Vihdoin taas westerniä!

Azira eli Assi

Nyt ei mennä taas ihan kronologisessa järjestyksessä, sillä meillä on pieniä teknisiä ongelmia (lue: muistitikku on vaikea muistaa ottaa mukaan) saada perjantaina kuvattu materiaali maastakäsittelystä Miinan ja Ruffen kanssa mun koneelle asti. Niinpä kertoilen sillä välin eilisestä tunnista. Kuvat on Nikkilän mätsäreissä kuvattuja, kun Ria & Assi siellä sattuivat esiintymään. :)

En edes muista millon oon viimeks mennyt westerniä ihan kunnolla, oikean satulan kanssa ja ajatuksella. Miinan jumien takia oon sen kanssa tehnyt vähän jotain ilman satulaa western-ohjilla, ja sekin lähinnä käynnissä. Alkoi pikkuhiljaa tuntua siltä, että jotain pitää päästä tekemään, sen verran kuitenkin se western vetää puoleensa, vaikka kouluakin menen toisinaan.

Ria & Assi sekä Mari & Hani Nikkilän match show'ssa 

12.08.12 esittämässä western pleasure -luokkaa.

Niinpä laitoin viestiä Kuokkasen Rialle, joka valmentaa mm. Emmaa ja Riimaa ja on myös hyvää pataa meidän edellisen länkkäriopettajan Mari Valkosen kanssa. Omaavat kuulemma hyvin samankaltaisen tyylin opettaa, joten oppilaiden on helppo vaihdella heidän välillään. Kuten tuli sitten Rian kanssa puheeksi, varsinkin westernin alkuaikoina Suomessa oli vain reining-valmentajia, ja nykyäänkin on hyvin erilaisia tapoja opettaa ja kouluttaa. Mainittakoon vielä, että Ria on ollut myös Pamelan opissa aikoinaan. Pamela taas on USAsta Suomeen muuttanut western-tyyppi, eläkeikäinen jo mutta opettaa vielä, ja on muakin opettanut edellisellä western-tallilla missä kävin.

Rian talli sijaitsi aivan metsän keskellä pikkutien päässä, jonne nettikarttaohjelmatkaan ei osaa kunnolla neuvoa. Löysin silti hyvin perille vanhasta muistista: kävin vuosi sitten kokeilemassa yhtä trakehner/pv-tammaa tuolla Rian tallilla etsiessäni vuokrahevosta, mutta se oli yksinkertaisesti liian haastava mulle, jolloin päädyin vuokrailemaan Napsua.

Rialla oli pihassa seitsemän omaa hevosta, sekä kolme vuokralaista. Omista 6/7 oli arabeja, viimeisin hankinta USAsta tuotu quarter-ori. Ehkä sympaattisin näky oli tammojen tarha, jossa mun ratsuni Azira 21v eleli. Sieltä löytyi Aziran emä 29v, Aziran varsa 14v ja vielä sen varsa 5v. Ihan mahtavaa, että saavat viettää koko elämän yhdessä, koko perhe! Ainoostaan Hovilla oon nähnyt noin monta sukupolvea samassa paikassa. :)

Satula, johon pääsin istumaan (kuvassa) oli Pamelan vanha. 

Ihan mieletön custom made penkki, niin hyvä istua! 

Kun tulin paikalle, Ria oli Assin selässä lämmittelemässä tammaa mulle. Kuulemma joka kerta, kun Assilla ratsastaa joku ulkopuolinen, Ria ratsastaa aina sen jälkeen hevosen itse "takaisin kuriin", mikäli tamma on päässyt vähän lusmuilemaan. Ratsukon meno näytti ihanan rauhalliselta ja kun itse pääsin selkään, olin ihan unohtanut miten mahtavia lännenhevoset voi olla! Assi tallusteli rauhallista käyntiä todella löysin, pitkin ohjin ja kun painoin pohkeet kiinni, se pysähtyi. Tässä on yksi suurimpia eroja westernin ja enkun välillä, spur stop. Miinalle sitä ei opeteta, koska se on monitoimihevonen ja kiva kouluradalla, kun oot tekemässä esim. lisättyä ravia ja hevonen pysähtyykin seinään... :D

Kesällä menin sillä Marin hevosella Hiivatilla, joka taitaa nämä samat spur stopit ynnä muut, joten tällä kertaa en ollut yhtä ummikko kuin sillä ekalla Hiivatti-kerralla. Ja selventääkseni vielä niille, jotka ihmettelevät miten hevosen saa liikkeelle, jos kerran pohje pysäyttää: Assille yksi naksautus ja vuoropohkeet on käynti, kaksi naksautusta ja naputtavat pohkeet on jogi (ravi) ja maiskautus sekä ulkopohje on lope (laukka). Noi ääniavut on hirveen fiksuja opettaa hevoselle ja siitä Riakin puhui, että silloin hevonen odottaa sitä ääntä ja lähtee vasta silloin eikä mistään vahinkopohkeesta.

