Yhden hevosen sirkus

Ärsyttävää tässä aamussa: tulin 45 min liian aikaisin kouluun...
Positiivista tässä aamussa: en ainakaan myöhästynyt ja ehdin kirjottaa blogiin!

Tähän postaukseen valkkasin näitä vanhempia "edustuskuvia" Miinasta. Ymmärrätte pian miksi..

Viimeisimmät Miina-kerrat oon mennyt ihan koulua kentällä ja rennosti maastossa. Tällä hetkellä Miina on edelleen jäykkä, vaikka hieroja käväisikin sitä katsomassa, ja lännensatulalla se on huonompi, joten länkkäri on väliaikaisesti (toivottavasti!) pois käytöstä. Vaihtoehdot on siis koulupenkki, ratsastusvyö ja ilman satulaa, jolloin oon mennyt westerniäkin, laittanut vaan länkkäsuitset päähän ja näin. Yks kerta Irene ja Väiski olikin meidän mukana kentällä tekemässä trailia (hyvä kun en taas muista kirjotinko tästä jo mut eipä siinä mitään kummempaa ollutkaan).

Maastoilu on siis ollut suosiossa, kun kentällä Miina on nyt harvinaisen tahma, varsinkin ravissa, joten liikutuksesta ei ole iloa oikein kellekään. Ja ne maastot on menneet mukavasti, yksin ja seurassa, kaikissa askellajeissa. Kunnes...

Lauantaina olin kattomassa tallin estekisoja (niistä kuvia kun ehdin). Sunnuntaina oli koulukisat, joihin ei noiden jumien takia Miinalla osallistuttu enkä päässyt katsomaankaan, kun toimin taas systerin kuskina rally-toko -kisoihin. Anyhoo, noiden estekisojen jälkeen laittelin Miinan kuntoon ja ajattelin viettää aurinkoisen lauantai-iltapäivän rennolla Nevaksen lenkillä. Vaan mitä mieltä Miina oli asiasta?

Alkumatkasta harjoittelimme lyhyttä, jännittynyttä käyntiä pää ylhäällä. Koetimme laskea päätä alas, jolloin aloitimme askellajiharjoittelun. Menimme hetkittäin käyntiä, pari askelta ravia, mutta suurimman osan ajasta rayntiä (=sekasotkua käynnin ja ravin välistä). Muutaman sadan metrin matkaa taitettuamme kuski päätti ottaa hevosen haltuun ja harjoiteltiin leveässä metsätien risteyksessä yhden ohjan käännöksiä. Humma luuli näitä vauhdikkaiksi volttilähdöiksi, mutta rauhoittui jokusen kierroksen jälkeen ja matka jatkui hetken aikaa oikeasti pää alhaalla reippaassa käynnissä. Peltotiesuoralla kuski halusi kokeilla ravia, jota mentiin kunnes ratsu päätti kokeilla laukannostoa. Tästä jatkoimme raynnin harjoittelua, kunnes olimme risteyksessä: oikealle Nevakseen, vasemmalle takaisin tallille. Otimme vasemman. Tässä kohtaa ratsulla oli jälleen mielessä laukannostoharjoitus, jolloin palasimme rauhoittaviin yhden ohjan käännöksiin, ei edelleenkään volttilähtöihin. Tällä kertaa ratsun olo ei jäänyt yhtä seesteiseksi, vaan seuraavat pari sataa metriä tuli kuskille tasapaino- ja reaktioharjoituksia niin, että ratsu kokeili välillä yllättää laukannostoilla ja muilla pompahduksilla. Kuskin mielestä tässä tilanteessa tiukempi ohja oli hyvä idea, hevosen mielestä se tarkoitti että lisää tätä kiitos. Päätimme maaston pysähdys- ja peruutusharjoituksiin, ensin selästä ja sitten maasta käsin, sillä ratsu ymmärsi selästä käsin nämä harjoitukset jälleen kerran laukannostoiksi. Kävelimme maasta käsin rauhallisesti muutama sata metriä ja loput puoli kilsaa tallille selästä käsin, pää alhaalla ja rauhassa, ainakin melkein.