29. elokuuta 2013

Kuvia ja fiiliksiä Klaarasta



Tässä postauksessa esittelen loput Annin ottamista kuvista heinäkuun lopulta. Ensimmäinen erä löytyy tästä postauksesta. Samalla ajattelin tehdä pientä päivitystä Klaaran ja mun tämänhetkisistä kuvioista.

Oltiin siis palloilemassa kentällä tuo yksi perjantai ennen arabinäyttelyitä, ja Anni oli mukana tallilla. Olin pitänyt jonkin verran taukoa palloilusta ja tehnyt enemmän seuraamisharjoituksia vapaana, jonka seurauksena tämä seurallinen poni oli kiintynyt ajatukseen kulkea turpa minun takataskussani kiinni. Palloillessa vaadin siltä välillä itsenäistä toimintaa, pitää irrota pois mun luota ja mennä pallolle. Seuraamisessa Klaara oli oppinut, että minulta saa palkkaa, kun pysyy lähellä. Miksi siis juosta pallon perään? Saa sieltäkin, mutta helpompi vaan jäädä ihmisen luo.

Niinpä meidän harjoitukset oli alkuun vähän haparoivia ja kiinnostus palloa kohtaan melko vähäistä, mutta tuli sentään muutama kiva tilannekuva:












Ja kuten kuvista näkee, poni on ihan tyytyväisen oloinen, eikö? No, mitä pidemmän aikaa treenattiin, sitä vastahakoisemmaksi pallon luo hakeutuminen muuttui ja Klaaraa alkoi silminnähden ärsyttää se, että ajan sen pois luotani. Ja lopulta se ärtymys purkautui ns. raivokohtauksena, jossa Klaara jäi paikoilleen hyppimään, heittelemään takapäätään ilmaan mua kohti kerta toisensa jälkeen. Ja mitä minä tein? Hermostuin. Aloin huutaa ja läiskin riimunnarulla maata näyttääkseni, että et ole todellakaan tulossa mun päälleni. Ja mitä Klaara tähän vastasi? Jatkoi entistä hanakammin protestiaan ja oli oikeasti vaarallinen. Eihän siinä mitään käynyt, kun tajusin pysyä kaukana.





Tilanne oli todella pelottava ja tunsin itseni niin avuttomaksi. En saanut sitä mitenkään loppumaan. Lopulta tajusin lopettaa lietsomisen. En tehnyt mitään, eikä silloin tehnyt Klaarakaan. Kiersin kaukaa sen eteen ja ojensin käteni. Poni käveli luokseni äskeisestä vielä selvästi tuohduksissaan, mutta aselepoon myöntyväisenä. Pyysin Klaaraa seuraamaan minua, se tuli rauhassa. Palkkasin sitä leivänpalalla ja jatkoin pallon luokse. Pyysin koskemaan palloon, Klaara tuuppasi sitä, palkkasin. Jatkoin matkaa pyörittäen palloa edessäni, Klaara vierellä, välillä palloa tuupaten. Ja oltiin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tähän lopetin, vein Klaaran pois kentältä ja takaisin laitumeen.






Tuon episodin jälkeen olen ollut enemmän tai vähemmän sodassa Klaaran kanssa - tai sitä vastaan. Milloin se venkuroi käytävällä, milloin tekee tuota inhottavaa takapääuhkailua kentällä vapaana... Tai narussa. Meidän välillä vallitsee nyt paha luottamuspula, molemmin puolin. Minä pelkään, että se hyökkää, Klaara taas... Onko sillä vaan teiniuhmaa? Pelkääkö se mua? Eikö se ymmärrä mitä haluan? Vai kaikkia näitä yhdessä?

Tuon kerran jälkeen mulla on ollut pari Lauran pitämää "tuntia" Klaaralla, jotka molemmat meni ihan hyvin, mutta sen ensimmäisen jälkeen mulla oli tämä katastrofi niin tuoreessa muistissa, että rupesin itkemään. Olin täysin neuvoton, toivoton ja koin etten osaa tehdä mitään oikein tämän ponin kanssa. Seuraavalta tunnilta lähdin hymyssäsuin pois.