Assi toimii kuulemma kamoilla kuin kamoilla. Minä menin 

nivelkuolaimilla, tässä Ria menee kuolaimetta. 

Sitten takaisin aiheeseen. Tunnin aluksi tein käynnissä pujottelua, sitten pujottelin jogissa lyhyen sivun ja toisella sivulla ravipuomit, pitkien sivujen keskellä voltit. Näiden jälkeen tehtiin käynnissä avo- ja sulkutaivutuksia ennen kuin lähdettiin nostamaan laukkaa keskiympyrällä. Sain joka tehtävässä aina kehuja, kun suoritin sen oikein ja silloin kun olin hakoteillä, sain heti hyviä neuvoja, miten korjata asia. Assi oli niin mahtavan herkkä hevonen ja toimi kuin unelma. Siis laukkasin yhdellä kädellä! Viime kerrasta on kyllä aikaa...

Kaikki yllä mainitut tehtävät sujui tosi hyvin, paitsi laukka. Se oli mulle jotenkin haastavaa hallita hevosta vain painolla ja ulkopohkeella kaiken sen enkkuilun jälkeen, kun tuntuu että "jätän hevosen yksin" jos sisäpohje on irti. Kun vaan  keskityin Rian neuvoihin, Assi pysyi suurella ympyrällä todellakin vain sen ulkopohjeen turvin. Sit mikä oli myös haastavaa, oli Assin laukka. Se on vuosien varrella tahkottu westernissä halutuksi lopeksi, joka on lähes nelitahtista. Musta tuntui ettei se ees laukkaa! Loppua kohden sekin alkoi sujua, etten ajanut kokoajan eteenpäin kovempaa ja annoin tosi löysän ohjan, mistä Assi tykkäsi eniten. Lopuksi tehtiin spur stoppeja laukasta, mikä ei ollutkaan niin helppo juttu. Tamma visko mulle päätään ja laahusti pysähdysapujen jälkeen vielä monta metriä. Lopulta Ria meni itse selkään ja totesi, että se tarvii kannukset ymmärtääkseen pysähtyä. Rialla oli hauska tulkinta siitä, miten Assi kiukuttelee. Ei koskaan päin naamaa (keskisormet pystyssä), vaan vähän silleen "En mä kuullu..." (pälyilee muualle).

Mikä oli mahtavaa kuulla, oli että Assi oli nuoruudessaan ollut aika Miinan kaltainen tai ilmeisesti pahempi. Sellanen höyrypää mitä ei pidellyt mikään ja täysiä vaan! Ja nyt se jogailee löysin ohjin tällanen puolialottelija selässä ja on Itse Rauhallisuus. Ihanaa, kunhan päästään Miinan kanssa joskus Rian tunneille käymään säännöllisesti, uskon että Miinastakin tulee ihan mahtava ratsastaa. Kivahan se on nytkin. :) Toinen huomioni kiinnittänyt kertomus oli se, että Assillakin mentiin nuorempana koulua ja silloin sillä oli selkä jumissa aivan koko ajan. Tämä nyt on enemmän toiveajattelua, että Miinan kohdalla olis sama tilanne ja siirryttäs kokonaan länkkäriin.. ;) Aina voi haaveilla!

Toi tunti sai mut tajuamaan vastauksen siihen kysymykseen mitä oon miettinyt välillä: Oonko kahden vaiheilla niin että voisin vuokrata ihan koulupainoitteista hevostakin, jolla ei ole kuullutkaan sanaa lännenratsastus? Vastaus on ei. On hyvä olla monipuolinen ratsastaja ja niin olenkin, mutta nyt tiedän varmasti, että lännenratsastus on se mun laji sataprosenttisesti. Niinpä en malta odottaa, että Miinan selän jumittelu loppuu ja saan nostaa sen ihanan raskaan penkin sen selkään. Silti en ole aikeissa lopettaa esim. Laiman vuokraamista tai Miinalla kouluratsastusta. Vaihtelu virkistää. :)