Se on täällä!

Varoitus: Postaus sisältää massiivisen määrän ylisöpöjä kissanpentukuvia, joista saattaa seurata vakavaa pentukuumetta. Kuvia ei myöskään ole tarkoitettu kopioitavaksi virtuaalikissahoitoloihin tai vastaaviin. Kiitos kun noudatat tekijänoikeuslakia.

Ilmoitus: Oikeaan yläreunaan on ilmestynyt uusi kysely! Toivon tietty paljon vastauksia sekä myös kommentteja aiheeseen liittyen. :)

Torstaina sain sen ihanan puhelun, että Ninnin saisi tulla hakemaan - jo huomisesta lähtien! Perjantaille meillä oli menoa, lauantaille vähemmän, joten sovittiin että mennään iltapäivällä pentu hakemaan. 

Automatka kotiin oli onneksi lyhyt ja sujui hyvin. Ninni kaivautui pyyhkein pehmustettuun koppaansa aivan pohjalle hieman peloissaan, vaikka alkumatkasta oli reipas, rupes loppumetreillä itkettämään. Kotona laskettiin koppa eteisen lattialle ja pyydettiin Niilo tutustumaan, turvallisesti kalterien läpi näin ekaa kertaa. Silmät pyöreinä kauhunsekaisella kiinnostuksella ne katteli toisiaan ja Niilon hännän paksuudesta sillä hetkellä voi päätellä kuinka mieluisa yllätys oli..

Koska nuo ei tietenkään tule ensisekunnista toimeen keskenään, Ninni asuu makkarissa ja Niilolla on koko muu kämppä itsellään. Seurallisena kissana se tykkää nukkua siellä missä mekin, joten meillä on nyt patja tossa olkkarin lattialla ja Kimmon tietsikkatuoli siinä vieressä (jolla Niilo aina nukkuu). Niin nukutaan vuoroöin kumpikin olkkarissa/makkarissa, ettei niille tuu yksinäistä ja nää vuorottelut siksi, että Ninni tottuu meihin molempiin tasapuolisesti. :) 

Kimmon turhat houkuttelut

Ekana päivänään Ninni oli arka. Sängyn alla oli turvallisinta, kosketus vähän siinä ja tässä että onko se mukavaa vai ei ja jos sain sen leikkimään "avaralle" lattialle, mutta erehdyin vaihtamaan istuma-asentoa, se todennäköisesti säikähti aiheuttamaani pelottavaa ääntä ja syöksyi takasin piiloon. 

epäluulo oli päivän sana

Illan mittaan kisu alkoi reipastua ja otti hyvin nukkumapaikakseen Niilolle ostetun iglun, jota se höntti ei osaa käyttää. Sentään ei menneet (äidin) rahat ihan hukkaan. Aamulla heräsin kuuden aikaan siihen, että minua käytetään puruleluna. Ninni tuli ilmoittamaan nälästään ja oli äkkiä ruokakupilla kun jaksoin vaivautua antamaan sille märkäruokaa. Kuivaa sillä on koko ajan ollut tarjolla, mut hei, kuka nyt sellasta söis? Varsinkaan sitä samaa mitä on koko pienen elämänsä syönyt siellä löytöeläintalollakin. 

Syötyään Ninni oli pirteä ja pakko mun oli yrittää jaksaa sitä vähän leikittää, ennen ku nukahdin takasin. Muutaman tunnin päästä heräsin pieni kehräävä käärö pääni vieressä. :) Ainiin, ekana päivänä mun äiti ja siskoni Katja piipahti kotimatkalla rally-toko-kisoista Ruffe-sheltin kanssa kylään - halusivat tietty nähdä vauvan heti. Ruffelle ei sitä vielä näytetty, olis ollut turhan aikaista. Naisväki oli kovin ihastunut vaavaan ja äiti naureskeli kuinka se "pistää ompelukoneen päälle" kun sitä menee silittämään kun se loikoilee. :) Oon itsekin hämmästellyt miten kova ääni voi noin pienestä kissasta lähteä!

Eilen Ninni tutustui Niiloon myös ilman kaltereita, turvallisen matkan päästä mun sylissä. Oli pakko vetää kunnon fleecepusakka päälle ja hanskojakin harkitsin, kun ekalla yrittämällä (pelkkä t-paita päällä) raukka rimpuili sydän pamppaillen karkuun henkensä edestä ja raateli mun kaulan ja niskan mennessään. Oltiin olkkarissa hetki vaan että saivat toisiaan vähän tuijottaa ja sitten takasin omille reviireille. 