Sen jälkeen Klaara on ollut muillekin, kentällä ratsastaessa, hankala ja yhteistyökyvytön. Joko se ei liiku ollenkaan, tai sitten se pukittaa. Niinpä meillä on nyt menossa maastoilukausi. Me vuokraajat saadaan ratsastaa vain maastossa tai sitten tehdään maastakäsin. Laura itse kurinpalauttaa Klaaraa kentällä nyt jokusen viikon. Lauran ponihan se on ja hänellä sitä kokemusta ja osaamista nuorten hevosten starttaamisesta on eniten.

Että tällaista meillä. Ei varmaan käy kateeksi kenenkään. Maastossa meillä on kyllä ollut ihan kivaa, kuntoonlaittaessa tosin edelleen niitä ongelmia, että poni ei yksinkertaisesti pysy paikoillaan ja muuta vastaavaa.

Vaikka tämä nyt kuulostaa tien päältä, sitä se ei ole. Tämä on vain kuoppa tiessä. Haluan yhä jatkaa Klaaran kanssa, selvittää nämä vaikeudet ja oppia lisää nimenomaan nuoren hevosen kouluttamisesta. Vuokrahevosta vaihtamalla en pääse ongelmista eroon, saan vain erilaisia ongelmia tilalle.

Tästä päästiinkin hienolla aasinsillalla aiheeseen toinen vuokrahevonen. Kyllä, olen tässä muutamat viikot pimittänyt teiltä lukijoilta tietoa ja vuokrannut samanaikaisesti toista hevosta toiselta tallilta. Valitettavasti sen kanssa en tule jatkamaan enää pitkään, sen verran sekasotkussa ko. hevosen asiat ovat, monesta eri syystä, niinpä tämän enempää infoa hepasta tuskin on tarvetta blogiin laittaakaan.

Mutta toisen vuokrahevosen tulen todennäköisesti etsimään Klaaran rinnalle tässä lähiaikoina. Syy tähän on, että haluan harrastaa monipuolisesti ja rennosti. Klaaran kanssa voi tehdä monia asioita, mutta jokainen tilanne on koulutustilanne ja Klaaran tuntien useimmiten aikamoista kädenvääntöä. Eli jottei minulta menisi maku koko harrastukseen, etsin nyt hieman vanhempaa, jo perusasiat osaavaa hevosta. En vaadi täysin pystyynkuollutta vanhusta, tuo lyhytaikainen vuokriskin on vasta 7v ja ihan vauhdikas eläin. Mutta sellainen rento tyyppi, jonka kanssa voisi harrastella vähän huolettomammin.

Kaksi asiaa, mitä myös olen huomannut kaipaavani ovat opetus ja lännenratsastus. Niinpä jos en nyt löydä toista sopivaa vuokrista - ja vaikka löytäisinkin - saatan aloittaa western-tunnit, mikäli kaikki palaset loksahtavat kohdilleen. Olen kaivannut lajia todella pitkään, tunnen olevani mm. istuntamuistuttelun ym. tarpeessa ja nyt pitää oikeasti päästä puuhaamaan westernin pariin. Unelma olisi löytää westerniä osaava vuokris, jolla saisi käydä tunneilla myös. Mutta autottomana Itä-Helsingin perukoilla asuvana on jokseenkin haastavaa löytää tallia taikka hevosta, sellaista joka tähän hätään olisi minulle hyvä ystävä. Ei muuta kuin peukut pystyyn!

