25. tammikuuta 2014

Hevoskuvailua


Blogimaailma on siitä kiva, että täällä vallitsee aika hyvä yhteishenki ja muutenkin sellainen yhteisöllisyys. Yhdessä tekeminen ja yhteydenpito muihin bloggaajiin monella tapaa on monille mieluisaa, ainakin näin hevospuolella tuntuisi siltä. Itse löin jonkun aikaa sitten hynttyyn yhteen Heidi W:n kanssa ja lähdin yhtenä päivänä hänelle kuvaajaksi tallille. Heidi kirjoittelee blogissaan kolmen vuokrahevosen kanssa puuhasteluista, ja kuvauspäivänä teimme jokaisen hepan kanssa vähän eri juttuja. Ensimmäisellä lähdettiin kärryttelemään, toisen Heidi ratsasti ja kolmannen kanssa tehtiin kävelyretki maastakäsin.

Oli itselle tosi kivaa vaihtelua päästä kärryille istumaan. Olen viimeksi yli vuosi sitten tainnut Päikällä ajella, eli pitkä aika siitäkin. Vasta nelivuotiaaksi kääntyvä Kaste osoittautui oikein reippaaksi ja päteväksi menijäksi, jonka kyydissä istuin sen verran matkaa, että päästiin aurinkoiselle suoralle kuvaamaan.








Lenkin jälkeen sulattelimme pikaisesti kohmeisia sormia ja varpaita tallissa, kunnes puimme vanhemman suokkitamma Sirin kuolaimettomiin suitsiin ja suuntasimme kentälle. Siri oli ollut saikuntapaisella kevyemmällä käytöllä jonkin aikaa, niinpä varustuskin oli siksi kevyempi - sai palata hommiin vähän rennommin. Sain kuulla, että Siri oli aikoinaan ollut aika hurja ja vaikeakin hevonen käsitellä, mitä oli ihanan vaikea uskoa nähtyäni sen käyttäytymisen Heidin kanssa kentällä, niin maasta kuin selästä käsin. Minuakin tamma tuli välillä moikkaamaan hyvin iloisen ja lempeän näköisenä, kohteliaasti kysymään että olinkohan unohtanut vaikka porkkanaa taskuuni. Kun porkkanaa ei löytynyt, jatkoi hän takaisin töihin ja näytti liikkuvan aika tyytyväisesti kuolaimettakin.








Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä oli vuorossa myöskin nelivuotiaaksi kääntynyt Vaavi. Huvituin, kun huomasin karsinan ovessa roikkuneesta kyltistä, että hevosen kutsumanimi tosiaankin oli Vaavi eikä se ollutkaan vain sellainen hellittelynimi (niinkuin minä kutsun Ninniä Tiukuksi). Vaavin kanssa lähdettiin kävelemään samoja hiekkateitä kuin Kasteenkin kanssa ja käytiinpä kääntymässä yhdellä pellolla, ottamassa muutamat poseerauskuvat. Tätä ei pikkuinen oikein ymmärtänyt, miksi hänet tuotiin aukealle alueelle seisomaan paikoilleen. Jonkun kerran sain juostakin kameroineni karkuun innostunutta hypähtelijää, mutta hyvin pysyi polle Heidillä hanskassa kotiin asti, vaikka olikin vähän liian jännä reissu Vaaville.







Musta tuntuu, että kirjotan jokaisen vähänkin reissutyyppisen postauksen päätteeksi että "kokonaisuudessaan tosi kiva/onnistunut/hieno/mahtava kokemus". Niin oli kyllä tämäkin kuvauspäivä! Oon kuitenkin sitä mieltä, että jos on kivaa, kyllä sen voi ääneen sanoa.

Lisää kuvia on luvassa, sillä tänäänkin mulla oli kuvauspäivä, sillä tallilla missä Klaaraa kävin aiemmin hoitelemassa. Tutun ponin sijaan linssiini osui eräs toinen hevonen omistajineen sekä koiranpentu. Sellaista siis tulossa lähiaikoina.

6 kommenttia:

  1. Oi tykästyin kamalasti kolmeen ekaan ajokuvaan ja se yks talutuskuva on ihanan tunnelmallinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vähempi ravihevosia kuvanneena yllätyin kans miten kivoja noista tuli. Ei sillä että ravurit ois ratsuja rumempia... :D Mutta että ei oo tullut kuvattua kärryttelyä niin ei ollut mitään odotuksia.

      Poista
    2. Kuvaajalla hyvä silmä on hyvä silmä, kohteella ole niin väliä ;)

      Poista
    3. Niin kai se on. :) Kiitos!

      Poista

Kommentit ja kehitysideat otetaan aina ilolla vastaan! :)