Vauhdikasta westerniä

Kenttä on vihdoin sula - ja kuiva!

Nyt kun on tiedossa että Päikkä pian lähtee ja mulla oli edessä kaksi viimeistä kertaa sen kanssa, olin aikalailla päättänyt mitä haluan sen kanssa vielä ehtiä tekemään. Oon mennyt niin paljon enkkukamoilla viimeaikoina, ja jatkossa tulen menemään lähestulkoon vain niillä, joten päätin eilen mennä länkkäriä, sen kummemmin miettimättä että mitä harjoituksia tekisin. Vasta kentällä alkukäyntejä ratsasteltuani muistin aikoneeni testata Päikällä barrel racingia kentän sulettua - ja nythän se oli sula! Ihan valtava ero niihin tasan viikko sitten otettuihin kuviin, oli ilo päästä vihdoin kunnolla treenaamaan ja kartiotkin oli ilmestyneet esiin lumikinosten alta.

Kuva Wikipediasta lisenssillä.

 Lajista tietämättömille lyhyt briiffi: Kyseessä on nopeuskilpailu, jossa ratsastetaan kolmen tynnyrin ympäri apilanmuotoinen kuvio. Netissä näköjään kaikki patternit menee noin että aloitetaan oikeanpuoleisesta tynnyristä, mutta tälleen Suomessa leirikisoissa ollaan saatu aina valita itse kummasta tynnyristä aloitetaan, kunhan kauimmainen on viimeinen. Päikälle oikea laukka on helpompi, joten mentiin vasen ensin, jolloin oikeaa tulee enemmän ja vasenta vain ekaan käännökseen.

Alla kuvassa näkyy hämärästi asettelemani "tynnyrit" eli tötsät (en nyt sattunut löytämään niitä aitoja tynnyreitä). Aloitettiin homma käynnissä. Yritin ratsastaa mahdollisimman tarkkoja reittejä, läheltä kartioita, tiukat käännökset. Totuttelin Päikkää myös lisäämään tempoa kartioiden välillä ja käännöksissä hidastamaan, keskittymään taipumiseen. Kilpailevat barrel racing -ratsastajat harjoittavat hevosia nimenomaan opettamalla niille tarkasti parhaan ja nopeimman reitin, tiukimmat käännökset jne. Käsittääkseni se vauhdin lisääminen kuvioihin tulee vasta sitten.

Näin toimittiin mekin. Käyntiharjoituksen lopuksi Päikkä sai viimeisen suoran (jolloin kuuluu vetää hullut kiihdytykset) mennä ravissa pari kertaa, ennen kuin tehtiin koko homma ravissa ja loppusuoralla temponlisäys. Kun siirryttiin laukkaan, vaadin sitä aluksi vain suorilla osuuksilla, mutkat mentiin ravissa. Otin välissä vähän verkkalaukkaa kenttää ympäri saadakseni askellajin rullaamaan paremmin ja tämän jälkeen mentiinkin jokunen kerta lähes kokonaan laukassa. Vaihto tehtiin ravin kautta (vaikka Päikkä kai osaa vaihtaa askeleessa, mutta minä en).

Olin tosi tyytyväinen ja ylpeä Päikästä. Se hoksasi nopeasti mikä on homman nimi ja teki todellakin parhaansa. Jopa sen laukkakäännökset oli tosi hyviä, jaksoi ylläpitää askellajin tiukassakin tilanteessa ja loppukiihdytykset oli hyvin maltillisia. Syy: Päikkä sai siirtyä käyntiin, taputuksia ja pitkät ohjat aina hetkeksi, kun rata oli suoritettu loppuun. Tällä koitin ehkäistä tamman halua ampaista samaa vauhtia portista suoraan karsinaan, ja Päikän tuntien kävelypalkka toimi erinomaisesti: siirtyi jo lähes itsestään kun aloin kehua hyvin suoritetusta radasta.

Maanantaina on sitten viimeinen Päikkäpäivä. Haikeaa tulee olemaan, mutta jaksan uskoa että meidän tiet voi vielä tulevaisuudessa kohdata. Vikalle kerralle olen suunnitellut esteratsastusta ja haluaisin kuvaajan mukaan. Meidän hyppelyistä kun ei ole yhtään todisteita. Kukaan ei ole vielä ilmoittautunut, mutta jos tämä postaus jonkun halukkaan harrastelijan tavoittaa, ilmoita ihmeessä innokkuutesi kommentteihin tai hannapietilainen@windowslive.com niin sovitaan tarkemmin. :)

Kännykkäkamera + photari + minä = taidepelleilyä