Loppuun vielä vauhdikkaampia kuvia samalta päivältä. Klaara viipotteli välillä palloa karkuun, kun se pitää niin kauheaa ääntä jos se pomppii. :)















Ja jos jollain heräsi aiheesta hyviä neuvoja, omakohtaisia kokemuksia tms. kuulisin niitä todella mielelläni! :)


16 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Mistä tuollaisen pallon saisi ostettua? :)
    Ja tsemppiä Klaaran kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! :)
      Tuo meidän pallo on ihan tavallinen jumppapallo 7.99,- Tarjoustalosta. Sieltä löytyy monessa värissä ja ainakin aiemmin parissa eri koossa. Tää pallo on 65cm eli vähän pieni (edellinen oli 75cm ja meni silti rikki, kun poni kiipesi innoissaan sen päälle). Hevosjalkapalloon soveltuu paremmin iiiso pallo, niin että hevonen saa työnnettyä sitä ryntäillään eikä pallo mahdu mahan alle, mutta paremman puutteessa tämmönen perus jumppapallo käy myös. :)

      Poista
  2. Klaara on kyllä kaunis poni ja ilmeisen temperamenttinenkin! Tuon "kiukuttelun" laittaisin ehkä eniten uhmaiän piikkiin. Montako vuokraajaa Klaaralla nyt on? Mietin vaan, että jos kovin moni eri ihminen sitä käsittelee, niin ehkä se voi olla hämmentynyt ja kiukkuaa sitä. Kaikki kun kuitenkin tekee asiota vähän eri tavalla, niin ehkä se herkkänä ponina ottaa siitä itseensä. Tällaista vain tuli näin äkkiseltään mieleen.

    Entinen hoitohevoseni oli aika perso herkuille ja jos niitä antoi liian "helposti", niin sitten neiti alkoi vaatimaan niitä lisää. Aloin jatkossa tehdä niin että porkkanat/leipä on ekstrahyperpalkinto, jonka sai kun on tehnyt sen eteen jotain isompaa/pienempää. Herkkuja käytin esim. siedätyksessä, juoksutuksessa (sitten kun lopetettiin hommat), kengityksessä, venyteltäessä yms. Vähimmäisvaatimus herkun saamiselle oli pään kääntäminen pois, eli luopuminen. Muuten kehuin äänellä oikein vuolaasti ja mahdollisimman positivisella äänensävyllä.

    Jännittäminen/pelkääminen hevosen kanssa on kyllä hankala asia, ja vaatii aikaa että siitä pääsee jollain tavalla eroon. Itse jännitän lähinnä eloisempien orien kanssa, lähinnä sekin on sitä, että jos jotain tapahtuu, mitä jos se pääsee irti tms. Tammojen ja ruunien kanssa en "osaa" pelätä, kun ei ole pahemmin sattunut mitään niiden kanssa. En pelästynyt edes silloin kun sain reiteeni kaviosta (oma vika osittain..), vähän hirvittää välillä tämä valheellinen turvallisuuden tunne. Mitään suoraa neuvoa en osaa antaa sulle, ehkä "taakse päin" palaaminen harjoituksissa voisi auttaa, pitää harjoitukset helppoina ja lyhyinä ilman että mennään kummankaan mukavuusalueen ulkopuolelle. Ei turhaa "provosointia" kummankaan osalta. (: Itse en ehkä kaikkiin ponin venkoiluihin käytävällä/naruissa kiinnittäisi huomiota muuten, kuin siinä vaiheessa jos ihan ylitse menee. Toisaalta vaikea täältä ruudun takaa sanoa, kun ei näe miltä Klaara oikeasti vaikuttaa noissa tilanteissa. Ihan rauhassa vaan ja muista hengittää. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä hetkellä meitä on aika reilun kokoinen joukko: Laura, Lauran tytär (ei käy yksin), Lauran sisko, Lauran siskon kaveri, siskon toinenkin kaveri, Lauran tyttären kaveri ja minä. Kaikki ei käy varmaan joka viikko, mutta käy kuitenkin. Ihan hyvä pointti toi ihmisten määrä kyllä. :) Ja sitä ajatellen on sovittu lähitulevaisuuteen sellanen yhteinen Klaara-päivä, että käydään koko porukka Lauran johdolla Klaaran käsittelyn perusteet läpi.

