Muutoksen tuulet

(c) Ann-Marie H.

Selvennetään heti alkuun, että tämä ei päivämäärästä huolimatta ole pilaa, vaan valitettavasti totuus.

Niin siinä taas kerran kävi, ettei mikään pysy ennallaan, maailma muuttuu ja pakon edessä on jokaisen sopeuduttava, halusi tai ei. Tämänhetkisen vakitallini toiminta loppuu pian vuokranantajan toimesta, vasten jokaisen tallilaisen tahtoa. Mäkin vasta pääsin osaksi porukkaa ja viihdyn siellä niin hyvin. Eikä mistään löydy tollaista samanlaista paikkaa harjoitusratoineen, uittopaikkoineen, hyvien kulkuyhteyksien päästä läheltä mun kotia... Ja niitä hyviäkin tallipaikkoja on tarjolla 1 per talli useimmiten. Ja lähtijöitä on nyt yhtäkkiä noin 20. Eli porukka joutuu erilleen.

Mitä mun ja Päikän yhteiseen tulevaisuuteen tulee, sitä ehkä on tai ei ole. Jos uusi talli on mulle hankalan matkan päässä, olen taas alkupisteessä. Tää on käynyt jo niin monta kertaa, etten oikeastaan jaksa ottaa sitä kovin raskaasti, ainakaan vielä kun mikään ei ole varmaa tai lopullista. Aina mä jonkun ratsastettavan löydän tai sitten rupean tuntiratsastajaksi, niin kuin ennen Päikkää hetken harkitsinkin. Tuskin haittaa olisi siitäkään.

Tallilla tunnelma on todella haikea ja ne muutamat hiljaisuutta rikkovat keskustelut käydään lähinnä mahdollisista vaihtoehdoista, uusista tallipaikoista. En osaa edes kuvitella miten inhottava ja vaikea tilanne tämä on niille, joiden hevoset on eläneet samassa paikassa yli 10 vuotta, ja nyt pitäisi keksiä joku uusi pikaratkaisu.

Näitä pohtiessa inspiraatiota kirjoittaa ei juuri ole ollut. Ratsastelukin on mennyt satulassa mietiskelyksi ja radalla vaelteluksi suurimmilta osin. Välillä on saatu radalle seuraa, välillä menty itekseen. Kentälläkin oon pyörähdellyt vähän koulua tai länkkäriä, mutta jotenkin ei ole into riittänyt perus ympyröiden ratsastelua intensiivisempään treeniin.

Tässä kevään mittaan, päivä päivältä, odotellaan uutisia ja toivotaan parasta.