain haittaa sivuvaikutusten takia.

      Pointti oli siis se, että masennuslääkkeitä ei kannata kokeilla liian herkästi. Ainakaan tässä tapauksessa, kun ihmiset jotka ei minua tunne, väittävät että joo sua selvästi masentaa eikä itsestä yhtään tunnu siltä. Kokeilin niitä lääkkeitä kuitenkin siinä toivossa, että oisin todistanut ne turhiksi ja saanut muuta apua tähän tilanteeseeni. Silloin ajateltiin, että mun kivut on todennäköisesti psykosomaattisia ja mun pitää päästä terapiaan. Nyt taitavampi lääkäri löysi ihan fyysistä vikaa ja sitä pikkuhiljaa korjaillaan. Toivon että se riittäisi, koska selvästikään en ole vieläkään "tarpeeksi sairas" sinne terapiaan.

      Poista
    2. Tämä: http://31.media.tumblr.com/e17a8a0591ff7eaa27e4202122a33d6a/tumblr_mox1rn4vyw1spx032o1_500.png

      Poista
    3. Kiva kun linkkasit! Enpä ollut aiemmin tollasta nähnytkään. Oma mielipide kuitenkin on, että noita henkisiä sairauksia voi todennäköisesti ainakin yrittää estää ihan sillä omalla asenteella. Jos on lähtökohtaisesti terve ihminen, jolla alkaa mennä vähän huonommin, vaihtoehtoina on joko päättää olla onnellinen siitä huolimatta tai alkaa surkutella ja vatvoa asiaa -> ongelma kasvaa -> sairastuminen. Tietenkään se ei kaikissa tapauksissa ole näin yksioikoista enkä tässä syytä ketään omasta sairastumisestaan todellakaan. Omakohtaisesti tiedän, että kun fyysisesti sattuu (selkäongelmat), sattuu henkisestikin eikä vaan ole mahdollista olla hyvällä tuulella. Mutta kuten postauksessa mainitsin, jooga ja rentoutumisharjoitukset on olleet suuri apu tähän ja niiden kautta osannut sitä omaa asennettakin muuttaa, ettei jää vatvomaan jokaista epäonnistumista. Niitä vaan sattuu toisinaan.

      Poista

Kommentit ja kehitysideat otetaan aina ilolla vastaan! :)