      Meillä kans herkusta pitää luopua, eli sitä ei saa hamuamalla, vaan vasta kun odottaa nätisti. Voi kyllä olla, että palkkaan liian helposti ruualla nykyään. Kun jo ne perusasiat kuitenkin osaa, ei varmaan tarttis ihan niin tiuhaan tunkea ruokaa suuhun siitä hyvästä. "Hyvä"-sanan Klaara tietää kyllä ja olen sitä myös taputtanut palkinnoksi, juuri tuolla positiivisella äänellä höystettynä.

      Klaarassa on just se, kun tiedän mitä se voi tehdä. Se on mua yrittänyt potkaista useasti ja osunut kahdesti. Eihän siinä mitään mustelmaa pahemmin oo käynyt, kun lähietäisyydeltä reiteen osuu. Mutta toi kentällä riekkuminen on jo sitä luokkaa et jos oonkin vaarallisella etäisyydellä, se saa voimaa potkuun ja osuukin vatsaan... Mutta toi on kyllä hyvä ajatus, mitä itsekin mietin, että ens kerralla teen jotain tosi helppoa ihan vähän aikaa vaan. Ja Lauran neuvo oli myöskin, ettei välitä siitä Klaaran rimpuilusta käytävällä, muttakun mä olen niin kiivas ihminen että mulla palaa kiinni samantien. :D Oon kattellu sitä jo niin monta kertaa, että kärsivällisyys meni jo!! Täytyy varmaan alottaa taas rentoutusharjoitukset ja joogaaminen, josko niillä saisin itseni rauhoitettua taas miellyttävämmäksi hevostenkäsittelijäksi. :)

      Mutta KIITOS! Ihanan pitkä kommentti ja tosi hyviä pointteja & vinkkejä!

      Poista
    2. Ole hyvä vain, mukavaa jos jotain ideaa sait. (:

      Siinä on tosiaan aika joukko ihmisiä. Se on tosi hyvä, että teillä on sitten yhteinen "koulutuspäivä", niin käsittely pysyy sitten mahdollisimman johdonmukaisena, joka on kyllä nuorten, ja aikuistenkin hevosten, kanssa tärkeää.

      Ehkä tosiaan noissa perusjutuissa ei välttämättä tarvitse pahemmin palkita, mutta vähentää pikkuhiljaa, ettei poni vedä herneitä nenuun kun namia ei tipukaan. :D Se on kyllä tosiaan ikävää, että se on useasti yrittänyt potkaista ja onnistunutkin siinä. Sitä alkaa jännittää/hermostuu ja siitä onkin vaikea päästä eroon + se luottamuskin rakoilee. Voisi olla ihan kokeilemisen arvosta tehdä jonkun aikaa jotain kivaa ja helppoa, mistä kummatkin tykkää. Maastossa talutus esimerkiksi, jos koet sen olevan mukavuusalueellasi?

      Se itsensä rauhalliseksi opettaminen on kyllä pitkällinen homma. Mulla taisi mennä siihen kolme vuotta. :D Oon tosin muutenkin aika rauhallinen, se ehkä vähän helpotti projektia. Enää lähinnä nuo orit tosiaan vähän jännittää ja keulivat yksilöt kyllä nostaa jo adrenaliinia. Onneksi niitä ei oo tullu vastaan. Mutta tsemppiä sulle projektiin! Se kyllä onnistuu, kun tarpeeksi saa harjoitusta. (:

      Poista
    3. Kiitoksia kannustuksesta. :) Vaatii varmasti pitkällistä työtä, just tuo rauhalliseksi oppiminen, vaikka jossain vaiheessa olin jo hyvällä alulla, nyt oon taas melkeinpä alkupisteessä. Eilen olin 1,5h maastossa Klaaralla toisen ratsukon seurana ja oli tosi kivaa. :) Ei tullut yhtään ongelmia yhteistyössä, kun oli se vanhempi tamma edellä, jonka hännässä kiinni oli turvallista puksuttaa eteenpäin vaikka minkänäköisistä paikoista. Oli siis ihan hyvä idea painottaa nyt siihen maastoiluun. :)

