HIHS - Showtime!

Valitan tässä postauksessa bäckstage-materiaalin puutetta, mutta mulla on hyvä (teko)syy: ei töissä ehdi kuvata! :D Alkuviikosta ehdin siis olla areenalla vain tiistaina maalailemassa ja seuraavan kerran tupsahdin paikalle perjantaina. Mulla ei ollut työvuoroa silloin, joten vietin muutaman tunnin vaan fiilistelemässä expo-puolella ja katsomossa. Nuorten hevosten luokista ehdin osan näkemään siinä, sen jälkeen tuli se mitä olin tähdännyt katsomaan eli poniluokka. 

Nuorilla ratsuilla riitti vauhtia & tyyliä..

..eikä ponit sen hassumpia olleet!

Ponit oli, kuten odotinkin, huvittavia. Kauhea kiire joka paikkaan, mut sit kun päästään perille (=esteelle) niin mieli muuttuukin: enhän minä nyt tuosta yli ole menossa! Jälleen kerran radan kaikista esteistä yksi oli muita vaativampi. Tällä kertaa kolmoseste koitui monen ratsukon kohtaloksi, kuten tästä näette: 

Kaikki ponit ei olleet samaa sporttimallia, jokunen pyöreämpikin uskaltautui radalle.

Tästä tilanteesta mentiin vielä esteen yli - vähemmän puhtaasti.

Perjantaina kiersin vaan alakerran expon ja mukaan lähti mahtava saalis: 2 euron sininen hevosheijastin. :---D Opiskelijabudjetissa sitä kummasti ostaa vain sen mitä oikeasti tarvitsee! Lauantaina kiersin paljon ahkerammin sekä ala- että yläkerran, moneen otteeseen, mutta ei vaan tarttunut matkaan mitään (itselle). Miinalle ostin Päivin pyynnöstä heijastinrintaremmin, Päiville näppylähanskoja muutaman parin sekä pinkin suitsikoukun. <3 Se oli vaan pakko saada, kun sen näin, vaikken nyt enää tuu sitä itse käyttämäänkään. Saa Miina sitten tyylikkäästi suitset esille uudessa tallissa. :)

Tässä putiikissa houkuttelevaa oli kaikki paitsi hinnat.

Lauantaina mulla oli työvuoro klo 12-23. Joo, pitkän kuuloinen, mutta aattelin että kyllä sen jaksaa kun suurinosa ajasta on istumista katsomossa. Me käytiin siis vaan luokkien välillä ja ennen uusintoja pyyhkäsemässä esteet siisteiksi ja sit takas istumaan. Toimittiin 2-3 hengen ryhmissä. Se hetki kun areenalle piti marssia, oli hektinen. Juostiin esteelle, eka tyyppi käy ensin harjalla nopsaan esteen läpi, perässä tulija hinkkaa ripeästi mutta huolellisesti märällä rätillä puomit ja johteet, ja lopuksi vielä laidat oman "reviirin" alueelta. Jokainen ryhmä sai rataa kohden 2-3 estettä, jotka piti käydä läpi ja vaikka aikaa oli välillä niukasti, koko porukka oli niin tehokas että se riitti mainiosti.

Rataryhmä ja kunnostusporukka yhtä aikaa hommissa.

Tässä radassa mun tiimi siisti vesi- ja Ypäjä-esteet..

..sekä FEI-esteen.

Koululuokasta ei valitettavasti ole kuvia, kamera unohtui pukkariin silloin. Hienon näköistä se oli, jälleen kerran, ja kuvat olis joka tapauksessa olleet lähes identtisiä kuin ne mitä laitoin TIHS-postaukseen. Samoten hyppykuvat, joten jätin nekin vähemmälle tällä kertaa.