Tänään ollaan totutettu kisuja toisiinsa pari kertaa. Kerran tuolleen sylistä ja toisen kerran avattiin ovea niin että saavat kumpikin omalla puolellaan toista katsella. Näillä kerroilla Niilon mukavuusalue ylitettiin ja meidän lellivauva-kaikkienkaveri-kissamussukasta lähti sähinää. Tyhmänrohkeena pentuna Ninni ei ymmärtänyt vihjettä vaan meinasi kävellä suoraan Niilon luokse. Onneksi tajusi pysähtyä uudesta sihahduksesta ja mun ärähdyksestä. Hyvä vaan että on rohkea, mut en halua kokeilla onneani, jos Nipa päättääkin hankkiutua siitä eroon ja huolella. Mieluummin mennään hissun kissun sen mukaan miltä tilanne näyttää. 

Tähän päivään on kuulunut vähän sylissäoloharjoittelua ja paljon leikkimistä. Laserpointterinkin ostin sille kun eläinkaupassa innostuin, mutta kyllä ne narut vaan on se paras vaihtoehto. Ninni sentään jahtaa sitä valopistettä vähäsen, Niiloa ei vois vähempää kiinnostaa. 

Kimmokin sitä tänään sanoi, että onpa toi pentu reipastunut paljon yhdessä vuorokaudessa! Nyt se taitaa makoilla tuolla Kimmon sylissä, kun se dataa eikä sitä tarvii enää joka kerta etsiä sieltä sängyn alta, vaan tulee vähän vastaankin. Koulussa jatkuvan valokuvauksen perusteet -kurssin innoittamana oon Ninnuskaa kuvaillut jokasessa mahdollisessa välissä, minkä tästäkin postauksesta ehkä huomaa... :) 

seikkailija Ninni

Ainoo mikä meillä vähän nyt tökkii, on sisäsiisteys. Löytöeläintalolla hän on kuulemma tehnyt tarpeensa aina hiekkalaatikkoon, mutta ei vaan meillä. Koitin vaihtaa laatikon paikkaa siihen mistä pissat siivosin, mutta löysin myöhemmin kakat kätevästi puolen metrin päästä. Oon laatikkoa Ninnille näyttänyt ja vienyt sen siihen useampaan otteeseen, mutta ponkaisee aina vauhdilla pois sieltä. 

Jos jollain kokeneemmalla kissaihmisellä on tähän tilanteeseen neuvoja, pliiis kommentoi tai lähetä sähköpostia hannapietilainen@windowslive.com. Pitäiskö kokeilla ihan hiekan vaihtamista pennulle tutumpaan vai mitä? Se on tottunut johonkin perus klimppaantuvaan, meilläkin on kilmppaavaa, mutta puupohjaista, varmasti vähän eri tuntuista jne. Joka tapauksessa, apu on erittäin tervetullutta! :)

MUOKS. Hyviä uutisia: Ninni on sisäsiisti! Kiitos kaikille vinkkejä antaneille, tällä kertaa aika teki tehtävänsä eikä kummempia toimenpiteitä tarvittu. :) En oo varmaan koskaan aiemmin huudahtanut niin iloisella äänellä että "Täällä on pissaa!" Hiekkalaatikossa siis. :D Se oli iltapäivällä ja nyt illalla teki uudestaan laatikkoon, joten eiköhän se jatkossa tee kun pietään hiekka puhtaana. 

Mainittakoon taas että rakastan kommentteja. Tiedän että kissanpentu on söpö ja varmasti se on teidän kaikkien mielestä myös ihana jne. Enemmän toivoisin kommentteja joilla voin itseäni kehittää esim. mikä näistä kuvista on mielestänne paras, missä taas pitäisi jotain parantaa, oliko kuvia liikaa tai liikaa samanlaisia, oliko postaus sekava vai sittenkin mielekkäämpi lukea kun kuvia oli joka välissä ja niin pois päin. :) Myöskin tuota uutta kyselyä koskien kannattaa vastaamisen lisäksi kommentoida omat postaustoiveensa mahdollisimman tarkkaan esim. videopostaus, mutta mistä? Miinasta? Ninnistä? Kerro mielipiteesi!

<3