      Poista

  3. Laitanpa nyt omankin kommentin (selvyyden vuoksi: olen siis Klaaran omistaja). Ensinnäkin hyviä pointteja toisella Lauralla. Klaaran ongelmat liittyvät nimenomaan siihen, että poni ei tiedä mitä on tarkoitus tehdä (aika yleismaailmallinen ongelma siis). Itse en sen rimpuiluista välitä, mitä olen tähdentänyt muillekin - "kuri" sanan negatiivisessa mielessä ei opeta ponille, mitä siltä odotetaan. Klaara saa oikeasta käytöksestä palkkion, mutta aina luopumisen kautta. Lisäksi tehtävää vaikeutetaan vähän kerrallaan, niin että onnistumisten määrä pysyy tiheänä. Muuten ponilta häviää käsitys siitä, mitä piti tehdä. Nämä siis ihan perusasioita hevosen koulutuksessa. Sanottakoon myös, että näin parin vuoden työstämisen jälkeen omat välini Klaaran kanssa ovat varsin ongelmattomat.

    Hannan kuvaileman palloepisodin ongelman alkuperä oli varmaankin siinä, että poispäinmenoa vaaditiin liikaa. Jos palkinnon saa vasta, kun on aika kaukana siitä mistä aiemmin sai palkkion, voi tehtävä olla liian vaikea ymmärtää. Eli tehtävän muuttaminen alkaa varmaan ihan muutamista senteistä, esim siitä, että palkinnon saakin, kun katsoo pallosta poispäin, myöhemmin katse+painonsiirto poispäin, sitten askel poispäin jne.

    Laura lienee oikeassa myös ihmisten määrässä. Itse synnytin kesällä, ja olin vähän aikaa pois pelistä, mutta ratsastanut nyt Klaaralla kahdesti viikossa. En ehkä käyttäisi sanaa kurinpalautus, sillä nimenomaan vältän riitelemistä, koska vastaan tappelemalla saan kiukkuavan käytöksen yleistymään. Sen sijaan tehdään tällä hetkellä hyvin selkein avuin helppoja tehtäviä: pohkeenväistöä käynnissä, raviin siirtymisiä, kiemurauria. Poni saa hyvin tiheästi kehuja ja palkkion (rapsutusta, herkun tai pitkät ohjat). Näin poni pysyy tyytyväisenä ja liike säilyy rentona. Itselläni on tullut sen kanssa joitakin tilanteita, jossa poni katsoo tehneensä riittävästi, eli alkaa pyrkiä pois avulta väistäen tai hyppien. Näistä en sen enempiä välitä, ja kun poni ei niistä mitenkään hyödy tai saa osakseen mitään reaktiota, jäävät ne yritykset aika nopeasti pois. Suosittelen siis sitä malttia!

    Positiivisuuden kautta, riittävän helpot tehtävät, paljon onnistumisia ja huomion kiinnittäminen hyviin asioihin epäonnistumisten sijaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei taatusti ole eka kerta, kun teen tuon virheen että vaadin liikaa kerralla, enkä sitten ymmärrä miksi hevosella menee pasmat sekaisin. :) Mutta hyvä että siitä tuli tällainen isompi keskustelu, niin selkisi asiat itsellekin uudelleen.

      Mun vaan on tällä hetkellä jostain syystä tosi vaikea sulattaa sitä, että poni tekee mitä sattuu eikä siitä pitäisi välittää - mikä on varmasti se oikea taktiikka - silti välitän, hermostun enkä voi sille mitään. Varsinkin ratsastaessa aidosti pelkään sitä, että poni hyppää pystyyn tms. kun tiedän että siinä voi sattua jotain, jos homma menee yli. Ja jos pelkään, miten voin olla satulassa rento? Helppo se on sanoa, että oot vaan rauhallisesti etkä välitä. Kun sen nyt oppisi vielä käytännössä toteuttamaan ihan sitä kautta, etten enää kokisi tarvetta välittää. Ehkä se homma sitten alkaisi taas skulaamaan. :)

      Poista
  4. Olet todella rohkea ihminen kun näin avoimesti kerrot huonostikin menneet asiat.
    Ja sinnikäs. Itse olisin varmasti vuokrista jo vaihtanut. Mua ärrrrsyttää niin vietävästi, jos hepo ei seiso hoidettaessa ja satuloidessa nätisti :(

    Tsemppiä hirmuisesti ongelmien ratkomiseen!