Esteluokkien välissä tuli aika upea esitys, Spanish Impressions, joka yhdisteli flamenco-tanssia ja andalusianhevosia. Sekä tietenkin taidokasta ratsastusta, hevosen ja ihmisen saumatonta yhteistyötä. Jotenkin sitä valokuvaajana virkistyi, kun sai jotakin aivan uutta ja odottamatonta eteensä. Niinpä kameran muistikortti alkoi täyttyä aika rivakkaa tahtia, kun tanssijat astelivat areenalle  - ja sitten ne hevoset. Siinä on kyllä kaks ihan mahtavaa asiaa jo itsessään, hevoset ja tanssi, ja ne mennään vielä yhdistämään! Suomeen pitäis niin perustaa joku hevostanssikoulu, musta sais samantien asiakkaan!

Saattais muakin hymyilyttää, jos tulis joku tanssittamaan -  andalusialaisella ilman käsiä laukaten !

Pikkuhiljaa tän shown jälkeen alko vähän selkää kolottaa se istuminen ja jalkoja seisominen. Myös toukokuussa loukattu nilkkani keksi muistuttaa revähtäneistä nivelsiteistä ja oli mukavasti turvoksissa. Kello tais olla siinä yheksän maissa, kun etsin meidän ryhmänjohtajan käsiini ja kysyin, minkälainen tilanne meillä on. Selitin, että nyt alkaa kroppa hajota käsiin, eikä enää buranatkaan auta, mihin Tuuli totesi että lähde vaan kotiin. Ilta oli rauhallinen ja porukan vahvuus sen verran hyvä, että pärjäsivät viimiset luokat ilman mua ihan hyvin.

Pakko hehkuttaa vielä mun julkkisbongaukset! Kanaan törmäsin parikin kertaa, henkilökunnan hississä ja muissa crewin tiloissa. Yks kerta tulin hissillä alas areenan taakse ja näin kameraryhmän. Pakko oli tietty kattoa mitä ne kuvaa - no Tarja Halosta! Myöhemmin Tarja tuli seurueineen vielä mun kanssa yhtä aikaa samalle kojulle shoppailemaan käsintehtyjä kylttejä hevosten karsinanoviin. :)

Antaakseni vähän kritiikkiä, mun on nyt ihan pakko nostaa kissa pöydälle: eli hinnat. Lähes kaikki kävijät ja pienemmissä luokissa (esim. ponit, nuoret hevoset..) ratsukot oli suomalaisia. Miksi? Ei kellään muulla ole varaa tulla! TIHSissä oli hurjasti suomalaisia kävijöitä, ja ratsukoita kaikista naapurimaista, myös "pikkuluokissa". Niin kerrotaanpa nyt ne hintaerot. Tallinnan Horse Showhun aikuisen kokopäivälippu lauantaille maksoi 24 euroa. Helsingin showssa sama lippu oli 130 e. Siis anteeksi mitä? Jos mietitään tossa että joo, palkka- ja hintatasot on aika erilaiset Virossa ja Suomessa, sitten mietitään että Suomeen tulee tasokkaampia ratsastajia, kuten Lontoon olympiamitalisteja, MM-cupin huippuja... Ja expoon panostetaan, ruokaan panostetaan ja olihan tuo tanssishow paljon hienompi kuin se moottoripyöräsekoilu.. Niin minun järjellä ei kyllä vieläkään päästä noin järjettömään summaan! En ymmärrä miten kellään on varaa tulla tonne enkä itse olis harkinnut meneväni koko tapahtumaan, edes puolipäivälipulla, ellei olis tarjoutunut tätä työtilaisuutta.

Kuitenkin kokonaisuutena HIHS oli hieno kokemus. En muista oonko aikasemmin ollutkaan koko tapahtumassa, ja nyt kun pääsi bäckstagelle hääräilemään ja näkemään ja kokemaan eri näkökulmasta, oli aika siistiä. Tunsin entuudestaan 4-5 tyyppiä meidän ryhmästä, näiden lisäksi uudet tuttavuudet oli myös tosi mukavia ja ootan kyllä innolla ens syksyä. En näe mitään syytä, miksi en menis uudestaan! (Paitsi jos voitan lotossa ja lähden vaikka Havajille just sillon... :) Ei sitä koskaan tiiä! )