Kyllästynyt kurakeleihin

Tähän alkuun lyhyt vinkkaus Miinan blogin suuntaan, jonne Päivi on kirjoittanut aika tyhjentävän postauksen tamman kuulumisista ja varsinkin ikävästä kierteestä, johon se vuosi sitten joutui. En jaksa edes laskea monestiko Miinaa on jouduttu muuttamaan, kuinka monesta eri syystä jne. Itse oon ollut neljästi auttamassa, enkä tosiaan joka kerta ole päässyt. Nyt näyttäisi kuitenkin paljon valoisammalta ja nykyisellä tallilla käyneenä täytyy sanoa että ihan mieletön mesta. Juuri niin kuuluu hevosen elää. Kiinnostuneita suosittelen vilkaisemaan tuon Päivin postauksen.

Ja taas vähän "pieni maailma"-efektiä: Yllä mainitussa postauksessa puhutaan Troija Tallista, jossa Miinan oli hyvä olla ja munkin silmään näytti hyvältä ja porukka mukavalta. Päikkä tosiaan muuttaa Siuntioon, mutta saman omistajan hevonen Velmu ja kolme muuta landbolaista muuttaa juurikin tuonne Troijaan. Vaikkei se niin itseä koske, oon kantanut vähän huolta miten kaikki tallilaiset hevosineen löytää uudet (ja hyvät!) tallipaikat ennen kuin tuolta Landbosta on pakko lähteä. Nyt tiedän, että ainakin nuo neljä on menossa hyvään hoitoon, niin voin olla rauhallisemmin mielin. :)

Tervetuloa kentälle!

Kun talvi vaihtuu kevääseen, se on kiva juttu. Päivä pitenee, aurinko paistaa useammin, kelit lämpenee, voi kaivaa ohuempaa takkia kaapista tai ostaa ihan uuden! Mut nyt mulle kyllä riittää tää kevään kantava teema eli vesi sen eri ilmentymismuodoissa. Sitä ei tarvii joka päivä tulla taivaalta, kun sitä on vielä lumena maassakin ja ihan sillä vesimäärällä mestat tulvii kiitettävästi. Tähän liitetään talleilla vallitseva maaperän koostumus, lopputulos: muta ja kuravelli. Kävin tiistaina Päikällä ja koko tallipiha oli pieniä puroja täynnä. Saan pestä noita ratsastushousuja koko ajan, kun niissä on kovin järkevät maata laahaavat lahkeet... 

Kun tulin tallille, törmäsin ensin Leeaan, joka virnistellen sanoi että en kai varautunut puhtaaseen hevoseen. Karsinassa odotti melkoisen mutainen eläin. Onneksi se oli kuivunutta ja harjaamisessa meni yllättävän vähän aikaa, nenä vaan tuli täyteen sitä pölyä. Tää on kyllä just se syy miksi kimo ei oo ihan se mun lemppariväri. 

Mutaponi

Leea meni Velmulla lännenpenkillä, niinpä mulle jäi koulusatula. Kenttä oli edelleen käyttökelvoton, joten enpä sillä länkkärillä ois kauheesti tehnytkään. Enkkupenkki on radalla ja maastossa aika paljon mukavampi ja tuo mulle turvallisemman olon (etten voi ainakaan jäädä nuppiin kiinni vaatteistani tms).

Radalla käppäilin pari kierrosta Leean & Velmun sekä Lennun & Suikun mukana käyntiä niitä näitä jubaillen. Käytiin me yrittämässä maastoonkin, mutta lumi oli sulanut yhdestä kohtaa polkua vaan vähäsen, niin että näytti upottavalta eikä kunnolla nähnyt missä kohtaa on maata ja missä oja. Ei viitsitty ottaa riskejä, niin palattiin radalle. Suokkivanhukset jatkoi kävelylinjalla, me lähdettiin Päikän kanssa eri kierrokseen ottamaan vähän ravia ja laukkaa. Muistaakseni Päikkä oli mukavan reipas, viskeli vaan tavallista enemmän päätään, mitä koitin vähän rauhoitella antamalla sille enemmän hommia puolipidätteillä ym. 

Harjoitusrata on musta tosi kiva, hienoa että on mahdollisuus tehdä muutakin kuin jyrätä kentällä uraa pitkin. Mutta nyt oon varmaan kuukauden ratsastanut pelkästään radalla, kun kentälle ei vaan voi mennä... Alkaa vähän puuduttamaan! Mistä päästään takaisin siihen että voisiko nää lumet jo sulaa kokonaan ja ne vedet haihtua jonnekin mahdollisimman pian, kiitos. Sama ongelma on about kaikilla talleilla tällä hetkellä, mutta onneksi ainakin toi kenttä on muuttunut aika nopealla aikataululla. Ehkä siinä ens viikolla sais tehtyä pientä ympyrää jopa.

Todennäköisesti ens viikko on mun ja Päikän viimeinen yhteinen. Haluisin ehtiä ainakin sitä länkkäriä menemään vielä kerran, kun siihen Klaaran myötä tulee nyt taukoa. Paitsi että aattelin kyllä mennä vähän tunneille kesällä, ettei rakas western jää kokonaan unholaan. 

Loppuun vielä ihanan piristäviä kännykamerakuvia kurasta ja loskasta!

Kenttä

Puuceessä käyminen vaatii ketteryyttä - tai sukelluspuvun.

Uittopaikka - eikun oho, kenttä...

Rata oli paikoin jopa näin hyvä.