    Pidän peukkuja pystyssä, että löydät heposen, jolla voit taas harrastaa länkkäriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustavista sanoista. :) En varmaan olisi 3-vuotiaan kanssa edes vuokraamista aloittanut, jos en nimenomaan haluaisi haastaa itseäni. Tämmöiset hetket siis kuuluu asiaan, tykkäsi niistä tai ei. Mutta niistä pystyn selviämään, sen tiedän. :)

      Poista
  5. Hevosten kanssa toimivien on jokaisen syytä muistaa, että jokaikinen tilanne on hevoselle oppimistilanne. Hevonen oppii, halusi sitä juuri silloin kouluttaa tai ei ;) Tämä ei nyt ollut suoraan Hannan kirjoitukseen liittyvä, kyllähän Hanna sen tietää :) Tulipa tässä eräänä päivänä vastaan omistaja, joka ei tiedostanut olevansa epäjohdonmukainen, kun taluttaessa kielsi hevosta tulemasta varpaille, mutta harjatessa hevonen sai kävellä mihin halusi ja omistaja väisti aina. Hyvässä lykyssä hevonen lakkaa taluttaessakin tottelemasta ettei ihmistä kohti tulla ilman lupaa... No mutta se siitä pilkunviilaamisesta ;) Onnea vuokrahevosen etsintään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tiedostan sen kyllä. :) Enkä haluaisikaan sellaista hevosta, jolle en voisi opettaa mitään tai vaikuttaa siihen omalla toiminnallani! Nyt kaipaan hevosta, jonka kanssa ollaan useammin samaa kuin eri mieltä.

      Poista
  6. Heippa, haluaisin vielä lisätä tuohon edelliseen kommenttiin, että joka hetki kun olet hevosen kanssa, koulutat sitä. Ei liity muuten mitenkään tuohon tekstiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai. Kuten vastasin Miiallekin, minä tiedän ja tiedostan sen koko ajan, jokaisen hevosen, kissan, koiran, minkä tahansa eläimen kanssa, ja toimin aina sen mukaan. Ei siitä yhteiselosta muuten mitään tulisi. :)

      Poista
  7. Heips! Täällä taas Klaaran kasvattaja huhuilee. =) Emän tuntien välttäisin todellakin viimeiseen asti ns. tappalua. Minttuhan oli erittäin tempperamenttinen poni meille saapuessaan aikoinaan. Vanhana kilpakonkarina tiesi arvonsa mutta kun sen sielunelämään sisälle pääsi voin käsi sydämellä sanoa että se tamma opetti ja paljon siitä kuinka niitä lukea pitäisi. Päivääkään en vaihtaisi niistä pois. Uskon että siellä teillä on kova uhma päällä ja koittaa se hetki kun asiat avautuu teille kummallekkin. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva kun taas kirjoittelet! Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat ja toivon pääseväni myös Klaaran kanssa samalle aaltopituudelle. Itse olen ihan erilaisiin hevosiin tottunut, hyvin vähän itsepäisiä poneja käsitellyt enää peruskoulun jälkeen, mikä on suurin syy tähän, että päädyn vähän väliä sukset ristissä -tilanteeseen nimenomaan Klaaran kanssa. Enkä myöskään ole ennen näin nuorta ponia käsitellyt, suokkeja ja arabeja kyllä, jotka ovat ihan oma lukunsa ja tosiaan kovin erilaisia kuin Klaara. Viimeaikoina olen paremmin sisäistänyt tuon tappelun pois jättämisen ja huomannut, että lempeämmillä tavoilla pääsee yllättävän helposti haluttuihin lopputuloksiin. :)

      Poista

Kommentit ja kehitysideat otetaan aina ilolla vastaan! :)