Ensimmäiset Klaarailut

Tämännäköinen ponilapsi on Klaara.

Koeratsastuksen jälkeen ensimmäinen Klaarapäiväni oli lauantaina. Menin tallille yksin ja tarkoitus oli siten tutustua poniin paremmin, hakea keskinäistä luottamusta jne. harjailun ja taluttelun muodossa. Talli kun on melko pitkälle itsehoitomesta, joissa en oo pyörinyt varmaan neljään vuoteen, oli siinä aluksi vähän hakemista että mites tätä paskaa lapattiinkaan. Ja loppupeleissä tuntui siltä että meni huomattavasti enemmän aikaa kaikkeen siihen ruokien ja vesien juoksemiseen ynnä muuhun kuin itse ponin käsittelyyn. Rispektit tallityöntekijöitä kohtaan nousivat, kun taas muistin mitä se muu hevostelu kuin pelkkä ratsastus on. Mutta tähän muutokseen olen todella tyytyväinen. Tallilla tulee vietettyä pidemmän aikaa kaikessa rauhassa ja tulee puolivahingossa sekä ulkoiltua enemmän että hyötyliikuntaa kaupan päälle.

Sain kuvattua videotakin meidän harjailuista ja halusin sen dokumentoida siksi, että pystyn myöhemmin näkemään mistä on lähdetty. Ois kyllä pitänyt sillon ihan ekalla näkemällä jo kuvata, sillä nyt tilanne oli jo paljon helpompi. Klaaran on selkeästi helpompi keskittyä, kun ympärillä häärää vain yksi ihminen. Mun ja Lauran läheisyydessä se joutuu vissiin miettimään että kuka tässä laumassa on missäkin asemassa ja keneltä sen kuuluu ottaa käskyjä pääasiassa. Videota en nyt tähän postaukseen saanut, tulevaisuudessa ehkä sen pääsette näkemään.

Eli harjaustuokio käytävällä sujui hienosti. Toki me käytiin vielä samat keskustelut mm. aiheesta saanko harjata mahan alta ilman potkuhuomautusta. Alkuun palkkasin tosi paljon ihan vaan siitä että poni malttoi seistä kiltisti uhittelematta ja antoi luvan harjata itseään. Loppua kohden alettiin molemmat rentoutua eikä palkkaamiselle ollut niin usein tarvetta. Kavioiden nostaminen oli kuulemma ollut todella haastavaa, Klaaran ollessa 1-vuotias. Laura on tehnyt suuren työn sen kanssa muuttamalla ikävän jutun mukavaksi, ja nykyään kavion nostaminen tapahtuu pelkällä äänikomennolla. Se tarkoittaa myös yleensä sitä, että saa palkaksi leivänpalasen. Tämän taktiikan ansiosta Klaara lukeutuu helpoimpien tapausten joukkoon, joilta olen kavioita putsaillut tässä vuosien varrella. Ja etukavion nostoa käytetään myös palkkauksessa, samalla kun sanotaan "hyvä" ja annetaan leipää. Samoiten se toimii rauhoittavana juttuja, jos tammalla rupeaa päässä viiraamaan jossain tilanteessa. 

Mitä erikoisimpiin asentoihin vääntäytyminen käytävällä
on Klaaran bravuuri - tylsäähän siinä olis paikallaan seistä!

Maastakäsintyöskentelystä ei nyt tullut kuvia, mutta eipä me ihmeitä tehtykään. Aloitettiin ihan perusasioista: poni liikkuu kun pyydän, pysähtyy kun pyydän, kääntyy minne käännyn ja varsinkin, ei kävele päälle vaan väistää minua. Palkkaustilanteissa pikku herkkusuu tunki suurinpiirtein syliin päänsä kanssa ja sain jatkuvasti heilutella riimunnarua näyttääkseni missä se saa ja ei saa olla. Luin joku aika sitten artikkelin, missä mietittiin "oman tilan" tärkeyttä ja sen ylikorostamista. En ole siitä mitenkään turhantarkka, hevonen saa olla lähelläni useimmissa tilanteissa, mutta lähellä ei tarkoita kiinni minussa. Siinä kohtaa menee epäturvalliseksi. 

Ihmisen väistäminen oli Klaaralle se haasteellisin juttu tällä kertaa ja myöskin se että pysähtyessä ei kääntyisi rintamasuunta minuun päin vaan jäisi ihan niille sijoilleen, turpa eteenpäin. Otettiin muutamat pätkät ravia ja vähän väistöjä käynnissä. Koko ajan kentän vieressä puuhasteli naapuripariskunta moottorisahan kanssa, mitä käytiin katselemassa, ja kertaakaan ei Klaara säikkynyt sitä. Sitten kun oltiin juniorin mielestä oltu jo tarpeeks kauan hommissa eikä jaksanut enää keskittyä, alkoi toisessa nurkassa vaania mörköjä, mitä piti paeta varmuuden vuoksi ravissa. Käveltiin takaisin kulmaan niin monta kertaa, että sieltä malttoi tulla ihan käynnissä pois. 

Vasemmalla näkyy Klaaran tarhaa. Tykkään tosta
katetusta ulkotallista tosi paljon. Ihanan avara paikka hoitaa hevosta!

Eka kerta on aina eka kerta, vähän hakemista ennen kuin löytää taas sen yhteisen rytmin uuden hevosen kanssa. Seuraavaan postaukseen lupaan vähän ratsastuskuviakin. :) Niitä odotellessa pari yksinkertaisempaa fotoa, kaikki postauksen kuvat siis (c) minä.